Kulunut vuosi on ollut minun ja Titon elämässä vaiherikasta.
On ollut surua, mutta on ollut myös paljon iloa. Selvitty on ja näin ollen vuosi 2013 saa tulla uusine haasteineen luoksemme :)
On asioita joita olisi pitänyt tänä vuonna tehdä ja toteuttaa, ajatellen Titoa, mutta elämänmuutokset on vienyt sinne sun tänne, joten haastetta on ollut. Ei haittaa. Kaikki kokemukset opettaa. Se mitä jäi tänä vuonna tekemättä, niin onpa mitä tehdä sitten ensi vuonna ;)
¨ ¨ ¨ ¨ ¨ ¨ ¨ ¨ ¨ ¨
Rakettien pauke ei kovin paljon Titoa häiritse, myönnän kyllä että poitsu on hieman ihmeissään. Äsken tultiin ulkoa sisälle ja häntä pysyi lähestulkoon koko ajan pystyssä. Pahemman paukkeen ollessa lähellä alkoi häntä mennä alas, ymmärrettävää, ottihan se jyske omiinkin korviin kovin.
Ylpeä olen Titosta! Hienosti sujui ulkoilu, vaikka kovin on häiritsevää pauketta ja ruudin katkua ilmassa :)
Täällä kotona laitoin makuhuoneesta verhot kiinni, jotta poitsu voi siellä olla rauhassa. Toki äänet kuuluu, mutta välke ei kantaudu silmiin. Verhot kun on pimennysverhot.
Aikaisemmin Tito alkoi seuraamaan sohvalta, vierestäni, kun rakettien välke näkyi olohuoneen ikkunan kautta :)
Näiden tekstien jälkeen toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta! :)
Palataan astialle jälleen ensi vuonna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti