Osteopatia.

Käytin Titoa tiistaina koiraosteopatiksi valmistumassa olevan Hanna Kivisen luona, Koirapäiväkoti Hyggebossa. Käynti oli ensimmäinen laatuaan koiralle, että minulle.

Syy käyntiin oli se, kun olen huomannut jo tässä pidemmän aikaa Titon kävelyssä omituisuutta. Takaa päin katsottuna Tito kulki sivuttain, niin että kropan puolivälistä takaosa kaartaa huomattavasti oikealle.
Niin sanottu viimeinen "niitti" oli, kun Lahden koiranäyttelyssä tuomarin antamassa kommentissa oli lause: "Liikkuu jäykästi takaa ja lanne kaartuu liikkuessa liiaksi".

Näin jälkikäteen ajateltuna alkoi tämä liike erottua huomattavasti tässä talven aikana, eli käytännössä kun ollaan agilityn alkeet aloitettu.

Osteopatin käsittelyn aikana tuli aina mieleen mitä milloinkin on Titolle tapahtunut sen lyhyen elämän aikana ja siten aloin miettimäänkin, että voiskohan tämä nykyinen oire olla lähtöisin aina tuolta marraskuulta 2011. Silloin Tito jotenkin omituisesti loukkasi lonkkansa, ollessaan n. 7kk ikäinen. Silloin käytettiin eläinlääkärissä, eikä mitään varsinaista syytä löytynyt linkutteluun. Venähdyksenä pidettiin tapahtunutta.

Tiistaina tutkimisen heti alussa Hanna tunnusteli tassut läpi ja toisessa etutassussa oli jokin luu vähän paikoiltaan, mutta se napsahti samantien paikoilleen. Tämä oletettavasti oli peräisin talvella tassun nyrjähdyksen jäljiltä.
Jo pelkän alkunäkemisen perusteella hän näki Titon liikkeistä että korppa on tosi jäykkä takaa. Tunnustellen löytyi pahat jumitukset oikean lonkan seudulta ja hännän tyvessä. Nämä siis ne pahimmat paikat, toki koko ranka tuntui jumittuneelta.

Tämä hännän jumitus toi mieleen tapahtuneen mikä sattui pari viikkoa sitten rajasaaressa, kun Tito leikki sitä isomman koiran kanssa iloisesti ja kovaa juosten ja lopuksi isomman koiran tassu osui vahingossa kovaa ja vauhdilla Titon takapäähän, lähelle hännän tyveä. Silloin poitsuun sattui ja vinkaisikin ja sen jälkeen roikotti häntäänsä alaspäin suurimman osan iltaa. Seuraavana päivänä häntä oli normaalisti pystyssä, joten taas unohtui tämä asia.

Hannan tunnustellessa ja hoitoa antaessaan kertoi, että oikean lonkan ja rangan välissä olevassa "raossa" on pahoja kiinikkeitä mitkä estää lonkan normaalin liikkeen. Sormen alla oli tuntunut hyvin paljon rutinaa tms. Hiljalleen kiinnikkeet alkoi "purkautua" ja näki Titostakin kuinka se alkoi rentoutumaan ja nauttimaan hoidosta. Toki aluksi yritti päästä pois meidän otteesta ja laskemalla takalistoa, ettei sinne koskettaisiin, mutta lopulta siis rauhoittui ja antoi todella hyvin Hannan tehdä työtään. Ihan lopussa poitsu jo meinasi nukahtaa seisaaltaan, kun lonkka jätettiin rauhaan ja Hanna käsitteli Titon rintakehää. Silloin myös alkoi senkin jumitus aukeamaan ja Tito hengähtikin oikein levollisesti.
Hännän tyven jumitus laukesi myös nopeasti hoidon alussa, jonka jälkeen Hanna siirtyikin pahimman kohteen hoitoon eli tähän lonkanseutuun.
Joitain kiinnikkeitä lonkan "etuosaan" jäi vielä, sillä hoitoa oli annettu kuitenkin jo se 45 minuuttia eli hoitoajan verran, ja olihan tuo Titokin jo vähän sitä mieltä että ei enää oikein sietäisi paikan koskettamista paljon. Rajansa kaikella kuitenkin. 

Ohjeeksi saatiin lyhyitä kävelyitä jonkin aikaa ja mieluiten, että Tito pääsee vapaana juoksemaan jolloin tulee hyvää ja isoja liikkeitä lonkkaan.
Agility on nyt pannassa, tosin kesäkuun alussa meillä on B-kurssin yksi korvauskerta jonne ajattelin kyllä mennä. Onhan meillä tässä vielä kaksi-kolme viikkoa siihen, joten eiköhän siihen mennessä saada kuntoutettua poitsua kohtuullisesti. Sen jälkeen agility jää meiltä treenilistalta pois joksikin ajaksi. Syksyllä en siis jatka sitä, katsotaan ensi vuonna sitten asiaa uudelleen.
Lisäksi ohjeena on, että minä hieron ja venytän poitsun takajalkoja. Eilen Tito antoi todella hienosti hieroa ja hoitaa itseään, näki oikein että nautti siitä :)
Kalliolla kepin heittäminen on kiellettyä nyt siis myös. Sekös varmaan Titoa harmittaakin.

Saatiin sitten ehdotuksena mennä Dobo -kurssille Titon kanssa, jotta saataisiin parannettua poitsun syvempiä lihaksia ja tulee venytyksiä jne. Pitää siis katsella näitä kursseja, josko jokin olisi meille sopivaan ajankohtaan. Koirakoulu Kompassissa olisi kesäkuun alussa alkamassa kolmen kerran kokeilukurssi, jota harkitsen.

Tässä on tullut mieleen, että pitäisi varmaan ostaa semmoinen hieno sinivalkoinen ruutuvihko ja kirjoittaa siihen kaikki Titolle sattuneet kolhut ja loukkaantumiset päivämäärineen kaikkineen, kun ei tämä lahopää niitä muista. Nytkin varmasti osa tai kaikki on syy seurausta jostain vanhemmasta vammasta ja toisaalta Titon heikosta fyysisestä kunnosta.
Agility oli liian kova pala purtavaksi tällä hetkellä. Toisaalta hyvä, että kursseilla oltiin, tuli puututtua tähän asiaan viimeistään nyt jo.

Mikä ihaninta. Titon kävelytyyli muuttui jo samana päivänä suoremmaksi ja seuraavana päivänä meni jo suorana, hienoa! :)

Jos Titon "kunto" lonkan suhteen heikkenee huomattavasti, menemme samantien uudelleen Hannan käsiteltäväksi. Muutoin riittää, että käydään puolen vuoden päästä uudemman kerran.
Tällä hetkellä näyttää hyvältä, mutta pitää muistaa malttaa olla rasittamatta poitsua liikaa vaikka se kuinka haluaa juosta ja vipeltää ja mennä.

Maltti on valttia nyt :)

Tämä asento on ollut Titolla "hukassa" jo todella pitkän aikaa. Siis se, että takajalat on tuolla kropan takana! :) Vaikka kuva on kalliolla otettu, mikä edes auttaa asennon olemista, niin tätä on tapahtunut ihan muuloinkin mistä olen hyvin iloinen :)

Ehkä me saadaan Titokin semmoiseen asentoon vielä mitä olen ihmetellyt aina välillä, että se ei onnistu. Nyt tiedetään syy siihen miksi se ei ole onnistunut.
Mitenkä se voisikaan, jos lihakset on niin jumissa ja tukossa nivelistä, että koko jalkaa ei saa juurikaan liikutettua. Kivutta. Eihän tuo otus kipua näytä. Korkea kipukynnys on, se on nähty aikaisemminkin.

Näihin kirjoituksiin lopetan nyt. Jotain jäi aivan varmasti kirjoittamatta, kun en muista kaikkea (heh), ja toisekseen tämä kyseinen otus katsoo alta kulmien vierestä ja ilmoittaa halusta lähteä ulos ja saada mun huomiota muutenkin :P

Joten me lähdetään iltalenkille nyt! :)