Rajasaari

Eilen piipahdettiin pitkästä aikaa rajasaaressa.

Heti portin takana odotti juuri poistumassa ollut 10kk ikäinen koira, jonka kanssa Titolla synkkas heti eikä melkein. Jonkin aikaa leikkivät, kunnes toisen oli pakko lähteä isäntänsä mukana pois.
Harmi, sillä oikein muita koiria Tito ei sitten kelpuuttanutkaan leikkikaverikseen.

Tässä asiassa olen kyllä huomannut sen, että jos koiria paikalla on se kaksi tai kolme, silloin Tito saattaapi leikkiä jonkun kanssa edes. Enemmän jos on, ei poitsua kiinnosta tai se ei halua leikkiä, vaan puuhastella omiaan mielummin. Mikä lie syynä tähän.

Pihistreffeillä Porvoossa olis ollut hyviä temmellyskavereita, mutta eihän se sitten yhtään niiden kanssa innostunut.
Muillakin pihistreffeillä todennut tämän saman asian, mutta enpä ole juuri asiaa aikaisemmin miettinyt.
Ilmeisesti Tito ei vaan innostu isosta laumasta ja siinä riekkumisesta.

Paljon ei lunta löytynyt enää rajasaaresta, tai noh, eipä sitä paljon mistään löydy muutenkaan täältä Helsingistä.
Hieman jäätä oli joissain paikoissa ja sekin kohta missä oli, meikä veti lipat tai lähinnä valui rinnettä alas :D
Nyt on sitten sääri vähän hellänä.

Mukava ilma oli olla ulkona. Aurinko alkoi paistamaan aika pian töiden jälkeen ja ilma alkoi hieman lämmetä sen seurauksena.

"Hei kato mitä löysin!!"Ihanko tosi. Hirveen yllättävää.

Jonkun koiran kanssa se harrasti vähän vaanimisleikkiä.

Kaivamaan pääsi oikein urakalla, kun jatkuvasti peitin kuoppaa ja puupalikkaa uudelleen ja uudelleen :D

Juomistakin löytyi lopulta, kun enhän mie muistanut/tajunnut ottaa juomista mukaan.

Yllätyin ettei rajasaareen tullut kovinkaan paljon koiria omistajineen, vaikka oltiinkin neljän jälkeen siellä. Ilma oli mitä parhain. Aurinko paistoi, tuulta ei yhtään! Mikä on todella harvinaista tuolla :)
Mukava ilma pitkästä aikaa, ja valoisa. Auringonlaskuakin sai seurata samalla ja ottaa muutamia kuvia siitä.
Sitten kun valomollukka oli tipahtanut horisontin taakse, niin nopeasti ilma alkoi tuntua vilposelta. Pakko kai se on uskoa (tai sitten vain kuvittelen), että se aurinko lämmittää ihan hitusen verran tähän aikaan vuodesta :)

Tito myös kuvassa

Tänään annoin Titolle matolääkkeen. Dolpac Vet oli lääkkeen nimi.

Mitenkä se onkin aina niin jännää nähdä, kuinka se Tito sen ottaa sisäänsä.
Ensin yritin "namina" antaa harjoittelun ohessa. JooEi, ei kelvannut.
Sitten päätin murskata ja lisätä ruuan joukkoon. Uskosin, että suurimman osan murskasta söi ruuan joukossa, kun en sitä kunnolla sotkenut sulatettuun jauhelihan nokareeseen.
Toisaalta vaikuttas siltä, että jotain tapahtuu kropassa, kun pientä ääntä kuuluu. Kohta pitänee mennä ulos, josko sieltä tulee jotain pahan hajuista lastia pihalle :P