Viikko yhteiseloa

Tänään tulee täyteen viikko eloa yhdessä Axun kanssa.
Aika on mennyt hyvin, ei mitään erikoista ole ollut. Koirat tulee hyvin toimeen ja päivä päivältä vahvistuu niiden side toisiinsa :)

Eilen illalla nukkumaan mennessä piti kovistella Axua puremisen johdosta, jolloin Tito siirtyi olohuoneen puolelle olemaan. Takaisin makkariin tuli kyllä heti, kun murisin Axulle lisää.
Axu tosin alkoi vinkumaan Titon perään, kun se siirtyi olohuoneeseen. Ei halunnut rauhoittua ja käydä nukkumaan ilman Titoa. Tätä kirjoittaessakin nukkuvat tässä sohvalla vieretysten :)

Viime viikolla, päivä tai kaksi Axun tulon jälkeen näki hyvin selvästi Titosta, kun se mietti lelu suussa, että pitäiskö sen leikkiä sillä mun kanssa vaiko Axun :D
Ei se oikein enää innostu mun "leikittämisestä" (mikä on todella hienoa!!), vaan Axu on paljon parempi ja kivempi leikkikaveri :)

Syömisen suhteen menee niin ja näin. Axu kyllä syö ihan hyvin, mutta Tito taasen ei. Toisaalta ei yllätä, sen kanssa kun on aina ollut vähän hankaluutta tässä asiassa.
Paasto ei tee pahaa Titolle, kyllä se nälkä tehtävänsä tekee aikanaan. Tänään aamunappuloita söi jo muutamia reippaasti, mutta silti liian vähän. Oma on asiansa, oppikoot syömään silloin kun ruokaa on tarjolla.

Tai sitten siirryn kokonaan lattiaruokintaan ;)
Eilen iltapäivän nappulat kippasin lattialle, niin saipa molemmat napsia syömisen noin.
Paljon paremmin ja reippaammin Axukin söi, Titosta puhumattakaan :)

Eilen vietettiin taas iltapäivällä pitkään ulkona, pari tuntia vierähti kepeästi. Koirat pääsi kaivamaan hiekkaa ja Axu tutustumaan kalliokiipeämiseen, ihmettelemään rääkyviä lokkeja.

Hei, Me Kaivetaan!

 Mattolaiturikin käytii katsomassa ja nyt se olikin viritetty paikoilleen ja joku olikin jo ehtinyt mattoja pesemään. Axu ei tuon taivaallista välittänyt laiturista, vaan oikein reippaasti kipitti laiturille ja kävi haistelemassa ja kiertelemässä nurkkia. Rohkea poika on :)

Yksinoloharjoituksia pitää tänään alkaa harjotuttamaan, tunnustettava on, että tämä homma jäänyt hyvin vähälle. Viikko aikaa harjoitella asiaa ennen töihin paluuta.. voi minua... noh, ehkä tästä ei tule ihan kamalaa katastrofia, kun koirat tulee jo niin hyvin toimeen keskenään.
I hope so.

Tällä tavoin täällä on viikko vierähtänyt. Ollaan käyty siellä ja täällä ja nähty monia eri ihmisiä ja joitakin koiriakin ulkoillessa. Hyvin on mennyt kaikki tähän asti.
Rokotusajankohtakin on katsottu valmiiksi, enää se vain pitää varata.
Kesäloma on jo tiedossa, joten sitä odotellaan sitten tämän loman loputtua. Silloin on tarkoitus lähteä savoon viettämään aikaa keskelle metsää. Missä koirat saa olla täysin vapaana ja olla ulkona niin paljoin kuin haluavat. TIto ainakin on tottunut siellä olemaan jo niin hyvin, että ei viimeksikään olisi halunnut lähteä pois ;)
Saa nähdä mitä iskän koira Reeta pitää Axusta. Varmaan huokaisee halpotuksesta taas, kun pois lähdetään. Ei tarvitse enää komentaa poikia ;D
Sitä odotellessa jatkamme eloa täällä Helsingissä.