Dogfight

Tito ja Axu tykkää nujuta keskenään, varsinkin näin iltaisin.
Paras paikka tuntuu olevan sohvalla, mun vieressä, mun kainalon alla.
Nooh, ei ne nyt ihan koko aikaa sentäs kainalossa ole. Välillä se on ärsyttävää, mutta toisaalta ei (tiedän, voin hyvin käskeä muualle peuhaamaan).
Hymyssä suin katselen poikien peuhaamista kuitenkin.
Varsinkin kovin iloiseksi tulen, kun katson Titon ilmettä sen naamalla. Se on niin iloinen :)

Axu on niin oikea kaveri sille. Onhan sekin jo merkki, kun molemmilla on päässä pieni valkoinen "töyhtö". Siis sellainen pieni kohta karvoissa mikä valkoinen :)
Titolla takaraivon kohdilla ja Axulla edempänä. Tosin juuri kun tarkistin Axun valkoista kohtaa, niin eihän sitä meinannut löytää. Ehkä tämä hämärä valaistus vaikuttaa siihen. Päivällä nimittäin se näkyi ulkona kyllä, kun naapuritalon asukkaan kanssa juteltiin ja se ihasteli koiria lastensa kanssa :)

Axu on siis tänään tehnyt lähempää tuttavuutta kolmeen alle kouluikäiseen poikaan, eikä mitään ongelmia ollut. Eipä Axulla ole ollut ongelmia muutenkaan tutustua mihinkään. Kaikki sanoo kuinka rohkea Axu on ja mie vaan totean, että eikös toi käyttäytuminen ole ihan ominaista pennulle? :)

Eipä tuo Axu paljon ole pelännyt. Toki ihmettelee ja kummastelee ohi meneviä autoja ja ihmisiä, mutta en mä sanoisi sitä varsinaiseksi peloksi.
Nyt alkaa jo kävelemäänkin varsin reippaasti, varsinkin jos liikutaan noilla tutuilla reiteillä. Sitten kun mennään vähän tutusta sivummalle, alkaa pylly olemaan maassa jatkuvasti. Reipas on, ei voi muuta sanoa! :)

Ensi viikon perjantaina olisi meillä ensimmäinen eläinlääkärin käynti. Axu saa "ensimmäisen" rokotteensa. Tällä viikolla on saanut matolääkettä tonnikaalaan sotkettuna, silleen uppos helposti.

Ei ole matosia näkynyt kakassa vaikka poitsu on maistellut sammakkoa, rikkoontuneen linnunmunan sisälmystä ja tänään naposteli matkaeväänä muurahaisia parin tunnin ulkoilun lopussa. Taisi todeta, että kun ei ruokaa saa, niin syönpä tuosta noita murkkuja ;)
Todellisuudessa en tiedä söikö oikeasti muurahaisia, vai näyttikö se vain siltä.

Tässä viikolla oli muutamaan otteeseen vaikeuksia saada Axu kävelemään ihan itse hissiin, joten Titopa otti ohjat käsiinsä ja kävi "hakemassa" Axun. Tito siis kävi hissin ulkopuolella ja tuli takaisin hissiin, näin ollen Axu sitten seurasi Titon esimerkkiä ja lopulta tuli kyytiin :)
Pari kertaa viikon aikana näin piti Titon toimia. Pari kertaa itse sanoin Titolle, että haeppa Axu :)

Tällä viikolla pojat on myös olleet pitkät päivät kaksistaan, mutta hyvin on mennyt. Ei ainakaan mitään merkkiä, että olis ollut mitään erikoista.
Keskiviikkona kaveri kävi katsomassa ja käyttämässä poikia ulkona ja kun kotia tulin, tuli kaksi unista poikaa vastaan.
Siitä jatkettiin sitten kaikki kolme vielä muutaman tunnin päikkärit ongelmitta :)

Eilen Axu vietti ensimmäisen kertansa yksin kotona, kun päätin lähteä Titon kanssa kaksin myöhään illalla ulos. Pikkunen oli niin väsynyt, että päädyn tähän ratkaisuun. En olisi pystynyt kantamaan Axua sylissä ollenkaan, koska mulla jumahti lapojen välistä lihakset totaalisesti torstaina aamulla. Käytiin vajaa tunnin lenkki Titon kanssa kiertämässä ja kotona odotti ihan rauhallinen Axu, ilman mitään merkkiä hätääntymisestä :)

Hyvin menee, mutta menkööt, siis :)

Loppuun vielä irvistyskuvia parin päivän takaa :)