Kissa nimeltä Tito

Tänä kesänä Tito on tehnyt tuttavuutta useamman kissan kanssa ja viimeisimmän kissakokemuksen aikana se ei edes välittänyt kateista tuon taivaallista.
Voin olla iloinen koirasta, joka jättää kissat rauhaan (sisällä) kun ollaan kyläilemässä :)
Tästä kyllä on suuri kiittäminen varmasti Eijaa, joka kesällä halusi ottaa poitsun "päivähoitoon" ja samalla tutustutti Titon sen kissoihin.
Ulkona nähdyille kissoille tietenkin haukutaan yms :D

Viimeisimmän kissakohtaamisen jälkeen mun oli ihan pakko ostaa sille kissanlelu, kun se niin innoissaan sillä leikki Hannan luona :D

Kyseessä on siis hiiri mistä kuuluu vikinä -ääntä liikahtaessa. Tää nyt tietty ei vastaa sitä otettua linjaa, että talouteen ei tule ääntä päästäviä leluja, mutta tämän kohdalla tuli tehtyä poikkeus ;D

Tällainen kyseessä siis

 Tulipa kuvattua videotakin päivänä jolloin Tito sai tämän kyseisen hiiren, oman semmoisen kotona:

Hyvin pian lelun annettua tuli kyllä pieni katumus siitä mitä tuli tehtyä ja ostettua, mutta onneksi Tito jättää hiiren rauhaan kun niin haluan.
Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä on hiiri mielessä ja sillä leikittävä. Tästä lelusta on nimittäin tullut ehdoton ykkönen! Millään muulla ei oikeastaan olla leikitty pariin viikkoon :)

Tässä kesällä tuli myös ihan oikea päästäisenkin kohtaaminen meille molemmille erään lenkin aikana.
Ja jälleen kerran mie kaivan puhelimen taskusta kuvatakseni Titon reaktioita ja touhuja ;D
Siinä taas ohikulkijat oli ihmeissään, että mitä mä kuvaan.

Muutoin tämä kesä on menty rennon letkeesti. Käyty millon missäkin lenkillä ja kun nyt on ollut hyviä ilmoja paljon, niin keppiä ja käpyjä on heitelty meriveteen, että poitsu on päässyt niitä hakemaan uimalla.

Vaikka vieläkin ilmat on päivisin lämpimiä ja aurinko paistanut, ei enää Titon mielestä mereen mennä ellei ole ihan pakko ;)
Enhän mie tietenkään pakota. Olen jo niin oppinut tuntemaan tuota otusta sen verran hyvin, että tiedän milloin se ei todellakaan halua mennä veteen. Enkä näe mitään syytäkään miksi sen pitäisi mennä polskimaan, jos ei halua. En minäkään menis, enkä ole tänä(kään) kesänä uinut meressä/järvessä. Aivan liian kylmää vettä!! :D

Yllä olevassa kuvassa Titon lisäksi on työkaverin kaksi koiraa, joiden kanssa käytiin yhtenä päivänä rajasaaressa olemassa.
Tämänkin kuvan ottamisessa oli hankalaa saada Tito pysymään aloillaan. Camilla ja Lauri kyllä pysyi hienosti :D

Kesälomalla Tito kävi tekemässä tuttavuutta Jyväskyläläisessä valokuvausliikkeessä, kun kävin moikkaamassa kaveria :)
Kovin tylsää oli Titon mielestä. Sen mielestä sen tehtävä oli sitten seurata liikeen ohi kulkevia ihmisä ja pitää puljua vähän tarkemmalla silmällä, kunnes sai minut tajuamaan että voitas lähteä jo pois :)
Hyvä vahtikoira siis ;)

Joitakin viikkoja sitten satoi muutamana päivänä ja mie kun ajattelin tekeväni Titolle palveluksen ettei sen olis tarvinnut kastua toistamiseen.

Mitä vielä. Ele kertoo hyvin mitä mieltä ollaan sadenutusta!
Eipä suostunut kävelemään yhtään, joten meillä tätä nykyä sateella reippaillaan ilman nuttua. Ongelmitta. Katsotaan jos räntäkeleillä suostuu tuota käyttämään sitten, pääsisin itekkin vähän helpommalla ;)

Kuten kuvasta näkee. Ei täällä olla unohdettu lepäillä välillä :)

Tässä oli nyt jotain päivitystä meidän elämästä kesän ja syksyn aikana.
Mitähän muuta tässä olisi kerrottavana.

No. Viikko sitten oltiin pihisporukan kanssa Evon kansallispuistossa patikoimassa semmoinen 17 km reitti. Mukavaa oli ja sääkin oli mitä parhain :)
Koirat juosta vipelsivät sen minkä jaloistaan pääsivät, joten koirat on varmaan vipeltänyt tuplat tuosta määrästä :)
Hienoja maisemia oli paikoitellen, että hyvin voi suositella aluetta retkeilyyn.

Näköjään sen verran tulee Titon kanssa käppäiltyä ulkosalla päivittäin, että eipä tuonkaan taapertamisen jälkeen tuntunut missään kipuja tai väsymystä reissun jälkeen.
Vaikkei meikän ulkonäön ja koon perusteella semmoista uskoisi :D
Tästä lähinnä alkoi patikointi kiinnostamaan entistä enemmän, kun konkreettisesti tiedän kuinka hyvin tämänkin reitin selvitin.
Joten, pitää suunnitella uusia vastaavanlaisia juttuja kavereiden kanssa :)

Evolla tuli kuvattua yksi video Sylvi -koiran tempauksesta lumpeenlehden kanssa :D

Jos pihakoira haluaa jotain, niin se haluaa. Oli mikä oli :D
Vaikka muut porukasta tallustaa jo lammen toisella puolella melkein.

Reissussa oli yhteensä 13 pihakoiraa ja 1 muun rotuinen koira, nauttimassa retkipäivästä omistajineen.

Ikävämpänä asiana tässä tuli eteen se, että Tito on alkanut oirehtimaan lievästi uudelleen eturauhasensa takia, joten meillä on edessä eläinlääkärinreissu jossain vaiheessa missä Titolle suoritetaan kastraatia.
Näin ollen sijoitussopimus raukesi, kun ei Titosta ole suvunjatkajaksi. Harmi.
Eihän tämä loppujen lopuksi elämää tule meillä muuttamaan sitten mitenkään. Jatketaan samaan malliin ja yritettään päästä jossain vaiheessa harrastamaan jotain mielenkiintoista ja kivaa lajia.

Yhteistyö Jaanan kanssa jatkuu tästä eteen päin siinä missä tähän mennessäkin, kiitos siitä! :)

Mie päivitän blogia jatkossakin milloin ehdin.
Nyt ala-arvoisesti, kun ollut kaikenlaista muutakin puuhaa kuin koneella istumista.


Värintäyteistä syksyä vain kaikille! :)