Potilas kotona

Tänään oli odotetusti operaation aika.
Päivä aloitettiin nukkumalla pitkään ja sitten lähdettiin pitkälle aamulenkille tuonne Aino Acktén puistoon kiertämään ja tiettyyn paikkaan heittelemään vähäksi aikaa keppiä.
Nyt meillä onkin sitten pari viikkoa edessä rauhallista ulkoilua. Eri asia tuleeko Tito hyväksymään tämän asian, mut yritetään.

Yhdessä vaiheessa Tito alkoi kovin haistelemaan ja tarkkailemaan yhtä kohtaa. Oletettavasti löysi hiiren/myyrän pesän ja siellä oli liikettä. Tovi meni ennen kuin jatkettiin taas matkaa.

Kotia kun päästiin, niin lähdettiinkin melkein samantien ajamaan kohti eläinlääkärin vastaanottoa.
Siellä hetken odottelua ennen pääsyä hoitohuoneeseen.

Pian päästiin eläinlääkärin tykö missä Titon nostin hoitopöydälle ja sama tärinä ja hermostuneisuus alkoi taas. Tällä kertaa ei kuitenkaan sorkittu enää pojan takapäätä, vaan kuunneltiin vielä sydän ja sitten annettiin nukutusaine.
Kovin kauaa ei siinä sitten mennytkään, kun poitsu alkoi hoippua ja sinnikkäästi yrittää pysyä pystyssä ja hereillä.
Uni kuitenkin vei voiton ja sain poitsun viereeni pötköttämään ja unimaailma pääsi valloilleen.

Kuuden aikaan tulikin sitten puhelu, että Tito alkaa olemaan sen verran hereillä että voi hakea kotia.
Ohjeeita sain kuinka toimia ja reseptin Tramal -lääkkeelle.
Tällä hetkellä näyttää ja vaikuttaa siltä, että pitää antaa tuota heti tuossa yhdentoista aikaan kun on lupa antaa lääkettä lisää.

Hoippuen tultiin kotia, mutta omin jaloin sitkeesti.
Sitten suoraan lepäilemään sohvalle, miun viereen. Tästä taitaa tulla pitkä ilta meillä. Ainakin tämän hetkisen vikinän perusteella, mut ehkäpä se rauhoittuu saatuaan lääkettä lisää. Hope so.

Kaulurin otin tuossa hetki sitten pois, kun eihän se sitä nyt tarvii. Ei siitä ole juuri liikkumaankaan, saati nuoleskelemaan haavaa. Joten saa hetken rauhan kaulurista, toivottavasti vasta aamulla tarvii laittaa takaisin.

Täällä jatketaan toipilaan vahtimista ja hoitamista.
Juuri nyt potilas hieman taas nukahti, mutta eipä tässä tarvii kuin liikahtaa niin voihkiminen alkaa uudelleen.
Eiköhän tämä tästä, huomenna jo paremmissa fiiliksissä molemmat.

Verikokeista sen verran, että kahden-kolmen kuukauden päästä olisi syytä käydä kontrollissa, koska toinen maksa-arvoista oli hieman koholla. Ei niin hälyyttävää, että pitäisi asialle tehdä nyt mitään, mutta katsotaan siis kontrollin jälkeen onko arvo kohdillaan.
Joulukuun alkuun siis varattava tämmöinen kontrolli, pitää siis laittaa puhelimeen muistutus asiasta.

Poikavauva kotona ;)