Ciao!

Pitkän hiljaiselon jälkeen ilmaannutaan taas kertomaan kuulumisia Titon ihmeellisestä elämästä.

Melkein kaksi kuukautta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kerroin Titon asioista. Silloinhan oli ajankohtaisena kastraatio ja siitä toipuminen.

Toipuminen sujui ongelmitta, haavan suhteen. Muutoin koiruus muutti hieman käytöstään hiljalleen.

Kuten ulkoillessa remmirähinä oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Ennen operaatiota Tito ei rähissyt nartuille, toisin oli nyt sitten. Kaikelle mahdolliselle alettiin rähisemään jo huomattavasti aikaisemmin oikein kunnon raivorähinän tavoin.

Ihmeissäni olin, huuli pyöreenä hämmästelin poitsun käytöstä.

Rähinä ei liittynyt ainoastaan koiriin vaan myös lapsia kohtaan, rattaisiin, vedettäviin laukkuihin. Lähes kaikkeen "muka niin ihmeelliseen". Asiat mitkä oli jo tuttuja, eikä aikaisemmin välitetty tuon taivaallista niistä.

Tästä alkoikin sitten kunnon kurinpalautus ja ruotuun pistäminen.

Alistamista käytin lenkillä, enemmän kuin kerran lenkin aikana. Ihan sama vaikka ihmiset jäi katsomaan perään, mutta mun koirahan ei käyttäydy niin kuin se alkoi käyttäytymään.

Hyvä tovi meni ennen kuin remmirähinä alkoi vähentymään. Nyt on ollut jo helpompaa liikkua, ei ole enää "vesikauhun oloinen" koira remmin toisessa päässä. Nyt voidaan jo harkita moikkaavamme vastaantulevaa koiraakin, onnistutaan jopa ohituksissa ilman rähinää. Wau! Ihanaa!

Vielä asia ei kuitenkaan ole täysin hoidettu, harjoituksia jatketaan.

Mitä tulee näihin lapsiin ja rattaisiin, niin olin todella ihmeissäni ensimmäisten kyseisten kohtaamisten sattuessa.

Nyt menee jo hyvin asian suhteen. Veikkaan, että asiaa helpottaa se, että kävin piipahtamassa Titon kanssa viikko sitten tuttavan luona jossa oli 5-6 pientä poikaa lopettelemassa halloween pippaloitaan. Näin ollen Tito kohtasi pikkuihmisiä paljon ympärillään, kovalla ääntelyllä säestettynä ;)

Itse seurasin tarkkana sivummalta Titon reaktioita, siltä varalta että poitsu hermostuu totaalisesti. Näin ei käynyt! Hienosti käyttäytyi! :)

Pitää ottaa jokin kerta uudelleen visiitti kyseiseen perheeseen, koska omia lapsia heillä on kolme. Pienin vasta muutaman kuukauden ikäinen.

Perheen emäntä oli haluamassa Titon hoitoonkin sinne, mutta katotaan sitä nyt tässä vähän myöhemmin ;)

Kotona Tito on ollut rauhallisempi, ei tarvitse niin paljon aktiviteettia kuin aikaisemmin. Tai ei ole sitä vaatimassa niin hanakasti. On mielellään hyvin lähellä minua. Jos en suostu mitään puuhastelemaan sen kanssa, niin nukkuu vieressä. Ihan niin kuin nytkin :)

Luita on alkanut nakertelee paljon innokkaammin kuin aikaisemmin, hienoa!
Ruoka muutenkin maistuu, mutta ei silti syö kippoaan tyhjäksi asti eli ei syö niin paljoa kuin ruokaa on, vaan syö sen mitä tarvitsee.
Tosin nyt on hieman poitsu pullistunut. Toissa päivänä käytiin eläinkaupassa ja siellä punnitsin Titon. Paino oli noussut kastraation jälkeen noin 400g. Sen myös näen ja varsinkin tunnen poitsussa. Nyt ei tunnu kylkiluut suoraan ihon läpi. Yritän nyt pitää tuon painon tuossa missä nyt on. Vaikuttas ihan hyvältä näin ennen talvea, ehkä tarkenee paremmin kun on vähän vararavintoa ympärillä. Ainiin. Painoa puntari näytti 9.340 kg.

Muita havaintoja Titossa on se, että turkki on entistä parempi. Aivan ihana! Missään vaiheessa aikaisemmin ei ole ollut noin hyvän tuntuinen kuin nyt :)

Sitten ulkoillessa hiljalleen alkoi näkyä Titon kävelyssä muutosta. Pari viikkoa kastraation jälkeen jo. Muutosta mitä en odottanut kastraation vaikuttavan millään lailla. Nimittäin kroppa on suoristunut, ei enää kulje niin takalisto vinossa ja takajalat on rennot. Ei enää semmoiset puupökkelöt mitä ovat olleet ja alkuvuodesta asti!!

Eli voisiko tästä päätellä sitten, että Titolla on ollut kipuja, tai jotain, eturauhasen takia jo paljon aikaisemmin kuin itsekkään olen osannut ajatella?
Että tämä jumitus lihaksistossa takajalkojen osalta onkin ollut osittain syytä eturauhasesta?
En voi tietää, mutta tämä tulee mieleen vahvasti. Toki asiaan vaikuttaa varmasti muutkin, kuten agilitykurssi millä käytiin alkuvuodesta, tai se oli se viimeinen niitti.. noh. Asiaahan ei voi poitsulta kysyä, se kun ei vastaa mulle vaikka kuinka kysyisin :)

Tito & Lara (9kk)

Koirapuistossa Titon olemus on muutenkin muuttunut.
Aikaisemmin Tito ei oikein välittänyt muista koirista, ei leikkinyt niiden kanssa. Kävi moikkaamassa, haistamasssa, mutta sen jälkeen palas omiin puuhiinsa.
Nyt tämäkin asia on toisin, mistä olen erittäin iloinen.
Eli nyt koirapuistossa juostaan ja painitaan hyvinmielin toisten koirien kanssa, joka kerta! :)

Seuraavassa on video Titosta ja sen uudesta kaverista Larasta. Lara on mun kaverin siskon koira. Noin 9 kuukauden ikäinen amerikanbulldoggi. Aivan ihastuttava tyttönen :)

Lara

Lara on hieman arka muiden koiren kanssa, mutta hiljalleen sekin on rohkaistunut. Ainakin eilen, kun käytiin tyttö hakemassa ulos koirapuistoilemaan niin paineli menemään niin kovaa kuin tassuistaan vain pääsi parin muun koiran kanssa. Kylläpä oli mahtavaa seurata koirien menoa ja Laran rohkaistumista :)
Lara siis muutti kaverin siskolle vasta noin kuukausi sitten kasvattajalta, joten totuttelua on ollut tysyllä uuteen elämään.

Tästä päästäänkin siihen, että _pitää seurata_ niitä koiria siellä koirapuistossa ;)
Olin nimittäin eilen keila ja koira oli pallo eli mut kaadettiin komiasti kumoon takaapäin, kun juostiin täysillä polvitaipeisiin ja siitä oikein hieno heittäytyminen selälleen ;)
Nyt sitten selkä ja nilkka kiittää tästä keilailusta ;)
Onneks ei kuitenkaan sattunut mitään pahempaa, pientä jomotusta, ei sen kummempaa :)

Tuntuu myös siltä, että Titon juoksuvauhti ja terävyys on entistä kovempi. Toki, onhan se nyt loogista kun jumitukset ja jomotukset kaikkoaa, niin tuleehan sitä vauhtia jo senkin takia lisää :)

poika ja äitee

Käytiin myös tässä hyvä tovi sitten tapaamassa Titon äiteetä ja sen emäntää, Hippua ja Heidiä rajasaaressa. Hyvä meno oli taas äiteellä ja pojalla paikka paikoin :)
Pitäisi useammin nähdä, mutta eihän tässä molempien kiireiden ja menojen sovittelussa oikein meinaa sopivaa ajankohtaa saada niin millään sovittua. Tämänkin näkemisen sovitteluun tais mennä pari viikkoa lopulta :D

Välillä pitää myös levätä hyvin ja kun niin tapahtuu, on Titon toinen korva aina nurinperin :D
Tämmöiseenkin asiaan kiinnitin huomiota jonkin aika sitten... hassua :)

Sitten on tullut "kiusattua" poitsua ulkona ollessa, kuten keppi laitettu korkealle ettei saa sitä. En halunnut sen nakertavan ihan lahoa keppiä ja vaativan sitä heitettäväksi...

Sitten on myös uusi lelu ollut kovin pelottava kaverin luona ;)

Tässähän tätä on nyt vähän tullut kerrottua mitä tänne kuuluu. Taas varmasti jää jotain kertomatta, mutta niinhän siinä aina käy, kun alkaa naputtelemaan tekstiä.
Se mitä jää kertomatta, tuskin on ollut mitään kovin tärkeää. Tärkeintä on se, että täällä voidaan oikein hyvin :)

Hyvää syksyn jatkoa vain kaikille!! :)