Viime viikolla ollut pikku-Hjördis oli sittenkin saanut aikaan Titoon pieniä haavoja.
Ihmettelinkin etteikö mitään jälkiä muka tule, vaikka omin silmin näin kuinka tytsy veti piraija hampaillaan Titon poskesta ja kovaa.
Noh, eilen aamulla sitten havaitsin tai paremminkin _tunsin_ nämä jäljet.
Kauheet rupimöhkylät nimittäin poskessa, eikä kyseessä ole yksi tai kaksi haavaa vaan useampi.
Kyllä täytyy ihmetellä, ettei poitsu inahtanutkaan niiden "leikkien" aikana kivusta!
Täytyy olla kyllä aikamoinen kivunsieto poitsulla :o
Itte noiden jäljiltä oisin jo varmaan tajuni menettänyt :D
Päivälenkin ihmeellisyyksiä. Kenties poikki mennyt puu? ;)
Morjens! Kävin minäkin Hjördistä treffaamassa ja oli muuten mahtava pikkumimmi! Niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin. Mitä tulee terävien pikkukynsien ja hampaiden aiheuttamiin, on niitä myös itselläni. Ei onneksi niin meidän muilla koirulaisilla!
VastaaPoistaMoi!
PoistaKyllä, Hjördis on aivan mahtava koira kokonaisuutena! :)
Pitäs varmaan käydä hakemassa uudelleen "hoitoon" tänne :D