Elämää kahden koiran kanssa, osa 3

Täällä jatketaan eloa kolmistaan.
Tito alkaa hiljalleen ymmärtämään, että komennan Ylvaa, en sitä. Hyvä, hyvä.
Ylva kyllä edelleen pomottaa Titoa, joten vielä saa odotella hetkeä, että Tito sanoisi sen kovan sanan tytsylle. Sitä odotellessa.

Yö nukuttiin taas hyvin ja tänään pari tuntia pidempään kuin eilen. Ylva alkaa oppimaan mun ja Titon rytmiin hiljalleen ;)
Molemmat nukkuu hyvin lähellä minua, ellei kuuma tule. Tito ylempänä ja Ylva jaloissa. Sopuisasti, ei ongelmia ole. Aamuyöstä molemmat alkoi tulla oikein lähelle ja mielellään melkein peiton alle.

Heti herättyä käytiin ulkona, ettei pikkuinen tee tarpeitaan sisälle. Sen jälkeen oli aamupalan vuoro ja sit oli hetken leikkihetki, kunnes totesin että alkaa olemaan parempi lähteä ulos taas. Pissavaara alkoi uhkaavasti kasvaa.

Tänään lähdettiinkin sitten kävelemään koirapuistoon. Puistossa ei ollut kuin yksi koira, Pontus, omistajansa kanssa. Siitä ei ollut seuraa näille. Se on nimensä veroinen otus ja kova haukkumaan. Eikä mitenkään tottele omistajia, tai ainakaan tätä naista. Ei siitä harmia ole, mutta eipä nainen meinannut saada koiraansa lähtemään aitauksesta.

Tito ja Ylva sen sijaan juoksentelivat millon kepin tai kävyn perässä, kun heittelin. Ja milloin jahtasivat vuoron perään toisiaan, kun toisella oli keppi suussa. Hyvin meni siis reissu. Mikäs siellä oli ollessa kun aurinko paistoi ja oli kovin lämmintä, niin että epäilen käräyttäneeni naaman.

Tällä reissulla meni semmoiset kaks tuntia. Matkalla, melkein jo kotipihaan tullessa Tito löysi kepin ja sillä sitten alkoi leikkimään Ylvan kanssa.
Hieman epäreilu tilanne tietty oli, kun Tito on mulla flexissä ja Ylva lyhyessä remmissä.

Päädyin semmoiseen ratkaisuun Ylvan kohdalla eilen jo, että kokeilin Titon vanhoja valjaita ja ne sopi hyvin ja sitten remmiksi juoksuvyöhön tarkoitetun, joustavan remmin. Näin ollen on helpompi ja parempi kulkea näiden kahden kanssa. Tito kun menee nätisti, eikä välitä muista ihmisistä tuon taivaallista.

Tässä kaksi videota leikistä:

Pihaan tullessa oli posteljooni kiertämässä ja jakamassa postejaan ja Ylva näki ensimmäistä kertaa posteljoonin polkupyörän pihassa. Se aiheutti hieman jännitystä pienessä, ei paljon tosiaan, rohkea tyttö on! :)

Kotia tullessa optimistisesti kuvittelen näiden olevan väsynyt. Ja pah! :D
Ei kauan mennyt, kun leikki alkoi ja ravaaminen makuuhuoneen ja olohuoneen välillä. Painimista olohuoneessa, jossa otinkin sitten muutamia kuvia.

Pistetääs niitäkin tänne jakoon:

Tovin leikittyään alkoi se väsymys sitten lopulta tulemaan, jee!
Ensin Ylva kovin yritti jaksaa pitää päätä pystyssä ja silmiä auki, mutta kyllä se uni sieltä sitten tuli.
Kovin väsyneeltä vaikuttavat nyt molemmat. Juuri Tito havauhtui käytävän ääniin ja tietty Ylvakin nousi ylös, rojahti tosin kovin väsyneenä takaisin makuuasentoon :D