Viime viikolla ollut pikku-Hjördis oli sittenkin saanut aikaan Titoon pieniä haavoja.
Ihmettelinkin etteikö mitään jälkiä muka tule, vaikka omin silmin näin kuinka tytsy veti piraija hampaillaan Titon poskesta ja kovaa.
Noh, eilen aamulla sitten havaitsin tai paremminkin _tunsin_ nämä jäljet.
Kauheet rupimöhkylät nimittäin poskessa, eikä kyseessä ole yksi tai kaksi haavaa vaan useampi.
Kyllä täytyy ihmetellä, ettei poitsu inahtanutkaan niiden "leikkien" aikana kivusta!
Täytyy olla kyllä aikamoinen kivunsieto poitsulla :o
Itte noiden jäljiltä oisin jo varmaan tajuni menettänyt :D
Päivälenkin ihmeellisyyksiä. Kenties poikki mennyt puu? ;)
Perjantai on ollut suurimmalta osaltaan pelkkä lepäilyä. Aamulla nukuttiin pitkään, toki aikaisin aamulla käytiin lyhyellä visiitillä ulkona, mutta sen jälkeen heti takaisin nukkumaan.
Kumpikin koiruus oli samoilla linjoilla asiasta, vielä vähemmän vastaan pistin minä :)
Kunnes lopulta herättiin "yöunilta" ja kaikki oli saanut syödäkseen ei mennyt kovin kauaa kun koiruudet alkoi jälleen toteuttamaan lepäilyä, joten minä matkin perästä eli aamupäivä päikkärit oli edessä :D
Tassut menny solmuun
Kyllähän sitä ulkonakin ollaan käyty, muutakin kuin vain kääntymässä ovella.
Päikkäreiden jälkeen lähdettiinkin siten kierrokselle joka taisi kestää tunnin verran.
Lenkin lopuksi nähtiinkin naapuritalon kaksi snautseria (kääpiö & suursnautseri), Viivi ja Lilli.
Hjördis hieman arkaili odotetusti niitä, mutta pian sitä alkoi kiinnostamaan nuorempi ja pienempi versio snautsereista eli Lilli. Leikkiäkkin olis voinut, mutta valitettavasti paikka oli huono ja muutoinkin näiden koirien emäntä oli menossa jo sisälle.
No mutta, pientä tutustumista toisiin koiriin siis oli tänään Hjördesillä :)
Kuten päivän teemaan kuului, niin tämän reissun jälkeen vasta väsynyt Hjördis olikin! :)
Melkein välittömästi sohvalle päästymään kellahti kumoon ja silmät alkoi lumpsuamaan kiinni.
Reilun tunnin koiruudet nukkui ennen kuin pääsivät syömään ruokaa.
Sitten oli hetken painit koirilla, kunnes taas oli aika ottaa levon kannalta :D
Kauaa eivät ehtineet lepäilemään, kun oli ulos lähdettävä. Mitäs menin lupaamaan kaverille, että menen sen ja Laran kanssa käppäilemään.
Hjördis & Lara
Pientä kiljumista tuli pennun suusta kun näki Laran, mutta kiinnostihan sitä iso koira kuitenkin sen verran paljon, että oli tehtävä lähempää tuttavuutta. Paha vaan, että sillä hetkellä Laralla oli energiaa enemmän kuin tarpeeksi, niin piti toppuutella tutustumista ettei satu mitään vahinkoa pikkuselle.
Lopulta sovittiin niin, että kaveri lähti kävellen Laran ja Titon kanssa koirapuistoon ja mie menin Hjördiksen kanssa kotia odottelemaan tietoa milloin poppoon voi mennä hakeamaan pois. Lupasin siis hakea kaikki autolla koirapuistosta takasin kotiansa :)
Tunnin verran koirat oli peuhannut puistossa keskenään ja toisten koirien kanssa, kunnes mie olin pennun kanssa siellä. Siitä sitten lähdettiinkin kävelemään pientä kierrosta, että Hjördis sai tarpeensa tehtyä. Sen verran pahanhajuisia pieruja oli päästellyt nukkuessaan ;)
Kävelyn aikana alkoi Hjördistä kiinnostaa kovin lapset jotka pelas jalkapalloa kentällä tai ehkä harjoittelivat, en muista, mutta kuitenkin. Ei meinannut niin millään suostua jatkamaan matkaa, kun piti seurata "peliä" niin tarkkaan ;)
Kotia kun lopulta päästiin, niin ei varmaan ketään ihmetytä, jos taas kerran kirjoitan koirien käyvän nukkumaan viereeni :D
Näin nimittäin kävi ja sitten unta riittikin yli kaks tuntia ennen kuin raaskin alkaa herättelemään iltaruualle.
Sitten kyllä alkoi semmoinen hurlumhei näiden kesken, että huhhuh.
Varsinkin Hjördesillä tais mennä pikkasen yli kaikkien tasojen olotila :P
Ihan ihmeellistä sekoilua, jos niin voi sanoa :D
Sen siitä saa kun pentu on yliväsyneen virkeä, maha täynnä nappulaa ja pitää päästä kuluttamaan niin sanottua energiaa :D
Menin sitten ja kysyin Jaanalta lupaa pitää Hjördiksen yhden yön pidempään, kun tällä kaksikolla menee niin mukavasti ja onhan tuo mukavaa vaihtelua myös miun päiviin :)
Niin. Sain siis luvan pitää ja palauttaa tytsyn kotiansa lauantaina, kiitos Jaana.
Tito ja minä kiitämme :D
Tänään päivälenkille lähtiessä laitoin koirien nutut ja hihnat sun muut valmiiksi lattialle.
Sittenpä tämä pikkukaveri kerkes varastaa Titon nutun olohuoneeseen jossain vaiheessa. Sitten kun hain sen sieltä niin eikös tytsy sitten yrittänyt nakertaa ensin Titon valjaita ja sen jälkeen nuttua rikki.
Tämäkään ei vielä riittänyt vaan vielä piti yrittää repiä kakkapusseja mitä olin ottamassa mukaan.
Kaiken tämän jälkeen Hjördis sitten tuli syliin ja nukahti siihen :D
Pentukoira <3
Siinä mulla ulos lähtijä on! :D
Tito sen sijaan kahteli sohvalta eteiseen sen näköisenä, että ollaanko sitä nyt lähdössä vaiko ei! :)
Sammunut koira sylissä
Tänäänhän tämä kaksikko oli kolmisen tuntia kaksistaan täällä, kun ite olin omia menoja hoitelemassa kaupungilla.
Oletuksena oli, että ei täällä varmaan mitään kauheuksia tapahdu. Sillä tuo Hjördis on aikasta kiltti ja rauhallinen, loppujen lopuksi (tällä hetkellä painivat taas).
Kotia tullessa odotti vain pissa ja pieni kakka tehtynä papereille eli kaikki hyvin :)
Kovin hätääntyneen iloinen oli Hjördis kun tulin kotia. Tosin tuli luokse vasta kun sitä huhuilin ja itse lähdin katsomaan missä oli. Ei tullut siis automaattisesti mun luokse.
Vähän veikkaan Titon menneen sängylle nukkumaan ja jättäneen Hjördiksen "heitteille". Pikkunen kun ei pääse sänkyyn, eikä edes sohvalle itse vaikka se on matalampi.
No mutta, kaikki hyvin ja hyvin on ollut väsyneitä koiria mulla tänään(kin) täällä :)
Kuten kuvasta näkyy, on niistä tullut hyvät kaverukset :)
Tänään meillä heräiltiin jo aikaisemmin kuin eilen.
Aamu alkoi tietty aamulenkillä, jolloin tytsylle laitoin Jaanalta mukaan saadun nutun päälle.
Maanantaina tuntui kuin tuo kyseinen nuttu olisi ollut paljon isompi kuin tänään... hih..
Yksi vaate mikä on mukana, ei ainakaan mahdu enää eli kasvaa se, vaikken mie ole huomannut mitään :)
Vaatteiden päälle laitto nyt on mitä on. Antaa kyllä laittaa, mut ei malttais niin mitenkään olla paikoillaan ;)
Eilen käytin Titon pienintä sadenuttua, kun oli jatkuvasti suht runsasta vesisadetta kovan tuulen kera. Isohan se oli, mutta ei niin iso etteikö olisi voinut käyttää.
Aamulenkin loppupuolella jo tutkiskeltiin ja haisteltiin kovin kalliolla..
Aamulenkin jälkeen täällä jatkui peuhaaminen ennen aamuruokaa.
Hjördiksellehän ruoka uppoaa, menis enemmänkin jos antais vain. Vahtia pitää aina tytsyä, kun Tito vielä syö. Se kun luovuttas ruokansa ihan kiltisti toiselle.
Ruuan jälkeen alkoikin sitten kova paini koirilla, niin kova että Tito ihan oksenti aamuruokansa ulos :P Jooh, näin pääsi käymään. Siihen sitten pitikin pistää raja ja lopettaa otusten peuhaamiset. Annoin pienen välipalan Titolle, ettei massu jäänyt ihan tyhjäksi. Sitten tuli komennus rauhoittua ja pian otukset kävikin päiväunille, mie myös.
Hjördis nukkui viekussa sohvalla ja Tito meni makkariin.
Unta riittikin pari-kolme tuntia, jopa, huh. Ilmeisesti koko porukkaa väsytti hieman ;)
Sitten olikin unien jälkeen hyvä lähteä ulkoilemaan. Lähdettiin tuonne Aino Acktén puistoon reippailemaan.
Veden lorina oli ihmetyksen aihe matkan varrella.
Sitten loppuun vielä kaksi videota koiruuksien peuhusta. Tämän syyn vuoksi mulla on varmaan hieman väsynyttä porukkaa täällä kotosalla :D
Pikkusta kannoinkin pariin otteeseen palatessamme kotiin, joten se ainakin on unensa ansainnut :)
Tito nyt olis kaivannut pidempiä reissuja, mutta ehditäänhän myö noita käydä sitten, kun pikkunen palaa kotiansa. Nautitaan nyt tästä seurasta näin muuten :)
Huomenna onkin jännä jättää tämä kaksikko yksin aamupäivällä tänne kotia puuhastelemaan omiaan, kun itselläni on pakollista menoa.
Saas nähdä mitä "kivaa" ovat keksineet sillä aikaa ;)
Hjördis (Nybygårds Äkta Ädelsten), 13 viikkoa ikää, tuli meille eilen kyläilemään muutamaksi päiväksi :) Sulostuttava tyttönen on ja Tito on ihan onnensa kukkuloillaan sen kanssa, kun saa peuhata oikein kunnolla. Titon kunto vaan on aika huono, kun kauhee läähätys käy ;) Parasta aikaa on kunnon leikkisessio menossa, välissä käytiin jo ulkona pissalla, että taas on "turvallista" jatkaa peuhaamista. Tai oikeasti mie ajattelin, josko noi olis rauhoittunut jo ;) No ei vielä, mut ehkä ne kohta rauhoittuu, kun mie meinaan ottaa pikku päikkärit. Ainakin yritys tulee olemaan kova ;) Eilen kun tultiin Inkoosta Helsinkiin ja päästiin autosta ulos, lähdettiin kiertämään piha ympäri. Oli sitten hyvä tulla sisälle tutkimaan paikkoja, kun jää pissat ulos.
Oikein reipas ja rohkea on Hjördis-Birdis. Saanut jo uuden "nimenkin" täällä :D Tosin eilen illalla piti apinaksikin kutsua, kun oli kiipeilemässä minussa välillä...
Hyvät painit oli illalla jo kaksikolla :)
"Mitäs se tonne laitto äsken?"
Tutkiskelua..
Titon luita tyttönen löysi jatkuvasti jostain, vaikka kuinka yritin niitä poimia pois :D Sitten alkoi ilta edetä ja väsymyskin vihdoin tuli. Aloin jo miettimään, että jäiköhän Hjördiksen Off -nappi Inkooseen ;) Ei jäänyt. Hyvä! :D
Reippaan yölenkin jälkeen olikin aika käydä yönille. Tein tyttöselle paikan lattialle, kun en oikein tiennyt uskaltaako ottaa sänkyyn. Se kun on niin korkea pienelle vielä.
Kyllähän Hjördis tuossa muutaman tunnin nukkui, mutta sitten tuli hyppimään viereen ja nostin tytön mun ja Titon viereen sänkyyn. Siihen sitten rauhoittui samantien ja nukuttiinkin pitkälle aamuun sulassa sovussa :) Nyt täällä vihdoin koirat rauhoittui päiväunille, joten mie otan mallia kaksikosta ja otan pienet päikkärit myös. Hieman väsyttää nääs ;)
Pitkän hiljaiselon jälkeen ilmaannutaan taas kertomaan kuulumisia Titon ihmeellisestä elämästä.
Melkein kaksi kuukautta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kerroin Titon asioista. Silloinhan oli ajankohtaisena kastraatio ja siitä toipuminen.
Toipuminen sujui ongelmitta, haavan suhteen. Muutoin koiruus muutti hieman käytöstään hiljalleen.
Kuten ulkoillessa remmirähinä oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Ennen operaatiota Tito ei rähissyt nartuille, toisin oli nyt sitten. Kaikelle mahdolliselle alettiin rähisemään jo huomattavasti aikaisemmin oikein kunnon raivorähinän tavoin.
Ihmeissäni olin, huuli pyöreenä hämmästelin poitsun käytöstä.
Rähinä ei liittynyt ainoastaan koiriin vaan myös lapsia kohtaan, rattaisiin, vedettäviin laukkuihin. Lähes kaikkeen "muka niin ihmeelliseen". Asiat mitkä oli jo tuttuja, eikä aikaisemmin välitetty tuon taivaallista niistä.
Tästä alkoikin sitten kunnon kurinpalautus ja ruotuun pistäminen.
Alistamista käytin lenkillä, enemmän kuin kerran lenkin aikana. Ihan sama vaikka ihmiset jäi katsomaan perään, mutta mun koirahan ei käyttäydy niin kuin se alkoi käyttäytymään.
Hyvä tovi meni ennen kuin remmirähinä alkoi vähentymään. Nyt on ollut jo helpompaa liikkua, ei ole enää "vesikauhun oloinen" koira remmin toisessa päässä. Nyt voidaan jo harkita moikkaavamme vastaantulevaa koiraakin, onnistutaan jopa ohituksissa ilman rähinää. Wau! Ihanaa!
Vielä asia ei kuitenkaan ole täysin hoidettu, harjoituksia jatketaan.
Mitä tulee näihin lapsiin ja rattaisiin, niin olin todella ihmeissäni ensimmäisten kyseisten kohtaamisten sattuessa.
Nyt menee jo hyvin asian suhteen. Veikkaan, että asiaa helpottaa se, että kävin piipahtamassa Titon kanssa viikko sitten tuttavan luona jossa oli 5-6 pientä poikaa lopettelemassa halloween pippaloitaan. Näin ollen Tito kohtasi pikkuihmisiä paljon ympärillään, kovalla ääntelyllä säestettynä ;)
Itse seurasin tarkkana sivummalta Titon reaktioita, siltä varalta että poitsu hermostuu totaalisesti. Näin ei käynyt! Hienosti käyttäytyi! :)
Pitää ottaa jokin kerta uudelleen visiitti kyseiseen perheeseen, koska omia lapsia heillä on kolme. Pienin vasta muutaman kuukauden ikäinen.
Perheen emäntä oli haluamassa Titon hoitoonkin sinne, mutta katotaan sitä nyt tässä vähän myöhemmin ;)
Kotona Tito on ollut rauhallisempi, ei tarvitse niin paljon aktiviteettia kuin aikaisemmin. Tai ei ole sitä vaatimassa niin hanakasti. On mielellään hyvin lähellä minua. Jos en suostu mitään puuhastelemaan sen kanssa, niin nukkuu vieressä. Ihan niin kuin nytkin :)
Luita on alkanut nakertelee paljon innokkaammin kuin aikaisemmin, hienoa!
Ruoka muutenkin maistuu, mutta ei silti syö kippoaan tyhjäksi asti eli ei syö niin paljoa kuin ruokaa on, vaan syö sen mitä tarvitsee.
Tosin nyt on hieman poitsu pullistunut. Toissa päivänä käytiin eläinkaupassa ja siellä punnitsin Titon. Paino oli noussut kastraation jälkeen noin 400g. Sen myös näen ja varsinkin tunnen poitsussa. Nyt ei tunnu kylkiluut suoraan ihon läpi. Yritän nyt pitää tuon painon tuossa missä nyt on. Vaikuttas ihan hyvältä näin ennen talvea, ehkä tarkenee paremmin kun on vähän vararavintoa ympärillä. Ainiin. Painoa puntari näytti 9.340 kg.
Muita havaintoja Titossa on se, että turkki on entistä parempi. Aivan ihana! Missään vaiheessa aikaisemmin ei ole ollut noin hyvän tuntuinen kuin nyt :)
Sitten ulkoillessa hiljalleen alkoi näkyä Titon kävelyssä muutosta. Pari viikkoa kastraation jälkeen jo. Muutosta mitä en odottanut kastraation vaikuttavan millään lailla. Nimittäin kroppa on suoristunut, ei enää kulje niin takalisto vinossa ja takajalat on rennot. Ei enää semmoiset puupökkelöt mitä ovat olleet ja alkuvuodesta asti!!
Eli voisiko tästä päätellä sitten, että Titolla on ollut kipuja, tai jotain, eturauhasen takia jo paljon aikaisemmin kuin itsekkään olen osannut ajatella?
Että tämä jumitus lihaksistossa takajalkojen osalta onkin ollut osittain syytä eturauhasesta?
En voi tietää, mutta tämä tulee mieleen vahvasti. Toki asiaan vaikuttaa varmasti muutkin, kuten agilitykurssi millä käytiin alkuvuodesta, tai se oli se viimeinen niitti.. noh. Asiaahan ei voi poitsulta kysyä, se kun ei vastaa mulle vaikka kuinka kysyisin :)
Tito & Lara (9kk)
Koirapuistossa Titon olemus on muutenkin muuttunut.
Aikaisemmin Tito ei oikein välittänyt muista koirista, ei leikkinyt niiden kanssa. Kävi moikkaamassa, haistamasssa, mutta sen jälkeen palas omiin puuhiinsa.
Nyt tämäkin asia on toisin, mistä olen erittäin iloinen.
Eli nyt koirapuistossa juostaan ja painitaan hyvinmielin toisten koirien kanssa, joka kerta! :)
Seuraavassa on video Titosta ja sen uudesta kaverista Larasta. Lara on mun kaverin siskon koira. Noin 9 kuukauden ikäinen amerikanbulldoggi. Aivan ihastuttava tyttönen :)
Lara
Lara on hieman arka muiden koiren kanssa, mutta hiljalleen sekin on rohkaistunut. Ainakin eilen, kun käytiin tyttö hakemassa ulos koirapuistoilemaan niin paineli menemään niin kovaa kuin tassuistaan vain pääsi parin muun koiran kanssa. Kylläpä oli mahtavaa seurata koirien menoa ja Laran rohkaistumista :)
Lara siis muutti kaverin siskolle vasta noin kuukausi sitten kasvattajalta, joten totuttelua on ollut tysyllä uuteen elämään.
Tästä päästäänkin siihen, että _pitää seurata_ niitä koiria siellä koirapuistossa ;)
Olin nimittäin eilen keila ja koira oli pallo eli mut kaadettiin komiasti kumoon takaapäin, kun juostiin täysillä polvitaipeisiin ja siitä oikein hieno heittäytyminen selälleen ;)
Nyt sitten selkä ja nilkka kiittää tästä keilailusta ;)
Onneks ei kuitenkaan sattunut mitään pahempaa, pientä jomotusta, ei sen kummempaa :)
Tuntuu myös siltä, että Titon juoksuvauhti ja terävyys on entistä kovempi. Toki, onhan se nyt loogista kun jumitukset ja jomotukset kaikkoaa, niin tuleehan sitä vauhtia jo senkin takia lisää :)
poika ja äitee
Käytiin myös tässä hyvä tovi sitten tapaamassa Titon äiteetä ja sen emäntää, Hippua ja Heidiä rajasaaressa. Hyvä meno oli taas äiteellä ja pojalla paikka paikoin :)
Pitäisi useammin nähdä, mutta eihän tässä molempien kiireiden ja menojen sovittelussa oikein meinaa sopivaa ajankohtaa saada niin millään sovittua. Tämänkin näkemisen sovitteluun tais mennä pari viikkoa lopulta :D
Välillä pitää myös levätä hyvin ja kun niin tapahtuu, on Titon toinen korva aina nurinperin :D
Tämmöiseenkin asiaan kiinnitin huomiota jonkin aika sitten... hassua :)
Sitten on tullut "kiusattua" poitsua ulkona ollessa, kuten keppi laitettu korkealle ettei saa sitä. En halunnut sen nakertavan ihan lahoa keppiä ja vaativan sitä heitettäväksi...
Sitten on myös uusi lelu ollut kovin pelottava kaverin luona ;)
Tässähän tätä on nyt vähän tullut kerrottua mitä tänne kuuluu. Taas varmasti jää jotain kertomatta, mutta niinhän siinä aina käy, kun alkaa naputtelemaan tekstiä.
Se mitä jää kertomatta, tuskin on ollut mitään kovin tärkeää. Tärkeintä on se, että täällä voidaan oikein hyvin :)
