Tito voipi hyvin, haava on ummessa ja kaikki tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä.
Nyt on sitten aika alkaa hiljalleen parantaa poitsun kuntoa fyysisesti. Hieman taisi kunto tipahtaa tämän reilun viikon löysäilyn takia. Ainakin siltä se vaikutti, kun perjantaina käytiin koirapuistossa ja siellä juoksentelun jälkeen oli kova puuskutus käynnissä. Vaikkei kovin paljoa siinä vaiheessa ollut ravannutkaan kepin ja toisten koirien perässä.
Itse kävelylenkeillä olen kiinnittänyt huomiota Titon takajalkojen normaaliimpaan liikkeeseen. Ei ole jatkuvasti tönkköjalat liikkeessä, vaan hienoa ja kevyttä jolkotusta, niin sanotusti. En nyt paremminkaan osaa asiaa kuvailla.
Välillä toki alkaa puujalat tömistä, mutta vain hetken. Tito siis itse korjaa liikettä nyt huomattavasti paremmin.
Sivuttain liikkumista on vielä havaittavissa, mutta ei niin voimakkaasti kuin aikaisemmin. Jumia on siis kropassa. Asia mihin pitää alkaa puuttumaan seuraavaksi kunnolla.
Kastroinnin jälkeen Titon luonne ei ole muuttunut, en ainakaan ole noteerannut mitään erikoista.
Ainoastaan siihen olen kiinnittänyt huomiota, että ärisee kiinni ollessa vastaantuleville. Oli sitten narttu tai uros. Itse tällä hetkellä vielä pidän sitä seurauksena siitä, ettei ole päässyt koirapuistoilemaan ja paljon liikkumaan siellä ja täällä. Turhautumista ja liikaa energiaa siis.
Asiaa siis seurataan ja tarkkaillaan mitenkä tämän asian kanssa käy, kun nyt voidaan alkaa käymään taas koirapuistoissa.
Olen myös puuttunut eritavalla tähän rähinämeininkiin. Paljon voimakkaammin ja jopa käyttämään pennuille tarkoitettua alistamistyyliä.
Voimakkaampi ei tarkoita, että käytän mitään kovaa fyysistä voimaa mikä satuttaa koiraa.
Eilen käytiin päivällä ulkoilemassa ja Tito pääsi vapaaksi juoksemaan yhteen meidän "omaan paikkaan". Siellä pyysin Titoa hakemaan kepin. Hakihan poitsu, oikein hienon kepin hakikin! ;)
Keppi! :)
Matkaa kun lähdettiin jatkamaan ja muistin, että miun piti kerätä tammenterhoja talteen, niin Titopa sillä aikaa löysi jotain oikein kivaa. Omasta mielestään, tai noh, olihan se aika hauskaa munkin mielestä ;D
Tutti-Tito :D
Nyt ei muuta kuin kohti uutta viikkoa ja uusia ihmeellisyyksiä, sekä loppuviikosta koittavaa lyhyttä viikon lomaa! :)
Torstaina oli vielä suht rauhallista menoa meillä kotona, kuten kuvasta näkyy :)
Tosin tuon kuvanoton jälkeen meni jotain nelisen tuntia, kun käytiin ulkona pissillä.. ja näin siellä sitten jo kierittiin:
Kauluria en ole pitänyt sitten sen kun lekurista kotia tultiin. Tuo vauvan body on ollut oikein hyvä.
Tuossa äsken otin koko puvun poiskin, kun poitsu nukkuu tässä mun vieressä sohvalla. Pystyn siten vahtimaan mitä se tekee. Kahtena aamuna olen herännyt siihen, kun poika on vieressä ilman pukua :P Noh, tuo 92cm body on kyllä aavistuksen liian lyhyt, joten se on vähän väliä "valunut" kohti takalistoa ja taas kerran mie kiskon sitä ylemmäs.
Tästä huolimatta Tito on haavan antanut olla rauhassa, toki meinaa nuolasta sitä joskus, mutta heti mieli muuttuu kun älähdän sille.
Otin pari kuvaa haavasta. Tältä näyttää tällä hetkellä:
Pienet on killuttimet nyt poitsulla, ei niin komiat kuin aikaisemmin ;P
Betadinella oon pari kertaa "tuputtanut" haavaa, ettei vain tule mitään tulehdusta.
Eilen kun otin sen suojalapun pois haavan päältä, alkoi ilmeisesti haavan ympäristö enemmän kuivamaan ja siten kutittamaan Titoa. Se on tällä hetkellä ainoa haittaava tekiä tässä asiassa.
Hoito-ohjetta lueskelin eilen, että voisko tuohon ympärille levittää rasvaa, mutta ohjeissa ei ollut mitään mainittu, niin oletan nyt sitten ettei siihen sitä voi laittaa helpottamaan kutinaa.
Itsestään sulavat tikit on haavassa.
Muuten täällä menee oikein hyvin. Siis minun mielipiteeni on tämä.
Titon mielestä on tylsää, mitään ei saa tehdä. Käsketään vaan makoilemaan jne.
Tänään aamulenkillä huomattiin taas tästä johtuvaa marinaa ja ärsyyntymistä.
Minnekkään ei olisi halunnut mennä minne minä ja mitään en olis halunnut totella.
Kovin yritti saada mua heittelee keppiä, potkimaan käpyjä... :D
Onneksi sitten puistossa löytyi kohta missä Tito pääsi käyttämään nenäänsä, kun sieltä taisi taas löytyä hiirenkoloja, niin sai niihin käyttää hajuaistiaan ja siten unohtaa tämän kaiken muun tekemättömyyden. Sitten olikin taas mukavampi jatkaa matkaa eteenpäin :)
En varmana tule!
Kato! Näin hieno kalikka! Heitä mulle!!
Toivottavasti tiistaille alustavasti sovittu meno onnistuu ja toteutuu, niin pääsee poitsu vähän haistelemaan uusia paikkoja. Saa vähän energiaa purettua siten hieman :)
Viikon verran pitäisi vielä ottaa rennosti, kyllä tulee pitkä viikko sanon mie! :D
Tänään oli odotetusti operaation aika.
Päivä aloitettiin nukkumalla pitkään ja sitten lähdettiin pitkälle aamulenkille tuonne Aino Acktén puistoon kiertämään ja tiettyyn paikkaan heittelemään vähäksi aikaa keppiä.
Nyt meillä onkin sitten pari viikkoa edessä rauhallista ulkoilua. Eri asia tuleeko Tito hyväksymään tämän asian, mut yritetään.
Yhdessä vaiheessa Tito alkoi kovin haistelemaan ja tarkkailemaan yhtä kohtaa. Oletettavasti löysi hiiren/myyrän pesän ja siellä oli liikettä. Tovi meni ennen kuin jatkettiin taas matkaa.
Kotia kun päästiin, niin lähdettiinkin melkein samantien ajamaan kohti eläinlääkärin vastaanottoa.
Siellä hetken odottelua ennen pääsyä hoitohuoneeseen.
Pian päästiin eläinlääkärin tykö missä Titon nostin hoitopöydälle ja sama tärinä ja hermostuneisuus alkoi taas. Tällä kertaa ei kuitenkaan sorkittu enää pojan takapäätä, vaan kuunneltiin vielä sydän ja sitten annettiin nukutusaine.
Kovin kauaa ei siinä sitten mennytkään, kun poitsu alkoi hoippua ja sinnikkäästi yrittää pysyä pystyssä ja hereillä.
Uni kuitenkin vei voiton ja sain poitsun viereeni pötköttämään ja unimaailma pääsi valloilleen.
Kuuden aikaan tulikin sitten puhelu, että Tito alkaa olemaan sen verran hereillä että voi hakea kotia.
Ohjeeita sain kuinka toimia ja reseptin Tramal -lääkkeelle.
Tällä hetkellä näyttää ja vaikuttaa siltä, että pitää antaa tuota heti tuossa yhdentoista aikaan kun on lupa antaa lääkettä lisää.
Hoippuen tultiin kotia, mutta omin jaloin sitkeesti.
Sitten suoraan lepäilemään sohvalle, miun viereen. Tästä taitaa tulla pitkä ilta meillä. Ainakin tämän hetkisen vikinän perusteella, mut ehkäpä se rauhoittuu saatuaan lääkettä lisää. Hope so.
Kaulurin otin tuossa hetki sitten pois, kun eihän se sitä nyt tarvii. Ei siitä ole juuri liikkumaankaan, saati nuoleskelemaan haavaa. Joten saa hetken rauhan kaulurista, toivottavasti vasta aamulla tarvii laittaa takaisin.
Täällä jatketaan toipilaan vahtimista ja hoitamista.
Juuri nyt potilas hieman taas nukahti, mutta eipä tässä tarvii kuin liikahtaa niin voihkiminen alkaa uudelleen.
Eiköhän tämä tästä, huomenna jo paremmissa fiiliksissä molemmat.
Verikokeista sen verran, että kahden-kolmen kuukauden päästä olisi syytä käydä kontrollissa, koska toinen maksa-arvoista oli hieman koholla. Ei niin hälyyttävää, että pitäisi asialle tehdä nyt mitään, mutta katsotaan siis kontrollin jälkeen onko arvo kohdillaan.
Joulukuun alkuun siis varattava tämmöinen kontrolli, pitää siis laittaa puhelimeen muistutus asiasta.
Toimenpiteinä tänään oli mun hankkia Titolta pissanäyte eläinlääkäriin mennessä.
Ehheh... kyllä taas porukka kahto kun kippo kädessä kuljen ja yritän noukkia virtsatippoja siihen :D
Eka kerta oli ja toivon mukaan ei tarvii enää toiste ryhtyä samaan hommaan! :D
Tulihan sitä vähän noukittua, mutta kun pojan ruikkimiset on aikasta pieniä tällä hetkellä niin menipä pieni tovi saada edes jonkin verran astian pohjalle.
Homma kuitenkin hoidettiin joten kuten, mitä nyt yhden kerran vähän ryssin hommaa ja puolet siihen mennessä kerätystä virtsasta lensi taivaan tuuliin (nurtsille) :P
Oppia ikä kaikki, niinhän sitä sanotaan :)
Eläinlääkärissä sitten Tito joutui taas kopeloitavaksi pöydälle ja tällä kertaa muisti edellisen kerran mitä oli tehty, koska kauhea tärinä alkoi heti ja hermostuneisuus ja halu päästä äkkiä pois paikalta!
Eli siis viimeksi lääkäri tutki eturauhasta suolen kautta ja nyt oli myös sama edessä.
Homma saatiin hoidettua ja eläinlääkäri totesi rauhasen olevan hieman suurentunut, mutta ei tuntunut sinällään erikoiselta että siellä olisi jotain muuta kuin tulehdus.
Lisäksi otettiin verikoe, mikä oli myös ensimmäinen laatuaan Titolla.
Tulokset saan tietää keskiviikkona ellei niissä ole jotain todella hälyyttävää. Siinä tapauksessa soittavat jo huomenna (sovin näin asian), samoin kuin virtsanäytteen viljelystä.
Turha mulle on soittaa tuloksista huomenna, jos ne on ihan ok, varsinkin kun jo keskiviikkona mennään sinne takaisin.
Tämä operaatiohan tulee nyt aikaisemmin kuin olen ajatellut.
Pakko oli vain toimia nyt jo, kun poitsun oireet on mennyt taas aika pahaksi. Nopeasti vielä.
Nyt siis pitää toivoa että toimenpide sujuu ongelmitta keskiviikkona ja paraneminen on nopeaa ja hyvää.
Itse tämän takia jouduin ottamaan töistä vähän lomaa, kun olisi ollut koko viikko töitä. Alunperin olin ajatellut vähän eritavalla tämän asian.
No, saanpa huomisen jälkeen viikon breikin töistä vapaapäivineen, joten voin ottaa rennosti nyt sitten samalla, kun Titon on toipilaana :)
Eilen käytiin lenkkeilemässä pitkin poikin tätä Laajasaloa ja vihdoin ja viimein tuli käytyä tuolla Öljysäilö 468:a katsomassa ja kuvaamassa :)
Taisi olla tämän syksyn viimeinen pitkä lenkki hyvässä, kesäisessä kelissä. Ilman ansioista intouduttiin kiertelemään yli kaks tuntia siellä täällä ja tuolla. Pari uutta reittiäkin löydettiin mielenkiintoisine paikkoineen, cool! :)
Tänä kesänä Tito on tehnyt tuttavuutta useamman kissan kanssa ja viimeisimmän kissakokemuksen aikana se ei edes välittänyt kateista tuon taivaallista.
Voin olla iloinen koirasta, joka jättää kissat rauhaan (sisällä) kun ollaan kyläilemässä :)
Tästä kyllä on suuri kiittäminen varmasti Eijaa, joka kesällä halusi ottaa poitsun "päivähoitoon" ja samalla tutustutti Titon sen kissoihin.
Ulkona nähdyille kissoille tietenkin haukutaan yms :D
Viimeisimmän kissakohtaamisen jälkeen mun oli ihan pakko ostaa sille kissanlelu, kun se niin innoissaan sillä leikki Hannan luona :D
Kyseessä on siis hiiri mistä kuuluu vikinä -ääntä liikahtaessa. Tää nyt tietty ei vastaa sitä otettua linjaa, että talouteen ei tule ääntä päästäviä leluja, mutta tämän kohdalla tuli tehtyä poikkeus ;D
Tällainen kyseessä siis
Tulipa kuvattua videotakin päivänä jolloin Tito sai tämän kyseisen hiiren, oman semmoisen kotona:
Hyvin pian lelun annettua tuli kyllä pieni katumus siitä mitä tuli tehtyä ja ostettua, mutta onneksi Tito jättää hiiren rauhaan kun niin haluan.
Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä on hiiri mielessä ja sillä leikittävä. Tästä lelusta on nimittäin tullut ehdoton ykkönen! Millään muulla ei oikeastaan olla leikitty pariin viikkoon :)
Tässä kesällä tuli myös ihan oikea päästäisenkin kohtaaminen meille molemmille erään lenkin aikana.
Ja jälleen kerran mie kaivan puhelimen taskusta kuvatakseni Titon reaktioita ja touhuja ;D
Siinä taas ohikulkijat oli ihmeissään, että mitä mä kuvaan.
Muutoin tämä kesä on menty rennon letkeesti. Käyty millon missäkin lenkillä ja kun nyt on ollut hyviä ilmoja paljon, niin keppiä ja käpyjä on heitelty meriveteen, että poitsu on päässyt niitä hakemaan uimalla.
Vaikka vieläkin ilmat on päivisin lämpimiä ja aurinko paistanut, ei enää Titon mielestä mereen mennä ellei ole ihan pakko ;)
Enhän mie tietenkään pakota. Olen jo niin oppinut tuntemaan tuota otusta sen verran hyvin, että tiedän milloin se ei todellakaan halua mennä veteen. Enkä näe mitään syytäkään miksi sen pitäisi mennä polskimaan, jos ei halua. En minäkään menis, enkä ole tänä(kään) kesänä uinut meressä/järvessä. Aivan liian kylmää vettä!! :D
Yllä olevassa kuvassa Titon lisäksi on työkaverin kaksi koiraa, joiden kanssa käytiin yhtenä päivänä rajasaaressa olemassa.
Tämänkin kuvan ottamisessa oli hankalaa saada Tito pysymään aloillaan. Camilla ja Lauri kyllä pysyi hienosti :D
Kesälomalla Tito kävi tekemässä tuttavuutta Jyväskyläläisessä valokuvausliikkeessä, kun kävin moikkaamassa kaveria :)
Kovin tylsää oli Titon mielestä. Sen mielestä sen tehtävä oli sitten seurata liikeen ohi kulkevia ihmisä ja pitää puljua vähän tarkemmalla silmällä, kunnes sai minut tajuamaan että voitas lähteä jo pois :)
Hyvä vahtikoira siis ;)
Joitakin viikkoja sitten satoi muutamana päivänä ja mie kun ajattelin tekeväni Titolle palveluksen ettei sen olis tarvinnut kastua toistamiseen.
Mitä vielä. Ele kertoo hyvin mitä mieltä ollaan sadenutusta!
Eipä suostunut kävelemään yhtään, joten meillä tätä nykyä sateella reippaillaan ilman nuttua. Ongelmitta. Katsotaan jos räntäkeleillä suostuu tuota käyttämään sitten, pääsisin itekkin vähän helpommalla ;)
Kuten kuvasta näkee. Ei täällä olla unohdettu lepäillä välillä :)
Tässä oli nyt jotain päivitystä meidän elämästä kesän ja syksyn aikana.
Mitähän muuta tässä olisi kerrottavana.
No. Viikko sitten oltiin pihisporukan kanssa Evon kansallispuistossa patikoimassa semmoinen 17 km reitti. Mukavaa oli ja sääkin oli mitä parhain :)
Koirat juosta vipelsivät sen minkä jaloistaan pääsivät, joten koirat on varmaan vipeltänyt tuplat tuosta määrästä :)
Hienoja maisemia oli paikoitellen, että hyvin voi suositella aluetta retkeilyyn.
Näköjään sen verran tulee Titon kanssa käppäiltyä ulkosalla päivittäin, että eipä tuonkaan taapertamisen jälkeen tuntunut missään kipuja tai väsymystä reissun jälkeen.
Vaikkei meikän ulkonäön ja koon perusteella semmoista uskoisi :D
Tästä lähinnä alkoi patikointi kiinnostamaan entistä enemmän, kun konkreettisesti tiedän kuinka hyvin tämänkin reitin selvitin.
Joten, pitää suunnitella uusia vastaavanlaisia juttuja kavereiden kanssa :)
Evolla tuli kuvattua yksi video Sylvi -koiran tempauksesta lumpeenlehden kanssa :D
Jos pihakoira haluaa jotain, niin se haluaa. Oli mikä oli :D
Vaikka muut porukasta tallustaa jo lammen toisella puolella melkein.
Reissussa oli yhteensä 13 pihakoiraa ja 1 muun rotuinen koira, nauttimassa retkipäivästä omistajineen.
Ikävämpänä asiana tässä tuli eteen se, että Tito on alkanut oirehtimaan lievästi uudelleen eturauhasensa takia, joten meillä on edessä eläinlääkärinreissu jossain vaiheessa missä Titolle suoritetaan kastraatia.
Näin ollen sijoitussopimus raukesi, kun ei Titosta ole suvunjatkajaksi. Harmi.
Eihän tämä loppujen lopuksi elämää tule meillä muuttamaan sitten mitenkään. Jatketaan samaan malliin ja yritettään päästä jossain vaiheessa harrastamaan jotain mielenkiintoista ja kivaa lajia.
Yhteistyö Jaanan kanssa jatkuu tästä eteen päin siinä missä tähän mennessäkin, kiitos siitä! :)
Mie päivitän blogia jatkossakin milloin ehdin.
Nyt ala-arvoisesti, kun ollut kaikenlaista muutakin puuhaa kuin koneella istumista.
