Tito otti ja lähti.
Oltiin metsässä lenkillä, tutussa paikassa. Heittelin keppiä ja yhtäkkiä poitsu ottaa jalat alleen ja lähtee haukkuen menemään jonkin perässä, oletettavasti ketun.
Ei mene kauaakaan kun en enää kuule haukuntaakaan yhtään. Perkele.
Huutelen, mutta ei mitään. Reilun tunnin pyöriskelen alueella mistä se lähte juoksemaan, hätä kokoajan lisääntyen.
Jossain vaiheessa otan pariin kaveriin yhteyttä, että pääsevätkö jeesaamaan ja tulemaan etsimään. Ensin niin, että katsovat olisko Tito mennyt kotia.
Sonjalle ja Piialle kiitokset avusta, vaikka heilläkin pitkä päivä jo takana.
Kiersin meidän lenkkipaikkoja pari tuntia huudellen, mutta ei vilaustakaan. Ei inahdustakaan. Sitten menin käymään kotona vaihtamassa sukat ja kengät kuiviin ja otin toisen kaverin kyytiin ja lähdettiin autolla hakemaan Sonja vanhan kämpän luota, josko Tito olisi sinne mennyt. Ei ollut Sonja nähnyt eikä kuullut sielläkään siitä mitään.
Joten, ei muuta kuin auton nokka kohti lähimaastoa minne poitsu ampas ja taaaas kiertämään ja huutelemaan.
Tässä samalla viimein soitan Jaanalle ilmoittaakseni ikävästä asiasta, että Tito on karannut enkä löydä sitä mistään!
Kiitos Jaanalle tuhannesti rauhoittavista ja rohkaisevista sanoista, vaikka vaikea niitä oli uskoa. Paha mieli oli Titon katoamisesta.
Olet aivan loistava kasvattaja, joka rauhallisesti antaa ohjeita ja sanoo mitä pitäisi tehdä kun itse olin hätää kärsimässä.
-Kiitos-
Tästä puhelusta ei sitten kovin kauaa mennytkään, kun tieto oli Jaanalle tullut missä Tito on!
Kiitos mikrosirun mistä löytää omistajan tiedot, vaikka Titolla olikin valjaat missä sen nimi ja lapun toisella puolella minun puhelinnumero.
Ihanaa, joku ihana nainen oli ottanut Titon hoiviinsa lähellä katoamispaikkaa kotipihassaan jo noin puolen tunnin päästä siitä, kun oli lähtenyt minun luota karkuun!!!
Itse sen sijaan kiereskelin yli neljä tuntia. Ihan sama. Sain poitsun takaisin hyvässä kunnossa.
Tämä joka oli Titon ottanut hoiviinsa, oli saanut kovin Titolta pusuja ja Tito saanut paljon rapsutuksia tämän naisen perheessä, sekä ruokaa :)
Poitsulla ollut mitään hätää koko aikana.
Jälleen yksi ihminen kiinnostui tästä koirarodusta tämän onnekkaan (ehheh) tapahtuman vuoksi.
Voi olla, että Jaana saa jonkinlaisen yhteydenoton tältä naiselta, jonka nimeä en edes huomannut kysyä!
On kuulema koulutukseltaan mm. ongelmakoirakouluttaja, mutta ei tee kyseistä työt vaan muuta.
En voinut olla suosittelematta tätä rotua, mutta painotin ettei kannata pitää vapaana ;)
Itse en meinaa päästää Titoa vapaaksi muualla kuin koirapuistossa tästä eteen päin!!
Saa nähdä mitenkä lomareissulla tuolla savossa käy, lähteekö sieltä pitkin metsiä juoksemaan jos on vapaana? Vai onko se oikeasti hommattava joku hervottoman pitkä köysi minkä päässä se on kiinni... tätä jään pohtimaan vakavasti.
Eikä pahitteeksi ole lähteä tottelevaisuutta opiskelemaan todenteolla, koska Tito millään tavalla kiinnittänyt huomiota mun huutoihin.
Opetus minulle. Titolle vain varmaan jokin jännä ja hauska metsäjuoksu ja kivojen ihmisten rapsutuksista nauttimista :P
Kovin kyllä nainen kehui Titon hyvää kuntoa ja luonnetta, näin niin kuin ulkoisesti.
Ei voinut niin mitensäkkään olla kulkukoira jne :)
Nyt on kyllä tämä loppuilta ollut kovin väsynyt kokemusten jälkeen Tito. Lähes tulkoon vain nukkunut. Kohta käytän iltapissalla ja sitten ansaitulle yölevolle, kummatkin. Kyllä uni maittaa nyt mullekkin!!
Toimituksen huomautuksena lisään vielä:
Eilen viimeiselle pissalenkille lähtiessä tajusin katsoa sitä lappua missä Titon nimi ja mun puhelinnumero. No pahahan kenenkään oli mulle soittaa, kun numero oli pyyhkiytynyt pois.
Joten opetus numero 2: Tarkista säännöllisin väliajoin yhteystietolappuset pannoista/valjaista!!
Turvallista viikonloppua kaikille! :)
