tiistai 30. syyskuuta 2014

Jing ja Jang

Axulla ikää nyt se seitsemän kuukautta ja Titolla ikää kertynyt kolme ja puoli vuotta.
Vaikka Axu on kovin nuori, kyllä siitä nyt jo näkee erinäisiä asioita. Eroja Titoon nähden.

Axua ei voisi vähempää kiinnostaa pallot ja kepit, ne kun on taas Titolle melkein ne maailman tärkeimmät asiat.
Tito ei paljon perusta toisten koirien seurasta koirapuistossa, sen olen huomannut jo hyvin nuoresta pitäen. Varsinkin, jos koiria on kolme tai enemmän. Sillon Tito ei lähde leikkiin mukaan yhtään tai lopettaa leikkimisen ja peuhuun, jos porukka lisääntyy sen kahden tai kolmen koirakaverin jälkeen.

Axu taas haluaa juosta ja leikkiä toisten koirien kanssa, jos ei ole koirakaveria seurana, tulee se miun viereen olemaan ja seuraamaan ympärillä olevia asioita. Vahtimaan niin sanotusti.
Välillä yrittää härnätä Titoa ottamalla sen pallon tai kepin ja siten saamaan Titon innostumaan leikkimään sen kanssa, huonoin tuloksin.
Kotona pojat kyllä leikkii ja peuhaa, ihan riittävästi ja hyvällä temmolla ;)

Tänään koirapuisto, josta koirat pääsee karkaamaan... jep.


Kotona olen huomannut Axun jäävän katselemaan olohuoneen (ja makkarin) ikkunasta ulos, poitsu ei siitä näe paljon mitään, kun ei pääse läheltä ikkunaa katselemaan. Lähinnä vastapäisen talon ikkunoita ja niistä tulevia valoja vain. Tito ei harrasta tällaista yhtään.

Tito reagoi käytävästä kantautuville äänille edelleen herkästi ja muffuttelee, posteljoonin tunnistaa oikein hyvin ja sillon saattaa tulla pieni haukahduskin jopa. Postiluukun kolahtaessa haukahtaakin muffuttelujen joukossa.
Axu terästäytyy vain, koska Tito on reagoinut johonkin ja sen takia Axukin alkaa kuuntelemaan ja katselemaan eteiseen ihmeissään. Axu ei hauku tai muffuttele, se on vain hiljaa ja katselee.

Luita nakertaa enemmän Axu. Titokin nakertelis välillä, mutta Axu ärähtää ja omistaa mukamas ne kaikki. Tito tuntuu pitävän puoliaan vain, jos oikeasti itse haluaa nakertaa niitä ja tätä tapahtuu todella harvoin.
Jo pelkästään hampaiden hoitona toivoisin Titon järsivän niitä myös paljon.. pitänee alkaa harjaamaan hammasharjalla Titon hampaita, että ei mene ihan kauheaan kuntoon.

Tito pitää Axun puhtaudesta huolen ja huomaa, että Axu välillä hieman ärsyyntyy siitä :D

Tänä aamuna Tito avusti Axua meikän herättämisessä, kun pikkusella oli jo hätä ulos.
Tarkoituksella jäin seuraamaan (esitin nukkuvaa) mitä tapahtuu, kun en mukamas havahdu Axun ilmotukseen ulos pääsystä. Näinhän siinä kävi, että Tito teki oman tapansa mukaan herätyksen ja ilmoituksen, et nyt pitäs päästä ulos :)

Uloslähtö sujuu ongelmitta. Axu seisoo oven edessä nätisti ja odottaa, että puen päälle ja laitan pannan kaulaan. Tämän jälkeen vasta pyydän Titon eteiseen ja pannan sille, koska sitä ennen on ihan turha alkaa pyytämään. Tito ei tule. Sitten vasta, kun kaikki muut on valmiina! :D

Eroja on myös nukkumisessa. Tito haluaa ja tykkää nukkua peiton alla ja sohvalla ollessa pitää sille nostaa peitonkulmaa, että voi kääriytyä sen alle unelle.
Sänkyyn kun yöunille käy, tulee Tito yleensä viimeistään aamuyöllä tökkimään että pääsee peiton alle. Axu on taas se vastakohta. Erittäin harvoin sen näkee peiton alla olevan tai edes haluavan, lähellä kylläkin haluaa olla :)


Tämän päivän jälkeen väsynyt kaksikko
Hyvä kaksikko toisillensa kuitenkin, sanoisinko täydellinen :)

Jännä nähdä mitenkä asiat tulee vielä muuttumaan Axun kasvun myötä, samalla toki Titokin kasvaa. Henkisesti. Tätä onkin ollut havaittavissa jonkin verran sen jälkeen, kun hain pojat kotia lomaltaan. Tai sit se tehnyt juuri hyvää Titolle, että en ole ollut hetkeen siinä lähellä. Joutunut ihan itse pitämään enemmän puoliaan asioissa. Se kun on ollut aina se miun "poika". Toki Axukin on, mutta luonteet niillä on erilaiset. Axu ei ole niin pehmo kuin Tito. Tai näin mie katson asian.

Herkkyyttä ja älykkyyttä löytyy molemmilta yllin kyllin. Loistavia koiria, maailman parhaita miun mielestä :)

Tässäpä tämä pieni pohdinta eroista näiden kahden kohdalla.
Muitakin varmasti on, mutta just nyt ei tule mieleen. Syytä siis herättää pojat ja käyttää ne ulkona ennen kuin siirrytään koko poppoo yöunille.


maanantai 22. syyskuuta 2014

Kotona jälleen

Nyt on poijjaat haettu pitkältä syyslomaltaan kotia.
Kaiken kaikkiaan Tito ja Axu vietti savossa reilut neljä viikkoa miun isän luona maalla :)



Kiitos isälle tästä koiravapaasta jaksosta, teki hyvää.
Uskon, että teki hyvää myös koirille päästä juoksemaan ja vipeltämään täysin vapaana. Poissa kaupungin hälinästä ja metelistä.

Maalla ollessaan on Axu päässyt myyräjahdin makuun ja napannut parit kiinni, hienoa!
Teeriäkin oli yrittänyt metsästää, mutta tyhjin kuonoin oli tullut takaisin :)
Kasvanutkin oli paljon! :D
Hoikkahan poitsu on, mut hyvin jänteikäs ja lihakset kehittinyt siitä vipeltämisestä mitä harrastanut. Siitäkin huolimatta, että ruoka on maistunut oikein hyvin koko ajan :)
Kaiken tämän lisäksi Axu on peuhannut paljon Reetan kanssa, niin painien kuin juosten:





Tito oli puuhastellut sen lempipuuhansa eli kepien etsimistä pusikoista, joiden avulla poitsu onkin hoikistunut hienosti! :)
Torstaina vastassa oli "puolikas" Tito :D Niin kovin oli laihtunut, mutta ei silti mikään ruipelo, vaan oikein sutjakas ja hyväkuntoinen. Nyt on siis vuosi sitten kastroinnin jälkeen tullut liikapaino poissa. Saa nähdä mitenkä saan poitsun pidettyä tässä kunnossa, kun liikunta vähenee huomattavasti. Ihan vain jo siitä syystä, että ulkona ei pääse niin vain juoksentelemaan ja miun pitää töissäkin viettää liikaa aikaa.

Reetan ja Axun "rähinät" lenkillä





Ihana Reeta <3






Lauantaina tultiin kotia ja matkan varrella piipahdettiin Järvenpäässä tapaamassa pitkästä aikaa Ullaa, Pabloa ja Pipsaa.
Tästä tapaamisesta ei miulla ole kuvia, kun tuli todella surkeita ja epätarkkoja joita en vaan niin mitenkään kehtaa julkaista.

Väsynyt kaksikko on miulla ollut, mutta toki keksivät tekemistäkin aina välillä. Tästä tämä meidän arki taas on alkanut ja tänään oli ensimmäinen pitkä lenkki, vesisateessa, hoidettu :)
Eilen käytiin koirapuistoilemassakin, kun tuli serkulta treffikutsu. Eihän sitä voinut jättää väliin :)
Tulipa nähtyä serkun Petu -koira pitkästä aikaa myös :)

Petu, ikää pikkasen päälle vuoden :)
Väsynyt Axutin eilisen puistoilun jälkeen

Oikein ihanaa syksyä kaikile, kahtellaan mitä tässä poikien kanssa keksitään.
Koitetaan treffailla koiratuttuja tässä piakkoin, joten jääkää odottelemaan treffikutsuja rauhassa ;)

Loppuun vielä savon syysmaisemaa perjantai aamulta :)







keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Lomamuistelujen lopettajaiset

Josko vihdoin saisi tänne blogiin laitettua menneen kesän kuvat mitkä on odottanut vuoroaan jo pitkään. Jotakuinkin puolitoista kuukautta jo.

Tähän alkuun pari kuvaa Lieksasta missä käytiin piipahtamassa pikavisiitillä. Siellä ei kovin kummosia ehditty tekemään, mutta lenkkeilyn varrelta tuli napattua muutamat kuvat.

Silloin oli riittävän lämpimät kelit edelleen, joten pieni vilvoittelu teki hyvää vain koirille matkan varrella :)

Axu maistelee Lieksan vettä joesta

Titolle viskasin kepukkaa haettavaksi
Tuli matkan varrella myös pelleiltyä kameran kanssa ja otettua pojista miniatyyri kuvia :D

Miniatyyri koirat :)


Lieksasta lähtiessä ajettiin Siilinjärvelle moikkaamaan Siniä, joka ei siinä vaiheessa ollut vielä nähnyt Axua livenä. Joten sopiva pysähdys tuli tehtyä samalla ja koirat pääsi käväsemään koirapuistossa noin puolivälissä matkaa :)

Muutenkin koko lomareissun varrelle oli parin tunnin ajomatkojen päähän etukäteen sovittuja pysähdyksiä, joten matkanteko taittui hienosti eikä koirat kyllästyneet ainaiseen autossa olemiseen. Loistavia autokoiria miulla, rennosti makoilivat ja nukkuivat välimatkat takapenkillä :)

Pus, pus :)
Matkan jatkuessa Muurameen, ajettiinkin ukkoskuuron läpi käytännössä. Hetken tuli vettä kuin saavista kaataen, mutta ei sen ihmeempää. Ainiin, räpsähtihän yksi salamakin aika lähelle :)

Kohti ukkosrintamaa
Muurameen olinkin sitten sopinut Mirvan kanssa koiratreffit eli Sylvi ja Heta tuli viihdyttämään meitä rantaan ja pojat sai seuraa ja tekemistä samalla :)

Tänä kyseisenä päivänä Axu myös ui ensimmäistä kertaa.
Uimaan meno kävi niin, että otin Axun laiturilta syliin ja pistin rauhassa sen veteen ja kohti rantaa menemään. Matkaa tuli ehkä reilu viisi metriä? Olen tosi huono arvioimaan pituuksia..

Aivan mahtavan hienosti Axu ui!! Heti alkoi hienosti jalat toimimaan, kun laskin veteen. Ei paniikin omaista oloa ollenkaan, toisin kuin Titolla oli aikanaan koirauimalassa.
Tämän jälkeen hiljalleen Axu menikin ihan itse myös järveen ja kävi hakemassa keppejä uimalla.
Voi kuinka olin iloinen silloin Axun edesottamuksista :)

Seuraavassa liuta kuvia koirien puuhista:

Sylvi ja Heta tutkii Axun

Oliks jotain? Häh?!

Sylvi oli kova tytsy "siivoamaan" rantaa korsista :D

<3





Lentävä Axu


Komia Rakas :)

Laiturin koirapatsaat :D

Heta seuraa Sylvin puuhasteluja vedessä :)

Ihana Heta :)

Pieni video Axun menosta rannalla:


Ja tähän vielä loppuhuipennus rannasta pois lähtiessä. Tyylillä pitää liikkua ;)


Yötauon jälkeen lähdettiinkin suorittamaan viimeistä etappia kohti kotia ja viimeisiä sovittuja koiratreffejä järven rannalla. Tällä kertaa nähtiin Nanna ja Otto Lahdessa.

Seuraavassa kuvia tästä tapaamisesta:

Lentääkö se keppi vai ei...?

Otto vauhdissa

..ja molskista!



Otto ilmaisi kyllä hyvin selvästi mitä mieltä se oli pennusta ;)

Ihana Otto :)



Lopuksi Axu kiipes Oton viereen, Nannan autoon. Ilmeisesti oma auto alkoi sittenkin jo tympimään pientä :D



Tässäpä nämä meidän loman kuvasato oli. Olihan tämä nyt pitkälle venytetty prosessi ja vähäisten tarinoiden siivittämä blogimerkintä.

Jäipä näin kuitenkin itsellenikin muistiin ja helposti löydettäväksi kuvia kesästä ja puuhasteluista.
Kuvat kun monesti kertoo enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa :)

Nyt voidaankin aloittaa syksyssä elämistä ja sen myötä syystarinoiden kehittelyä.
Enää tietty puuttuu nuo kaksi ihanaa koiraa, joiden avulla niitä tarinoita kehitellä ;)

Ensi viikolla kuitenkin koittaa se hetki, kun lähden hakemaan poijjaat takaisin kotia! <3 :)
Näin ollen pojat on viettänyt maalaiselämää reilut nelisen viikkoa, alkuperäisen kolmen viikon sijaan.

Syksyn kelejä varten on varustauduttu uusien pantojen myötä. Näin ollen pientä turvallisuutta tuo uudet, heijastavat pannat. 

Pimeys ei haittaa enää, pojat tulee nähdyksi


Mukavaa syksyn alkua kaikille :)


Powered By Blogger