Lämmintä ylle

Tänään tuli paketti perille mikä sisälsi Titolle villapuvun koville pakkasille.
Sattuman ja tuurin kautta tämä osui kohdalle kaverini kaverin avulla.

Nuttu on just sopiva. Ei yhtään iso, vaikka aluksi vähän sitä aavistelin. Tosin ei kyllä yhtään pienempi olisi saanut olla, etuosan osalta tai ylipäätään mistään kohtaa.
Pukeminen sujui ongelmitta, myös takajalkojen osalta.
Liikkuminen oli varsin eriskummallista tosin ;)
Eiköhän se liikkuminen siitä normalisoidu, kun tottuu asusteeseen. Ainakin toivoa sopii.
Tämän myötä onkin hyvä kulkea ulkona kovilla pakkasilla, ei enää tarvitse pelätä takajalkojen jäätymistä ja takareisien jumittumista.

Onko pakko pitää tätä?!

Pelataan

Eilen facebookin pihisrymän innostamana minäkin kokeilin mitenkä Tito innostuu pelaamaan kala -peliä iPadilla :D

Pelin lopetettuani ja vietyä pois, alkoi Tito kovin haistelemaan ja kaivamaan sohvan peittojen alta mahdollisia kaloja :D

Ei se peli vienyt innostusta muista leluista kuitenkaan. Eilen tuli postia Lieksasta ja siellä oli myös Titolle, jolla ei noita leluja olekaan vielä yhtään (hih), yhden lelun lisää. Sillä on kovin leikkinyt eilisen illan, tämän aamun ja nyt vielä ennen kun lähden töihin :)

Josko tämän myötä Tito jaksaa odotella minua takaisin kotia töistä :)

Viikonloppu

Rento viikonloppu alkaa olemaan takana.

Perjantaina väsymystä lievennettiin sohvalla maaten. Tito kainalossa, tietenkin, ja tassu kämmenessä. Mikäpä sen rentouttavampaa olemista työvuorojen jälkeisessä väsymyksessä :)

Pakkasetkin hellitti hetkeksi ja eilen päästiin kunnolla ulkoilemaan ilman, että Tito jäädytti takajalkansa.
Näin pääsi käymään alkuviikosta, kun oli kovempia pakkasia, poitsun takajalat meni ihan tikkusuoriksi eikä meinannut koko illan aikana siitä tokeentua. Nukkumaan mentäessä oli vielä ihan jalat juntturassa :(
Aamulla jalat oli taas normaalit, mutta ulkona ei tarvinnut olla minuuttiakaan, kun jo jalat oli ihan pökkelöt.

Onneksi pakkasiin ollaan saamassa helpotusta.
Hyvä tuuri kävi kommentoidessani kaverin fb statusta, niin ensi viikolla mahdollisesti posti tuo Titolle villaisen "kokopuvun" :)
Alustavasti mitat pitäisi olla aikasta sopivat, toivotaan, että neule tulee käymään myös takajalkojen osalta.

Lauantaina syötiin poppareita. Tito sai omat popparit ilman suolaa :D
Toisessa kuvassa näkyykin mitenkä se niitä söi. Jotain se repi ja söi niistä, mut muuten vaan jätti ne levälleen sohvalle :D
Enemmän sitä kiinnosti mun omat popparit missä luonnollisesti oli vähän enempi makua mukana ;)
Pitäisi siis laittaa jotain makua pojan poppareihin, että maistuisi. Maksan makuiset varmaan uppoisi tosi hyvin? :D

Jep. Popparit ei ole meidän kummankaan herkkua. Jätetään siis jatkossa muille nämä höttöset.
Kunhan halusin testata mitenkä Tito reagoi, kun sille antaa kipollisen niitä syödäkseen :)

Eilen myös päätin leikata Titolta kynnet. Sehän tunnetusti on ollut hankalaa meillä.
Ensin otin kynsisakset viereeni sohvalle. Ei ollut tarkoituskaan alkaa leikkaamaan heti, vaan antaa Titon tottua siihen että ovat siinä lähellä ja näkyvillä.
Poitsupa siitä kovin pian paineli makkariin karkuun :D
Jossain vaiheessa pistin sakset tietokoneen alle piiloon, että se voi unohtaa ne. Taisi unohtaakkin kun tuli jossain vaiheessa viereen.
Käytiin ulkonakin lenkillä ennen kuin sitten oli aika leikata kynnet.
Kyllähän ne viimein saatiin leikattua, mutta kyllä Tito antoi hyvin olemuksellaan selväksi mitä mieltä oli asiasta ;D
Itse asiassa eilinen kynsien leikkuu menikin aikasta hyvin sitten lopulta :)

Seuraavassa vielä kuvat Titon mielipiteestä kynsien leikkaamiseen ;)

Onko pakko?! En mä halua.

Näin täällä meillä meni rento viikonloppu.
Skipattiin lauantaiset pihistreffit, mut yritettään seuraavalla kerralla päästä mukaan! :)

Jäätanssi 2014

Tänään vihdoin Tito sai tahtonsa läpi ja pääsi vähäksi aikaa kävelemään, juoksemaan ja hyppimään lumen perässä jäälle.

Poitsu on halunnut jo pari päivää päästä jäälle, kun on nähnyt muitakin siellä liikkumassa. Ilmeisesti muistui hyvin mieleen edellistalvien jääseikkailut ja leikit :)
Mie ite en vain ole kovin luottavainen jäiden kantavuuden suhteen, niin olen torpannut ajatuksen täysin. Tänään rohkaistuin ja oltiin hetki jäällä, tosin ihan lähellä rantaa :D

Rantaan nouseet jäälohkareet näytti olevan reilusti yli viisi senttiä paksuja, joten eiköhän se kanna. Ainakin tämän päivän visiitin kantoi, mutta kauemmaksi en suostu vielä hetkeen menemään vaikka näenkin tiettyä reittiä pitkin muiden liikkuvan. Antaa muiden mennä, jos siltä tuntuu.

Hups, kaikki päin näköä.

Vähän pärstä luminen, ei haittaa :)

Koira omistajansa kaltainen, vai omistaja koiran kaltainen? Vai mitenkä se nyt menee.. ;)

Eilen iltalenkille lähtiessä Tito antoi ymmärtää, ettei se halua kävellä juuri yhtään. Teki ison pissan lähimmän puskan juureen, mutta minäpä olin taas kerran eri mieltä asiasta.

Pakkaset on tässä viikon aikana aiheuttanut sen, että Tito on halunnut mahdollisimman nopeasti takaisin sisälle. Eilen ei illalla ollut ihan niin kauhean kylmä, että tämä syy olisi mennyt minulle läpi.

Olen alkanut huomaamaan mitenkä Tito muuttaa käytöstään näissä tapauksissa, kun se on ilmaissut hyvin selvästi mielipiteensä ulkona olosta. "Kiitos, tämä riittää. Mennään nyt takaisin sisälle" -asenteella.
Minä kuitenkin olen jo ulos lähtiessä päättänyt tietyn minimi kierroksen mikä kierretään, että varmasti tulee tehtyä kaikki tarpeet.

Nytpä Tito on siis alkanut tekemään niin, että lopulta luovuttaa sen vitkuttelun ja jarrujen pitämisen päällä. Tämän sijaan poika ottaa asenteen, että "Okei. Kävellään sitten, mutta mitään tarpeita en tee".
Oikein huokuu ja näkee kuinka se on päättänyt kävellä mahdollisimman ripeästi ja mahdollisimman lyhyintä reittiä minkä annan sille luvan, mutta ei tipan tippaa pissaa ja vielä vähemmän kakkaa tekee, hajujen haistelusta puhumattakaan :D

Eilen taas ittekseni naureskelin tätä esitystä katsoessani. On se kyllä jäärä, ihan niin kuin minäkin, kai ;)

Tällä yhteisymmärryksellä silti jatketaan. Välillä otetaan kovaa kovaa vasten ja välillä taas kaikki sujuu kuin sula voi :)

"Ai mä vai hankala? Itte olet. Anna mun nyt nukkua tässä auringossa rauhassa" :)

Luontoäiti

Niin se luontoäiti taas näytti voimansa ja eilen otetut kuvat näytti suomenlahden sulana. Tänäänpä, alle vuorokausi edellisistä otoksista, oli merenpinnalle tullut jo hento jääpeite :)

Nyt toivotaan sopivaa pakkaskeliä, tuuletonta ja lumetonta loppuviikkoa, niin jääpeite vahvistuu nopeasti... ja kenties, ehkä voisi vielä tänä talvena päästä sittenkin jäälle vaeltelemaan :)

Tällaisia ilmoja olen odotellut koko pitkän, sateisen ja synkän syksyn/talven :)

Titokin oikein innostui tänään haukkumaan omalle haukunnalleen eli kaiulle... hölömö koira :D

Wuf, wuf!! Talvista loppuviikkoa.

Sää ja sen muutokset

Eilen mietiskelin tuolla merenrannalla viime vuotta ja suurin piirtein tähän aikaan viettämää aikaa merenjäällä liikkuen. Tänä vuonna voinen unohtaa tämän asian kokonaan.
En usko tai en luota siihen, että tänä talvena tuo meri jäätyisi niin paksuun jäähän, että uskaltaisin sinne mennä.
Aina olen kammoksunut jäällä liikkumista. Vaikka näkisin auton jään päällä liikkumassa, tulee tunne ettei se kestä kuitenkaan! :)

Tuossa kävinkin tarkastamassa viime vuoden merkintää ja sieltähän löytyikin meidän vuoden 2013 jääkauden avauksesta merkintä, ajankohta oli 21.1. Melkein tarkalleen vuosi sitten siis.

Eilen täällä näytti tältä:

Kevät? Kesä? Syksy? Talvi?

Suomenlinnan piilokuvausta

Veneilemään voisi hyvin mennä.

Viime vuonna ollaan tuolla samaisella alueella menty seuraavalla tavalla:

Näin ne säät vaihtelevat ja tuovat erilaisia tilanteita ja asioita eteen.

2 0 1 4

Niin se vuosinumero taas vaihtui. Viime vuosi meni kyllä nopeasti, omasta mielestä. Taisin skipata muutaman kuukauden varmaan ihan huomaamatta.

Vuoteen 2013 mahtui Titon osalta oikean etutassun nyrjähdys, agilitykurssi, näyttelyssä käynti, osteopatilla käynti, karkaaminen ketun perään, lainakoiria, kastrointi.
Toki muutakin, mutta tässä nämä ehkä merkittävimmät asiat.

Saas nähdä mitä kaikkea tämä vuosi 2014 tuo tullessaan.

Vuosi sitten vuodenvaihde meni Titon osalta todella pahassa pelossa ja hermostuneisuudessa. Johtuiko uudesta asunnosta ja sen myötä rakettien pommitukset kuului paljon kovemmin kuin aikaisempina vuosina, vai mikä oli syynä. En tiedä.
Tästä syystä tein toimintasuunnitelman vähentääkseni poitsun pelkotilaa.
Päivällä hyvä väsytys puuhastelulla, jotta poitsu on sitten illan mahdollisimman väsynyt ja toivon mukaan rauhallisempi.

Suunnitelma toimikin oikein mainiosti.
Päivällä oltiin rajasaaressa puolisentoista tuntia puuhastelemassa ja sieltä sitten eläinkauppaan ostamaan uusi hiiri illan paukuttelua varten ja sitten sieltä vielä suoraan kaverin luokse kyläilemään. Siellä poitsu oli juuri nukahtamaisillaan, kun lähdettiinkin tulemaan lopulta kotia.

Väsynyt Tito

Paukuttelu kun alkoi ei Tito paljoa välittänyt. Hieman katseli ikkunaan ja kuunteli paukuttelua, mutta ei paljoa välittänyt. Tärinästä ja hermostuneisuudesta ei mitään merkkiä, toisin kuin edellisenä vuonna. Tuli kyllä hetki illan aikana, kun Tito hakeutui lähelle ja syliin ja seuraili jatkuvasti minua paikasta toiseen ja alkoi jopa hieman hermostumaan ja tärisemään, mutta lopulta aika nopeastikkin rauhoittui ja totesinkin yhdeksän aikaan illalla poitsun olevan sängyssä nukkumassa oikein rennosti, vaikka ulkona paukuteltiin sillä hetkellä jo kovasti :)
Asiaan varmaan auttoi myös minun ja kaverin rauhallinen puheensorina musiikin kera.

Illan suunnitelmana ei ollut mennä ulos Titon kanssa puolen yön aikaan, mutta nyt pääs käymään vaan niin, että oltiin ulkona puoli kahdentoista aikaan ja lopulta autossa juuri kun vuosi vaihtui.
Hienosti Tito käveli paukuista ja välkkeistä huolimatta!! Välillä kääntyi katsomaan minuun päin ja vähän korvat lerpallaan kysyen "tarviiko nyt hätääntyä?". Häntä pystyssä silti käveli ja luotti selvästi mun arviointikykyyn ulkoilussa.

Eipä paljon paremmin olisi voinut vuosi vaihtua Titon osalta :)
Toivottavasti seuraavatkin vuoden vaihteet menee vähintään yhtä hienosti.

Reippaana kävelemässä ja tarpeita tekemässä uuden vuoden yönä :)

Hyvää tätä vuotta sitten vain kaikille :)

Tänä vuonnakin ollaan sitten jo kokeiltu rajoja ja meikän sietokykyä rajojen haussa ;)
Käytiin ns. pientä "keskustelua" Titon kanssa koirapuistossa siitä saako se haukkua räksyttää jatkuvasti, kun "leikki" puistossa olleella frisbeellä.
Ite en jaksa räksyttäviä koiria ja sama kyllä koskee omaakin koiraa (onneks Tito ei hauku juurikaan).
Haukkua saa, jos siihen on syy, mutta se että sitä jatketaan jatkumistaan alkaa ärsyttämään.

KYLLÄ - Ei

Tätä siis selvittelin Titon kanssa ja poitsu joutui häviämään keskustelun lopulta ja poistuttiin koirapuistosta kävelemään pitkän kaavan mukaan kotia.

Yksi syy tälle käytökselle voi johtua uuden vuoden paukuttelusta. Tuona päivänä tuntui muutenkin siltä, että Tito kävi aivan ylikierroksilla.
Seuraavalla puistoreissulla nimittäin käytös olikin jo ihan erilainen, enkä usko kyseisen "keskustelun" vaikuttaneen siihen yhtään.

 

Tilasin sitten Titolle uuden nahkaisen pannan, kun sillä ei ole semmoista kunnollista "edustuspantaa". Toki asiaan vaikutti se, että tämän sai puoleen hintaan ;)
Toki myös tuo muoto ja kaulan ympärysmitta on juuri Titolle sopiva, aivan täydellinen siis. Nyt on hyvä lähteä kaupungille tuossa pannassa :)

Kaupungista puheenollen. Joulu kun vietettiin tuolla itä-rajalla niin epä voinut olla ajattelematta kuinka paljon täällä pääkaupunkiseudulla on saastetta ja muuta likaa.
Ei tarvitse kovin kummoista lenkkiä tehdä, kun Titon tassut on ihan mustassa paskassa.
Lieksassa ulkoillessa näin ei ollut, vaikka siellä tosiaan oli lunta, loskaa, soraa, hiekkaa, mutaa... kaikkea.

Niin haluan muuttaa pois Helsingistä.

Eipä hgissä näin puhtaana tulla sisälle.