Pentu

Sukuumme on tullut uusi koiranpentu, ei siis minun luokse :D

Aivan ihana tapaus, sain luvan julkaista pari kuvaa Titon blogissakin.
Odotan kovin, että kesäloma alkaa ja päästään Titon kanssa tervehtimään uutta tulokasta. Pientä suloisen suloista Moskua :)

Mosku on pieni, suloinen Beaglen pentu :)

Tämän päiväisen vapaapäivän vietimme suurimmilta osin ulkona, hieno kesäinen ilma kun oli. Tosin tuuli olisi voinut olla hieman tyynempi, mut eipä tullut liian kuuma ;)

Mentiin yhdessä kaverini kanssa tänään nimittäin Suomenlinnaan.
Matkaan lähdetiin kahden aikaan täältä kotoa ja takaisin tultiin kaupan kautta hieman ennen yhdeksää illalla, joten kivasti vierähti aikaa reisussa :)

Nyt täällä kotona on hyvin väsynyt koiruus :)
Ruokakin maistui aikasta hyvin, joten mikäpä se on köllötellä sohvalla hyvässä unessa.

Sen verran lämmin oli Titolla, että melkein heti pääsi vilvoittelemaan mereen. Selvästi näki, että teki hyvää se pieni vilvoittelu uinti. Sitten jaksoi kovalla vauhdilla ja innolla haistella ja merkkailla suokin paikkoja :)
Yhdessä vaiheessa luulin toisen pihiksen tulevan vastaan, mutta se olikin Brasilianterrieri.

Me mitään kieltomerkkejä uskota ;)

Ratikkamatkalla

Autossa väsähtänyt koira :)

Linnunpoikanen

Lähdettiin lenkille ja siellä se nurtsilla piipitti ja Tito meni luokse haistelemaan, että mikä ihmeen otus siellä on. Poikanen ei ollut oikein yhteistyöhaluinen :P
Tito pääsi tutustumaan uuteen ihmeelliseen asiaan. Nimittäin linnunpoikaseen.

Tässä on linkki videoon missä Tito tekee lähempää tutustumista poikaseen.

Video mikä ei suostunut niin millään toimimaan jostain syystä tässä blogissa nyt, tai siis ei muka löytänyt mitään videoita minkä olisi voinut liittää. En ymmärrä.

Tuon videon loputtua lähdinkin jatkamaan matkaa, koska en halunnut yhtään enempää häiritä lintua.

Leppoisaa viikonloppua

Havaintoja

Tarkoituksena on ollut kirjoittaa jo viime viikolla havaitsemiani asioita Titon olemisessa osteopatilla käymisen jälkeen. Haaveeksi on jäänyt, kun on ollut vähän kiirusta ja muuta puuhaa kuin koneella istuskelua. Nyt yritän saada vielä jotain kirjoitettua, ihan jo itsellenikin muistiksi.

Ensinnäkin heti käynnin jälkeen Titon aineenvaihdunta kiihtyi kovin, pissaa nimittäin tuli niin mahdottomasti seuraavan reilun vuorokauden aikana. Ajattelin jo, että kuinkahan se pärjää kotona sillä aikaa kun kävin töissä. Hyvin pärjäsi.

Myöskin Titon kävelytyyli on pysynyt pääosin suorana. Välillä huomaan liikkuessa takaosan olevan sivulle kääntyneenä. Nykyään välillä vasemmalle ja välillä taasen oikealle. Onneksi kuitenkin nopeasti asento palautuu suoraksi.
Voisiko liittyä jotenkin avautuneisiin lukkoihin ja siten kropan "opettelevan" sitä oikeaa asentoa, tiedä häntä?

Askeltaminen on kevyemmän oloista ja takajalat ottaa hieman pidempää askelta. Paikallaan ollessaan usein jalat on siellä taaempana, kun aikasemmin oli hyvin jämäkkänä suoraan lantion alla.
Muutenkin on energisemmän oloinen lenkillä ollessaan. Mikä toisaalta ei ole mikään ihme. Onhan se mukavampi liikkua vähemmän jumittuneena, itse kunkin.

Sitä en sitten tiedä kuvittelenko vaiko en, mutta vaikuttaa kuin oikean reiden lihakset näkyisi paremmin. Voihan se olla, että olen aikaisemmin vain kiinnittänyt muuhun olemiseen paljon enemmän huomioita ja siten nyt tuntuu tältä.

Kakka asia on myös muuttunut aikaisemmasta. Aiemmin Tito teki pieniä papanoita vauhdilla, mutta nyt tekee paremmin tarpeensa.
Tämäkin on näitä oisko vaiko eikö ois - juttuja, voihan se olla, että ennen osteopatille menoa Titolla vain oli jotenkin kakkiminen hankalampaa ja uloste kovaa?

Nyt alkaa pää lyömään tyhjää, joten paree lopettaa miettiminen. Tiedän, että taas jää kirjoittamatta jotain oleellista. Ei sille vaan voi mitään. Jatketaan juttua, jos jotain järkevän oloista tulee mieleen vielä.

Yksi asia vahingossa selvisi viime viikolla, mikä ihmetyttää ja toisaalta pistää naurattamaan.

Mulla on ollut ongelmia Titon kanssa ohittaa lenkillä ollessaan muita uroksia ulkoiluttavia sen jatkuvan remmirähinän vuoksi. Jostain syystä viime viikolla menin sanomaankin aikaisemman "ohi" käskyn sijaan "suoraan".
Tämän sanan Titon on jo pentuna sisäistänyt lenkillä ollessaan, kun tulee sanottua suunnaksi se vasen/oikea/suoraan.
No mitäs vielä. Nyt kun sanon tämän "suoraan" niin ohittaminen menee paljon paremmin! :D
Ei helevata sentään. Eli toisin sanoen itse olen käskyllä "ohi" ilmaissut Titolle, että rähiseppä nyt noille vastaantulijoille näin karkeasti sanottuna ;)

Fiksu jätkä! Tyhmä minä! ;D

Toimituksen lisäys vielä:

Juuri tultiin päivän/yön viimeiseltä pissilenkiltä ja vielä on kirjoitettava tästä tapahtumasta.

Parina viime päivänä Tito on reagoinut kovin hajuun mikä on ollut mm. heti meidän talon nurkalla, sekä matkan varrella.
Äsken vähän matkan päässä talostamme alkoi poitsu kovin haukkumaan ja niskakarvat nousi ja muutenkin olemus terävöityi. Syynä oli kettu ja sen jälkeen jättämä haju.
Pitkän matkaa haukahteli ja säntäili ja uhos tälle hajulle/otukselle (=kettu).
Hetkeksi sainkin poitsun rauhoittumaan, mutta ei mennyt kauaakaan, kun noin 100 metrin päästä meistä kettu juoksi tien ylitsi meistä pois päin ja eikös Tito alkanut tämän näköhavannoinin jälkeen entistä kovempaan meuhkaamiseen.

Jos vapaana olisi Tito ollut, niin se olisi mennyt ketun perään. Takaisin tulemisesta olisi vain voinut haaveilla, luoja vain tietää milloin olisin koirani löytänyt ja mistä.
Onneksi olen sen verran fiksu (eh), etten pidä Titoa vapaana ihan missä vain. Enkä myöskään näin pimeällä.

Mun on siis hyvin turvallista liikkua metsässä Titon kanssa, koska se kyllä haistaa hyvin kaukaa jo jonkin riistaeläimen ja aloittaa vastaavanlaisen meuhkaamisen.
Hienoa Tito!

En tosin usko Laajasalon asukkaiden kovin innostuneen äsköisestä mekastuksesta, jos joku siihen heräsi ;)

Hyvää yötä ja kauniita unia :)

Osteopatia.

Käytin Titoa tiistaina koiraosteopatiksi valmistumassa olevan Hanna Kivisen luona, Koirapäiväkoti Hyggebossa. Käynti oli ensimmäinen laatuaan koiralle, että minulle.

Syy käyntiin oli se, kun olen huomannut jo tässä pidemmän aikaa Titon kävelyssä omituisuutta. Takaa päin katsottuna Tito kulki sivuttain, niin että kropan puolivälistä takaosa kaartaa huomattavasti oikealle.
Niin sanottu viimeinen "niitti" oli, kun Lahden koiranäyttelyssä tuomarin antamassa kommentissa oli lause: "Liikkuu jäykästi takaa ja lanne kaartuu liikkuessa liiaksi".

Näin jälkikäteen ajateltuna alkoi tämä liike erottua huomattavasti tässä talven aikana, eli käytännössä kun ollaan agilityn alkeet aloitettu.

Osteopatin käsittelyn aikana tuli aina mieleen mitä milloinkin on Titolle tapahtunut sen lyhyen elämän aikana ja siten aloin miettimäänkin, että voiskohan tämä nykyinen oire olla lähtöisin aina tuolta marraskuulta 2011. Silloin Tito jotenkin omituisesti loukkasi lonkkansa, ollessaan n. 7kk ikäinen. Silloin käytettiin eläinlääkärissä, eikä mitään varsinaista syytä löytynyt linkutteluun. Venähdyksenä pidettiin tapahtunutta.

Tiistaina tutkimisen heti alussa Hanna tunnusteli tassut läpi ja toisessa etutassussa oli jokin luu vähän paikoiltaan, mutta se napsahti samantien paikoilleen. Tämä oletettavasti oli peräisin talvella tassun nyrjähdyksen jäljiltä.
Jo pelkän alkunäkemisen perusteella hän näki Titon liikkeistä että korppa on tosi jäykkä takaa. Tunnustellen löytyi pahat jumitukset oikean lonkan seudulta ja hännän tyvessä. Nämä siis ne pahimmat paikat, toki koko ranka tuntui jumittuneelta.

Tämä hännän jumitus toi mieleen tapahtuneen mikä sattui pari viikkoa sitten rajasaaressa, kun Tito leikki sitä isomman koiran kanssa iloisesti ja kovaa juosten ja lopuksi isomman koiran tassu osui vahingossa kovaa ja vauhdilla Titon takapäähän, lähelle hännän tyveä. Silloin poitsuun sattui ja vinkaisikin ja sen jälkeen roikotti häntäänsä alaspäin suurimman osan iltaa. Seuraavana päivänä häntä oli normaalisti pystyssä, joten taas unohtui tämä asia.

Hannan tunnustellessa ja hoitoa antaessaan kertoi, että oikean lonkan ja rangan välissä olevassa "raossa" on pahoja kiinikkeitä mitkä estää lonkan normaalin liikkeen. Sormen alla oli tuntunut hyvin paljon rutinaa tms. Hiljalleen kiinnikkeet alkoi "purkautua" ja näki Titostakin kuinka se alkoi rentoutumaan ja nauttimaan hoidosta. Toki aluksi yritti päästä pois meidän otteesta ja laskemalla takalistoa, ettei sinne koskettaisiin, mutta lopulta siis rauhoittui ja antoi todella hyvin Hannan tehdä työtään. Ihan lopussa poitsu jo meinasi nukahtaa seisaaltaan, kun lonkka jätettiin rauhaan ja Hanna käsitteli Titon rintakehää. Silloin myös alkoi senkin jumitus aukeamaan ja Tito hengähtikin oikein levollisesti.
Hännän tyven jumitus laukesi myös nopeasti hoidon alussa, jonka jälkeen Hanna siirtyikin pahimman kohteen hoitoon eli tähän lonkanseutuun.
Joitain kiinnikkeitä lonkan "etuosaan" jäi vielä, sillä hoitoa oli annettu kuitenkin jo se 45 minuuttia eli hoitoajan verran, ja olihan tuo Titokin jo vähän sitä mieltä että ei enää oikein sietäisi paikan koskettamista paljon. Rajansa kaikella kuitenkin. 

Ohjeeksi saatiin lyhyitä kävelyitä jonkin aikaa ja mieluiten, että Tito pääsee vapaana juoksemaan jolloin tulee hyvää ja isoja liikkeitä lonkkaan.
Agility on nyt pannassa, tosin kesäkuun alussa meillä on B-kurssin yksi korvauskerta jonne ajattelin kyllä mennä. Onhan meillä tässä vielä kaksi-kolme viikkoa siihen, joten eiköhän siihen mennessä saada kuntoutettua poitsua kohtuullisesti. Sen jälkeen agility jää meiltä treenilistalta pois joksikin ajaksi. Syksyllä en siis jatka sitä, katsotaan ensi vuonna sitten asiaa uudelleen.
Lisäksi ohjeena on, että minä hieron ja venytän poitsun takajalkoja. Eilen Tito antoi todella hienosti hieroa ja hoitaa itseään, näki oikein että nautti siitä :)
Kalliolla kepin heittäminen on kiellettyä nyt siis myös. Sekös varmaan Titoa harmittaakin.

Saatiin sitten ehdotuksena mennä Dobo -kurssille Titon kanssa, jotta saataisiin parannettua poitsun syvempiä lihaksia ja tulee venytyksiä jne. Pitää siis katsella näitä kursseja, josko jokin olisi meille sopivaan ajankohtaan. Koirakoulu Kompassissa olisi kesäkuun alussa alkamassa kolmen kerran kokeilukurssi, jota harkitsen.

Tässä on tullut mieleen, että pitäisi varmaan ostaa semmoinen hieno sinivalkoinen ruutuvihko ja kirjoittaa siihen kaikki Titolle sattuneet kolhut ja loukkaantumiset päivämäärineen kaikkineen, kun ei tämä lahopää niitä muista. Nytkin varmasti osa tai kaikki on syy seurausta jostain vanhemmasta vammasta ja toisaalta Titon heikosta fyysisestä kunnosta.
Agility oli liian kova pala purtavaksi tällä hetkellä. Toisaalta hyvä, että kursseilla oltiin, tuli puututtua tähän asiaan viimeistään nyt jo.

Mikä ihaninta. Titon kävelytyyli muuttui jo samana päivänä suoremmaksi ja seuraavana päivänä meni jo suorana, hienoa! :)

Jos Titon "kunto" lonkan suhteen heikkenee huomattavasti, menemme samantien uudelleen Hannan käsiteltäväksi. Muutoin riittää, että käydään puolen vuoden päästä uudemman kerran.
Tällä hetkellä näyttää hyvältä, mutta pitää muistaa malttaa olla rasittamatta poitsua liikaa vaikka se kuinka haluaa juosta ja vipeltää ja mennä.

Maltti on valttia nyt :)

Tämä asento on ollut Titolla "hukassa" jo todella pitkän aikaa. Siis se, että takajalat on tuolla kropan takana! :) Vaikka kuva on kalliolla otettu, mikä edes auttaa asennon olemista, niin tätä on tapahtunut ihan muuloinkin mistä olen hyvin iloinen :)

Ehkä me saadaan Titokin semmoiseen asentoon vielä mitä olen ihmetellyt aina välillä, että se ei onnistu. Nyt tiedetään syy siihen miksi se ei ole onnistunut.
Mitenkä se voisikaan, jos lihakset on niin jumissa ja tukossa nivelistä, että koko jalkaa ei saa juurikaan liikutettua. Kivutta. Eihän tuo otus kipua näytä. Korkea kipukynnys on, se on nähty aikaisemminkin.

Näihin kirjoituksiin lopetan nyt. Jotain jäi aivan varmasti kirjoittamatta, kun en muista kaikkea (heh), ja toisekseen tämä kyseinen otus katsoo alta kulmien vierestä ja ilmoittaa halusta lähteä ulos ja saada mun huomiota muutenkin :P

Joten me lähdetään iltalenkille nyt! :)

Äitee ja pojat Rajasaaressa.

Tänään kävästiin pari tuntia olemassa Heidin ja Hipun, sekä Annikan ja Konnan kanssa :)
Kivaa oli ja kiva oli nähdä pitkästä aikaa "sukulaiskoiria".
Vielä kun saataisiin onnistumaan Tyran seurastakin nauttia, niin olisi koko komppania koossa :)

Seuraavassa kuvat jotka noin suurinpiirtein onnistui:

Tito kävi heittämässä talviturkin pois :)

Veljekset, Tito & Konna

"kyllä, äiti" ;)

Yhteisposeerausta yritettiin :)

Melkein onnistukin ;)

Hyvää Äitienpäivää, Äiti! :)

Toivottaapi Heidi & Tito

Rajasaari.

Tänään lähdettiin käymään rajasaaressa.
Muuten ei olisi reissuta mitään erikoista kerrottavaa ellei reilun tunnin oleskelun jälkeen paikalle olisi ilmaantunut toinen pihis eli vuoden ikäinen Bella omistajansa Marjon kanssa :)

Näin ollen tuli viihdyttyä siellä sitten lähes kaksi ja puoli tuntia. Aikasta hyvin :)

Tapasimme siis sattumalta ja ensimmäistä kertaa. Puhuttiin myös, josko joku kerta sovittaisiin näkeminen uudemman kerran rajasaaressa.

Yksi videokin tuli kuvattua, kun yksi isompi koira alkoi meidän vieressä hyppimään puun oksaan ja roikkumaan siinä. Koiran lähdettyä siitä Tito sitten jäi katselemaan samaista oksaa ja ilmeisesti olisi halunut kans siihen, mutta harmikseen on vähän liian pieni ;D

Kuvassa vilahtaa myös Bella :)

Videoita viikon varrelta.

Muutakaan tähän hätään keksi (tai siis viitsi alkaa imuroimaan), niin laitanpa parit videot tänne huvin vuoksi näytille. Ne on kuvattu tässä viikon aikana.

Ensimmäisenä on pieni pätkä, kun Tito innostui roikkumaan kepissä Eijan sitä heitellessä sille. Yritettiin saada kuvattua pätkä, kun poitsu roikkuu oikein kunnolla, mut mikä siinä on kun ei se onnistu JUST sillä hetkellä, kun kuvaus on käynnissä :D

Toisena pätkänä on hetki, jolloin aina meikäläinen tulee hyvälle tuulelle. Titon hännänvispaus! Sitä tapahtuu kaikkein parhaimmin ja kovimmillaan, kun ollaan metsässä kaikessa rauhassa keppiä heittelemässä ja poitsu etsii heitetyn kepin :)
On se niin iloinen aina tuolloin :)

Tänään on ollut vähän tylsä päivä meillä ja koitin jotain piristystä Titolle keksiä, niin huomasin lelulaatikosta lelun jonka Kati antoi Titolle jo muutama kuukausi sitten.
Laitoinpa öttiäisen pyörimään hetkeksi lattialle poitsun kiusaksi :P

Eipä tässä tällä kertaa tän kummempaa.

Heippa hei vaan :)

Metsään vie tie.

Tänään lähdettiin parin tunnin lenkille tuonne metsään. Aloitettiin puolen tunnin puukalikan heitolla kalliolla. Siitä sitten lähdettiin jatkamaan matkaa sinne tänne, ihan just sinne minne mieli teki.

Tästä puuhasta Tito tykkää :)

Matkan varrella tuli vastaan välillä vähän märempiäkin kohtia, mut mitäs myö semmosista. Ensin Tito oli vähän kuranen ja vähän myöhemmin mie astuin vähän kosteampaan kohtaan.
Matkaa kertyi kuitenkin sen verran paljon, joten kura rapis molemmilta nopeasti pois. Kallioilla kiipeiltiin ja katseltiin maisemia.
Nyt on hyvä kierrellä tuolla, kun ei ole kaikenmaailman ötökät häiritsemässä tallustamista.

Pikku kuratassu se siinä

Hienoja paikkoja löydettiin, kun mentiin eri paikkaan kiertämään kuin koskaan aikaisemmin. Kyllä kannatti kiivetä ja etsiä sopivaa kulkureittiä kohti taivasta.

Tänään oli oikein hieno ilma kierrellä tuolla. Loppuviikolla on kait jatkumassa myös hyviä kelejä. Pitänee lähteä uudemman kerran tekemään kierrosta tuonne jonnekkin. Ties mitä sitä löytää seuraavalla kerralla.
Tänään kun löydettiin kallioiden välistä portaat:

Oletan että sota-ajalta ovat.

Sitten käytiin myös pientä keskustelua siitä, että otetaanko yhteisposeerauskuvia vaiko ei. Ei tuo Tito oikein innostu tästä kuvauspuolesta, ja enhän miekään nyt tykkää olla kuvissa.
Tällä kertaa yllätän kaikki ja pistän tänne yhden otoksen :P

Toivottavasti kaikilla on vappu sujunut sopivan rauhallisesti. Itse kun en perusta tämmöisestä turhanpäiväisistä "ryyppyjuhlista".