Eilen oli viimeinen jäljestys Luukissa.
Verijälki metsässä oli Titolle ihan helppo nakki, veri tai siis... joo.. jotain :)
Voi sitä menoa kohti jälkeä! Vauhtia olisi ollut enemmän kuin mitä minä annoin mennä.
Jäljen alkuunkin meni niin vauhdilla kuin olla ja voi. Hyvä että sai vaihdettu jäljestysliinan.
Alkupistelle kun päästiin lähti Tito jälkeä haistelemalla eteen päin. Juuri oikeaa kohtaa pitkin.
Pienen alkumatkan jälkeen tuli kohta jossa verinen sieni hypähti semmoiset 30-40 cm eteen päin, tässä kohtaa Tito hienosti haisteli katkennutta jälkeä, mutta löysi heti taas veren mitä lähteä seuraamaan. Sitten matka kohti saalista meni loistavasti, kunnes ihan lopussa alkoi harhailemaan joksikin aikaa kun sieni oli taas liikkunut vähän miten sattuu.
Paikallani odottelin kunnes Tito rauhoittui haistelemaan kunnolla ja lopulta löysi saaliin (taisi eilen olla jotain possua tms? korjataan tieto kun saan sen varmistettua). Häntä heiluen söi lihanpalaset maasta! Hienoa Tito! Olet tosi pro! Niinkuin sanoin ohjaajallekkin ;D
Tänään on pihisyhdistyksen järjestämä jäljestys viimeisen kerran.
Tänään tehdään verijälki metsään. Kiva. On sitten hyvä harjoitus pohjalla heinäkuun lomaa ajatellen, jollon olisi tarkoitus tehdä vastaavanlainen pohjois-savon metsään.
Hienosti meni tämän päivän rally-tokoilu! :)
Kontakti edelleen hyvää, kenties vieläkin parempaa kuin edellisellä kerralla (sillon tosin olin tooodella väsynyt) :)
Ensimmäisen kerran kun suoritettiin rataa läpi oli Tito hihnassa kiinni.
Ihan hyvin meni, mitä nyt itse taas sekoilin ja en osannut lukea kylttejä.
Jäi tekemättä jotain mitä siellä luki, ihmettelin vaan matkalla pari kerta että onpa hassusti lappuset :D
Toiselle kierrokselle mennessä ohjaaja ehdoitti josko kokeilisin mennä radan ilman että Tito on kytkettynä hihnaan. Näin tehtiin ja todella hyvin meni!! :)
Ei yhtään herpaantumista (paitsi häiriökyltillä vähän eli siinä oli ämpärissä leluja).
Aivan mahtavaa! :)
Tietty ankanfileen palaset oli hyvin maistuvia poitsulle ;)
Ohjaajakin sanoi, että näkee selvästi Titon nauttivan tästä lajista :)
Mukavaa on, kun kahdestaan saadaan sekoilla = tehdä hyvin (heh), tai ainakin mahdollisimman hyvin, radat läpi.
Kotona kun pilkoin ankanfilettä ja pari kertaa harjoittelin istumista, niin kyllä poitsu sen jälkeen jo tiesi mikä päivä tänään on. Malttamattomana odotti lähtöä autolle :)
Ensi kerralla tulee jo avoimen-, sekä voittajaluokan kylttejä joita pitää katsella läpi perjantaihin mennessä, ettei silloin suurin osa ajasta meni kyltillä ihmettelemiseen.
Sekä toinen kurssilainen toivoo häiriötä koiralleen, eli toisia koiria (kahdestaan siis ollaan kurssilla). Niin viikon päästä siellä on joko ohjaajan koira/koiria tai sitten jonkin toko-ryhmän jäseniä mukana.
Joten hyvin haastavaa tulee ensi viikolla olemaan. Saas nähdä voinko sillon pitää Titoa edes vapaana, mut hyvää harjoitustahan se on hihnassakin kun on toisia koiria paikalla myös.
Seuraavien kuvien myötä jäämme odottelemaan ensi viikon perjantaina tuntia innolla :)
Se onkin sitten kevään toiseksi viimeinen, sit tulee kesätauko väliin.
Hienosti istuu :)
Ihana Tito tunnin jälkeen odottaa, kun laitan kamat kasaan :)
Heidin äiti kyläilemässä niin poitsu sai tämmöisen vesilelun tänään kauppareissulta tuliaisena :)
Amatöörit harjoittelee etukäteen! ;)
Eli siis meillä jäi Titon kanssa tekemättä kotitehtävä ennen tämän illan kurssia.
Se ei haitannut poitsua. Itse olin kuitenkin hieman epäileväinen kuinka homma lähtee sujumaan.
Huoli oli turhaa. Titon kun hain autosta otti poika jälleen kunnon nuuhkaisun nenä ylhäällä löytääkseen paikan minne mennä :D
Intoa puhkuen pellolle kohti tämän illan jälkeä eli makkarajälkeä.
Välineinä oli pussiin valmiiksi pilkotut makkaranpalat, sekä aloituskolmiota varten apukepit. Siinä se.
Jälkeä alettiin tekemään aloituskepin eteen kolmio joka tallottiin tasaiseksi, jotta jää omasta kengästä hyvä haju. Siihen sitten tiputeltiin jonkin verran makkaran paloja ja korostaen kolmion kärkeä mistä alettiin sitten jälkeä tekemään omin jaloin.
Eli siis kova polkaisu maahan pienin askelein niin että maa vähän rikkoutuu, mutta ei niin paljon kuin lopetuspisteeseen tehty jälki. Sitten jokaisen tehtyyn askeleeseen tuli yksi makkaranpala jalan noston jälkeen. Eli siis selkävaivaisena "todella mukavaa" puuhaa mennä kumarassa ja kierteellä, kun se makkara piti sinne taaimmaisen jalan jälkeen tipauttaa ;P
Lopuksi siis potkittiin taas lopetusneliö peltoon ja siihen kipattiin loput makkaranpalat palkkioksi.
Hetken aikaa turistiin taas ryhmänä ennen kuin ensimmäiset koirat haetiin hommiin. Tällä kertaa eka pari oli Tito ja Pablo.
Tito siis autosta lähtien näytti olevan todella tietoinen mikä oli taas homman nimi.
Intoa puhkuen mentiin autolta pellolle, moikattiin muut kurssilaiset ohimennen ja sitten nopsaan kohti omaa jälkeä.
Ei mitään odotteluja ja mietintää ollut sen jälkeen kun oma hihna vaihdettiin jäljestysliinaan.
Poitsu lähti välittömästi menemään kohti aloituskolmiota, haisteli ja söi osan makkarasta ja välittömästi lähti seuraamaan tekemääni jälkeä. Osan makkaran matkalla söi, osan jätti syömättä. Ei kertaakaan lähtenyt harhailemaan jäljeltä vaan pinkoi vauhdilla kohti "saalista".
Ohjaaja jopa kehoitti minua antamaan Titolle lisää liinaa, että se saa mennä pidemmällä liinalla omassa rauhassa (= vauhdilla).
Siis aivan mahtavan upeasti meni! :)
En olisi uskonut tämän iltaisen jutun sujuvan näin mallikkaasti. Todella ylpeä olen Titosta!!
Kyllä tässä tuntuisi olevan laji mistä Tito pitää todella paljon.
On siis alettava harkitsemaan tämän lajin jatkoa vakavasti.
Ensi viikolla koko ryhmänä päädyimme tulokseen, että verta sen olla pitää eli viimeinen kurssikerta on verijälki, mutta tällä kertaa jälki tehdään metsään. Haastetta kaikille koirille paljon, sekä tietysti ohjaajille :)
Innolla ensi viikon keskiviikkoa odottaen siis! :)
Tänään päästiin taas tapaamaan muita pihisihmisiä ja koiria tietenkin :)
Tällä kertaa treffattiin Pitkäkosken koirapuistossa mikä oli ihan uusi kokemus jälleen, positiivinen sellainen. Iso aitaus, jossa oli nurmikkoa ja puita, sekä aitausta kiersi hiekkatie. Ei siis mikään tylsä kurainen hiekkakenttä. Isoille ja pienille koirille oli oma puolensa.
Paikalle tuli laskujen mukaan ehkä kymmenisen koiraa omistajineen, hienoa! :)
Sääkin mitä upein! Aurinko paistoi ja pieni tuulenvire kävi välillä. Koirilla ja ihmisillä oli hauskaa jälleen kerran :)
Tällä kertaa oli myös Heidin äiti katsomassa koirien menoa, kun tuli eilen tänne Helsinkiin visiitille. Kerrankin sai nähdä nämä koirat livenä, eikä vain katsella kuvia netistä :)
Seuraavassa päivän kuvasatoa puistoilusta :)
Bianca (?), sama isä Titon kanssa kuulema
Tito oli niin kiinnostunut Biancasta
Poitsulle tuli sit vähän jano, joten meni koirien omaan "kylpylään" kahlaamaan ;D
Meidän pieni kuratassu :D
...snuufff....
Äippä päätti vähän huiskia itikoita Titon päältä ;P
Osas se poitsu hetken olla nätisti paikallaan :D
Ja hetken päästä jo pystyssä, kun joku alkoi haukkumaan :D
Työntäyteistä viikkoa vietetään, joten blogin päivittäminen ollut heikoilla. Nyt töissä ehdin vähän naputella jotain pientä tekstin tynkää. Mahdollisesti jotain kuvaa lisään myöhemmin, jos on onnistuneita (en ole vielä edes vilassut kamerasta niitä).
Eli asiaan.
Tiistaina käytiin Lohjalla eläinlääkärissä kasvattajan Jaanan toiveista kuvauttamassa pojan lonkat, sekä tarkastuttamassa polvet.
Polvet oli lekurin mukaan hyvät ja tiukat (0/0).
Lonkkien tulokset selviää sitten joskus, kun Kennelliitto ilmoittaa viralliset tulokset.
Eläinlääkäri kyllä mainitsi jo kuvauksen jälkeen Titolla näkyneen, muistaakseni oikeassa, lonkassa jotain.
Todennäköisesti ei tule Titon elämää haittaamaan, mutta "suvun" jatkamiseen huonoa tietoa. Kuten myös se, että Titoskan purenta on epätasainen. Ei hyvä ei.
Kuvauksen jälkeen jäin miettimään oliko viime syksynä ollut revähtymä (tai niin oletimme) syynä tähän. Jälkiviisaana jäin miettimään miksei tullut kuvattua poitsun lonkkaa jo silloin. Tosin silloin eläinlääkärikin veikkasin revähdyksen olleen kyseessä, kun jalka liikkui ja tuntui ihan normaalilta.
Kaikesta huolimatta on Tito meille maailman rakkain koira mitä vaan voi olla <3 :)
Sitten keskiviikkona oli toinen kerta yhdistyksen järjestämää jäljestystä ja tällä viikolla oli kyseessä verijälki.
Välineiksi saattiin pullo laimennettua verta (naudan), vedellä kostutettu sieni jonka ympärille oli sidottu naru, naudan sydäntä, sekä tietenkin roskapussi.
Jälleen kerran potkittiin merkkikepin eteen maahan kohta mihin tuli aloituspaikka verelle. Paikan päälle laitettiin sieni ja se kostutettiin hyvin molemmilta puolilta verellä. Korostaen sienen kulmia.
Sitten alettiin jälleen vetää rauhallisesti sientä kohti toista merkkitikkua. Merkkitikulle tehtiin taas potkimalla paikka peltoon, johon kipattiin sitten loput jämät verestä mitä oli jätetty pulloon ja naudan sydämen palaset.
Sen jälkeen sieni ja veripullo roskapussiin, ettei ripotella verta pitkin peltoa ja näin ollen sotketa verijälkeä sinne ja tänne.
Jäljen teon jälkeen keskusteltiin lisää verijäljestä jonkin aikaa (puolisen tuntia?), jonka jälkeen aloitettiin homma kaksi koiraa kerrallaan.
Titon vuoron tullessa lähdin hakemaan poitsua autosta, jossa totesin poitsun kenties nukkuneenkin hetken, koska silmät oli sen verran sikkuralla. Hyvä juttu :)
Autosta kun pääsi ulos, oli Tito into pinkeenä menossa sinne tänne. Lähemmäksi peltoa tullessa nousi nenä koholle, joten poitsu haistoi veren selvästi. Selvästi myös Tito tiesi tällä kertaa mikä oli homman nimi. Viime viikolla kun meni tonnikalan jälkeä seuratessa vähän seisoskeluksi ja ihmettelyksi.
Tällä kertaa poitsu nopeasti meni haistelemaan aloituspaikkaa ja siitä välittömästi lähti seuraamaan jälkeä. Loppuosassa käväsi jäljen ulkopuolella haistelemassa, mutta selväsi haisteli eikä alkanut harhailemaan muuten vaan. Tämä harhailu johtui ehkä tuulesta?
Kuitenkin hetken jäljen ulkopuolella haistelun jälkeen palasi jäljelle ja lähti seuraamaan hajua kohti saalista eli naudan sydäntä.
Paljon haisteli sen jälkeen palkkiota, mutta lähti kuitenkin haistelemaan merkkitikun jälkeen vielä josko jälki olisi jatkunut. Ei jatkunut, joten palasi takaisin saaliin luokse ja söi ehkä yhden palan naudan sydäntä.
Enempää ei syönyt sillä vaikutti, että Tito oli todella ylikierroksilla syömistä ajatellen. Se ei haittaa, sillä kouluttajat sanoivatkin jälleen että koira saa tehdä saaliilleen mitä haluavat. Syödä sen, pissata päälle, kieriä päällä tai olla sen enempää huomioimatta.
Ensi viikolla on sitten makkarajälki ja sitä varten saatiin kotiläksyksi herkkuruudun harjoittelua.
Eli tehdään nurmikolle kepeillä neliö jota tallotaan hyvin jonkin aikaa ja sen jälkeen ripotellaan pieniä nameja ruutuun.
Haetaan koira ja mennän lähelle, toivotaan koiran menevään hajun luo (kengistä jää omistajan kengän haju) ja silloin kehutaan paljon. Lähdetään sen enempää huomiota ruudun luota, kun vielä jonkin verran on nameja jäljellä maassa, että koiralle jäisi päähän jonkinlainen mietintä asiasta.
Ensi viikkoa siis odotellessa. Sitä ennen on vielä tänään perjantaina rally-tokoa illalla, saas nähdä kuin siellä menee. Siitä sitten enemmän myöhemmin.
Ennen uimaan menoa mentiin sovitusti Puotilan koirapuistoon purkamaan poikien suurimmat riehumisraivoamis hommelit. Hyvin pojat sen hoiti, kuten kuvista näkee ;)
Kaikesta huolimatta pojat tulee erittäin hyvin toimeen, jos joku nimittäin kuvien perusteella kuvittelee ihan jotain muuta :)
Reilu puoli tuntia meni koirapuistossa enemmän ja vähemmän kuratassuna ollessa, mutta onneksi autoon mennessä viimeistään kurat kuivas ja rapis turkista pois.
Vaikka eihän se mitään olisi haitannut vaikka olisikin kuraa ollut, koirat kun oli suihkutettava ennen uimaan menoa. Ihan niin kuin ihmisetkin tekee ennen kuin menevä uimaan uimahallissa.
Seuraavassa sitten kuvia Titon uimisesta ja lopuksi sitten vielä muutama video, olkaapa hyvä :)
Ou nou. Liikaa leluja. Minkä valitsis?!
Pieni lepotauko tekee hyvää.
Tällä kertaa mustekala sai jäädä.
Tito & Nooa rinta rinnan uimassa :)
...Go..! :)
Valinnan vaikeus, mutta Nooan luu -lelu oli kyllä Titon suosikki :)
Uitettu koira.
Vielä mä tän jaksoin hakea.
Ei enää. Please.
Nyt riitti Titolle, mutta hyvin poitsu jaksoi uida! :)
Sitten vielä lupaamani videot:
Tässä ensimmäisessä on Nooan taidonnäytettä :)
Sekä tässä vielä Nooa polskuttelee menemään :)
Tässä pätkässä onkin sitten molemmat näkyvillä :)
Lopuksi vielä Titon taidonnäytettä :)
Keskiviikon jäljestys, eilinen puistoilu ja uiminen taisi vihdoin vaikuttaa Titon energiaan niin että tänään oli aika väsynyttä meininkiä. Paljon on nukkunut. Hyvä niin, sillä tänään alkoi reilun puolentoista kuukauden tauon jälkeen Rally-tokon (linkki vie youtube videoon mistä pystyy katsomaan mitä tämä kyseinen laji käytännössä on) jatkokurssille.
Tällä kertaa kurssilla onkin hyvin rauhallista ja saadaan hyvää opetusta, sillä Titon lisäksi on yksi toinen koira vain. Tämä toinen parivaljakko vaikuttaa aika pitkälle edistyneeltä, sillä siinä koira saa olla vapaana kun radan suorittavat. Me ei sentäs sitä tehdä, kun ei Tito välttämättä tottele ja pysy hallinnassa niin hyvin. Tosin voisi joku kerta kokeilla vapaana oloa, kun ensimmäisen kerran tekee radan läpi. Silloin poitsulla on yleensä todella virittynyt olo hommaan ja homma eteen hyvin, jos meikä osaa asiansa. Tänään minun osalta oli hakusessa vähän asiat, mutta loppua kohden parantui :)
Tito edelleen tekee ohjaajan mukaan todella hyviä ja jämäkkiä istumisia ja kyllä seuraa minua hyvin. Nyt pitäisi vain alkaa siirtymään vaiheeseen, jolloin namikäsi on korkeammalla ja kenties vähemmän palkitsisi, että saadaan vauhtia radan suorittamiseen ja Titon ote ei herpaannu kun minä mietin ja pähkäilen mitä pitäisi tehdä, sekä kaivan namia taskusta ;)
Mukavaa oli kyllä mennä jatkamaan tuota rally-tokoa.
Rentoa meininkiä, mutta samalla joutuu käyttämään aivoja.
Kaikki muut asiat unohtuu tunnin ajaksi :)
Mukavaa yhteistä tekemistä minun ja Titon välillä. Molemmat tykkää.
Tito ehkä senkin takia, kun saa herkkuja silloin ;D
Tänään ostin nakkia, jotta sain sitä poitsulle namiksi. Se oli ehkä vähän liian hyvää herkkua sillä poitsu hyppi vähän liikaa ylös saadakseen nakkipalan, mutta oli ainakin hyvin kiinnostunut minusta ja mun käskyistä ;D
Joten nyt on alkanut toimelias kuukausi Titolla. Kunhan jäljestys ja rally-toko on suoritettu, päästään kaikki ansaitulle kesälomalle pian sen jälkeen. Sitä odotellessa ;)
Eilen alkoi Espoon Luukissa yhdistyksen neljän kerran nenänkäyttökurssi.
Hieman jännittyneenä lähdin (Heidi) poitsun kanssa ajelemaan, kun paikka oli ihan outo ja asiakin oli ihan uusi.
Onneksi oltiin perillä hyvissä ajoin eli semmoset 45 minuuttia etuajassa, niin ehdin käyttää Titoa hyvin pissalla ennen kuin satuin vahingossa löytämään Marin ja Ullan parkkipaikalta.
Aluksi esiteltiin toisemme ja kerrottiin hieman taustaa mitä ollaan puuhasteltu koiriemme kanssa ja miksi olemme tulleet kurssille.
Me oltiin sinne menty ihan mielenkiinnosta ja siitä syystä, että katsellaan tässä mitä mikin homma on ja mitenkä se voisi sopia meille. Olisiko mahdollisesti asia mitä jatkossa voisi harrastaa jonkin verran :)
Tutustumisen jälkeen koirat joutui odottamaan autossa sen aikaan, kun me ihmiset saimme kuulla tarkemmin jäljestyksen saloista ja sen varsinaisen jäljen tekemisen pellolle.
Tällä ensimmäisellä kerralla oli kyseessä tonnikala.
Välineiksi saimme tonnikalaa purkissa, sukkahousun sukka ja roskapussin.
Jokainen meni omalle merkilleen, kaksi keppiä pellolla, joiden väliin piti mahdollisimman suoraan tehdä jälki edellä mainituilla asioilla.
Eli sukkahousu kerättiin kasaan ja sukan päähän kipattiin purkista tonnikala. Sitten varsi ylös ja hitaan hitaasti vedettiin sukkaa pitkin heinikkoa kohti toista keppiä. Näin on tonnikalajälki vedetty ja lopuksi merkattuun kohtaan kaadettiin sukassa ollut tonnikala palkkioksi koiraa varten.
Mainittu roskapussi tarvittiin roskia varten eli tonnikalanpurkkia ja sukkahousuja varten, ettei tonnikalan nestettä ole pitkin peltoa ja siten häiritse koiraa tämän kyseisen jäljen seuraamisessa.
Sitten annettiin jäljen hieman "maustua" eli imeytyä ennen kuin kaksi ensimmäistä koiraa pääsi työn touhuun.
Nämä kaksi ensimmäistä oli Tito ja Ullan koira Pablo :)
Heti alkuun Tito kyllä haisteli ja maisteli kohtaa mistä tonnikalan jälki lähti, lähti metrin verran seuraamaankin sitä, mutta sitten ei enää oikein tiennyt mikä oli homman nimi. Katseli myös mitä ihmettä ne muut ihmiset siellä vähän kauempana seisoskelee ja katselee, sekä katseli että mitä se Pablo tekee siellä omalla "radallaan".
Ai niin joo. Tietty aluksi kaikki pihikset söi ensimmäiseksi ruohoa pellolta "alkupalaksi" :D
Hieman Tito oli ihmeissään siitä ettei liikuttu (minä ja ohjaaja) kun poitsu lähtikin haistelemaan muuta kuin jälkeä, eikä hänkään päässyt liikkumaan pitkälle.
Liina (saimme sellaisen kurssin vetäjiltä, jäljestysliina siis) kun tässä alkuvaiheessa piti pitää suht lyhyellä eli oliskohan meidän tapauksessa ollut vajaa kaksi metriä löysää liinaa/hihnaa.
Kovasti aina kehuja kun Tito liikahtikin hajun suuntaan ja varsinkin jos alkoi haistelemaan. Näin edettiin kunnes taas Tito pysähtyi katselemaan ja ihmettelemään kaikkea muuta.
Sillon siis oli tarkoitus olla ihan hiljaa kun koira puuhatelee ihan muuta, eikä yritä mitään vihjailla koiralle, että mitä sen pitäisi tehdä. Tämän takia lähinnä se ohjaaja oli siinä vieressä, koska itse olisin jotenkin yrittänyt muuten saada Titoa haistelemaan jäljen kohdalta.
Sitten Tito jäi katsomaan että mitä ihmettä Pablo teki omalla paikaallaan (söi tonnikalaa ja kehuttiin paljon) ja jotenkin Pabloa seuraamalla Tito alkoi itse miettimään asiaa ehkä hieman enemmän ja alkoi sen jälkeen seuraamaan jälkeä hyvin loppuun ja lopuksi löysi palkkioksi jätetyn tonnikalan merkiltä! :) Hyvä Tito! Paljon kehua sai sen jälkeen :)
Tito syö löytämänsä tonnikalat merkiltä :)
Tästä tämä asia lähtee käyntiin. Kaikki koirat oli vähän ihmeissään aluksi että mitä tässä nyt pitäisi tehdä, mutta kaikki koirat aikanaan löysi palkkionsa :)
Ensi kerralla olisi kuulema verijälki (eli jotain lihaa kenties tai luu on palkkiona?), kolmannella kerralla makkara. Neljännellä kerralla jotain... selviää sitten varmaan kolmannella kerralla vasta :)
Kurssille mennään vaikka taivaalta tulis kuinka rankasti vettä alas.
Se tietty tulee olemaan luultavasti muutaman koiran kannalta hieman epämiellyttävää, mutta kaikkeen on totuttava.
Enempää kuvia ei oikein ole jakaa, kun jostain kumman syystä ei pystynyt kuvaamaan samalla kun yritti itsekkin keskittyä asiaan ohjaajan ohjaamana ;)
Tämän jäljen jälkeen käytiinkin sitten Titon, Nooan ja Pablon kanssa koirapuistossa loppuväsytys tekemässä. Iso olikin se Luukin koirapuisto! :) Tilaa oli ja paljon.
Ensimmäisessä videossa Tito ja Nooa menee portille odottamaan Pabloa, kun oli saapumassa puistoon meidän jälkeen :)
Lauantaina käytiin Vuosaaressa, Uutelan koirapuistossa kuokkimassa näkövammaisten palveluskoirien treffeillä, josta saatiin tietää Heidin työkaverin kautta.
Siellä Titolla olikin paljon haisteltavaa ja ihmeteltävää, kun paria koiraa lukuunottamatta kaikki muut oli leikattuja. Hyvin paljon kävi haistelemassa ja ihmettelemässä mitä ne oikein oli ;D
Pääsi myös hieman leikkimään muutaman palveluskoiran kanssa, varsinkin sai isompiin koiriin vähän vauhtia juoksemisella. Vauhtia piisas titomaiseen tapaan :)
Tänään sunnuntaina lähdettiinkin sitten ajamaan kohti Riihimäkeä, jossa odotti kaksi poikakoiraa Titoa.
Aluksi saivat pojat sellasen rähinän pystyyn mitä en ole Titon kohdalla aiemmin kohdannut!
Eipä siinä sitten muu auttanut kuin lähteä kävelemään porukalla, että pojat hiljalleen rauhoittuivat ja kelpuuttivat toisensa. Ei kovin pitkälle tarvinnut kävellä, kun hyväksyvät pusut oli vaihdettu :)
Sen jälkeen olikin suht rauhallista kävellä kierros omakotitaloalueella ja pihaan tullessa pientä komentamista lukuunottamatta kaikki leikki keskenään ja erikseen hyvin :)
Titolla oli tilaa juoksennella vapaana, vahtia naapureita ja leikkiä pallon kanssa, yllätys ;)
Hauskaa on Titolla ollut viikonloppuna, iltaisin myös on ollut hyvin väsynyt. Hyvä! :)
Eilen, lauantaina, alkoi myös Heidin ja Titon yhteinen laatuaika Lindan lähdettyä Tukholman risteilylle.
Kotia kun tulin sataman ja kaupassa käynnin jälkeen, olikin vuorossa Titon ulkona käyttäminen. Lenkin päätteeksi oli vielä kaiken huipuksi naapuritalojen koiria ulkona leikkimässä, joten Tito liittyi iloiseen ryhmään mukaan. Siinä vierähtikin sitten tunnin verran, kun Tito sai leikkiä parhaillaan neljän koiran kanssa :)
Yksi näistä koirista on noin kuusi kuukautta vanha villakoira, mutta aika arka. Hiljalleen sekin alkoi rohkaistua ja vähän elehtiä siihen malliin, että voisi leikkiä. Vielä ei kuitenkaan Titon kanssa tule leikistä mitään, kun poitsu on niin vilkas ja nopea liikkeissään. Pikkunen Koko (tai coco?) -nimeltään ei uskalla niin rohkeaa menoa. Eiköhän tähänkin asiaan saada hiljalleen parannusta kesän aikana. Uskon näin :)
Näin meillä tämä viikko.
Ensi viikolla alkaa keskiviikkona yhdistyksen nenäkäyttökurssi, jota mielenkiinnolla odotan. Saas nähdä mitenkä se tulee sujumaan. Ainakin Titon jatkuvat haistelun yms. perusteella voisi olla Titolle sopiva väsytysjuttu ;)
Perjantaina olisi tarkoitus jatkaa Rally-tokoa, mutta tällä hetkellä on vain kaksi ilmottautunut. Kolme tarvittaisiin vähintään, että kurssi alkaa. Joten nyt on pistettävä peukut pystyyn, että ilmottautumisia tulisi! Olisi harmi, jos ei päästä jatkamaan sitä. Sen verran mukavaa se oli :)
Tässä vielä kuvasatoa sunnuntailta :)
Lauantaina unohtui kamera kotia ja joitakin kuvia on kännykässä. Pitää ne vilasta vielä jossain välissä, et onko mitään julkaisukelpoista.
Sisu ja Tito odottaa...palloa tietty! :)
Vaalea koira oli Into ei Unto :D Sori Päivi, unohdan nimet niin helposti :/
"tässä olis tää pallo, voisitko niin mitenkään?"
Päivi istuttaa koiria, että saavat vähän herkkua :)
Hyvin tottelee :)
Nyt vähän tanssia ennen kuin saa namia ;D
Hienosti odotetaan taas :)
Sisällä Tito pääsi elämänsä ensimmäisen kerran nojatuolin päälle katselemaan maisemia :D
