Sairaslomalainen kuntoutunut.

Vaikuttaisi nyt siltä että Titon jalka on kuntoutunut siihen malliin että huolet on ohi :)

Eilen poika käveli reippaasti pari tuntia Helsingin keskustassa pitkin poikin katuja ilman mitään ongelmaa. Nyt aamu(keskipäivä) lenkillä ei mitään aristelua tai jalan ylhäällä pitämistä! :)

Nyt voidaan aloittaa taas näitä pidempiä lenkkejä ja leikkimiset toisten koirien kanssa, rauhallisesti tietenkin ettei vaiva uusiudu :)

Taisi Titokin olla ihmeissään tuossa kun kierretään vaan ihan lyhyitä kierroksia ja kohtaamiset toisten koirienkin kanssa oli nyt erilaisia kuin aikaisemmin. Huomashan sen kyllä pojan olemuksesta, että on paljon "masentuneempi" tai mieli alhaalla ja ärtyisempi kun ei ole päässyt purkamaan energiaa ulkona.

Viimeinen kipulääke annettiin kyllä jo viime viikon perjantaina, joten onhan se tässä ollut jo muutamat päivät ilman lääkettä.

Tito päivälenkillä ikuistettu taas kuvaan.

Sitten on luultavasti niin, ettei Tito pidä uudesta Hurtan valjaista, ja siinä on syy miksi ei poitsua meinaa saada ulos lähtemään ja valjaisiin kiinni.

Viime yönä kun lähdin käyttämään yöpissillä niin kokeilin kuvassa olevaa nahkapantaa (mikä oli eilen ensimmäistä kertaa käytössä keskustassa ollessa), niin kiinniotto oli paljon helpomaa ja nopeampaa. Lähinnä homma meni niin kuin yleensäkkin jonkin uuden asian kanssa.
Ensin haistellaan ja annetaan nami ja sitten Tito tuleekin niin lähelle että voi antaa namin ja kaikessa rauhassa voi sitten laittaa pannan kaulaan. That´s it.

Pitää siis alkaa käyttämään pantaa vaikka itse olen pitänyt valjaiden käytöstä. Kokeilla josko valjaita voi pitää sitten kun joutuu pistämään jotain sadenuttua päälle ja sit valjaat niiden päälle löysästi... kahtellaan nyt mitenkä homma menee.. Kokeilla että löysyttää vielä lisää remmiä, josko ne sitten tuntuu miellyttävämmiltä.

Testiryhmä testaa siis asiaa. Pitää myös kokeilla josko vanhat valjaat vielä mahtuisi, että saisi niistä heijastinapua pimeyteen. Tosin onhan meillä se hyvä heijastinliivi Titolle, että näkyy pimeässä hyvin senkin avulla :)

Murrosikä(kö)?

Titolla on tainut alkaa murrosikä.
Voi mitenkä mukavaa.

Suurin ongelma on ulos lähteminen. Siis tarkemmin kerrottuna kiinni laittaminen.

Ulos kun pitäisi mennä niin hänpä ei tule luokse vaikka kui iloisesti ja ihanasti ja vaikka mitenkä päin hyppien riemuiten rauhallisesti jne. jne. jne.... pyytää/käskee/toivoo.
Aivan toivotonta puuhaa.

Tito ilmoittaa parvekkeen oven eteen menemällä haluavansa ulos/ruokaa/leikkikää minun kanssa eli siis pitää itse osata päivän tapahtumien mukaan tietää mikä näistä kolmesta on kyseessä milloinkin.

Jos päivän mittaan on huonosti syönyt, niin silloin pitää antaa ruokaa kuppiin lisää.
Pissahätäkin tosiaan ilmoitetaan samassa paikassa, mut ehkäpä alan pikkuhiljaa huomaamaan jotain eroa näissä ilmeissä/olemuksissa.
Sillä ei ole mitään merkitystä onko juuri aikaisemmin käyty ulkona vai ei, se vaan pitää osata tulkita koirasta.

Nyt on siis kaivettu taas Pennun kasvatus -kirja esiin ja alettu lukemaan sitä uudelleen, myös nettiä on käytetty hyväksi hakemalla eri sivustoja missä kirjoitetaan murrosikään liittyvää.
Ohjeena on oikeastaan suoraan sanottuna se, että aletaan opettamaan ns. kaikki uudestaan alusta lähtien, melkein ainakin. Voihan huoh. Noin vuoden verran voipi tämä vaihe kestää? Voikun ihanaa! =)

"A B C, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen..."
(tämä nyt tuli vaan mieleen tässä justiinsa :D )

Vasen, oikea, suoraan.

Kuvittelenko vai ymmärtääkö Tito oikeasti kun lenkillä sanoo vasen, oikea tai suoraan sen mukaan minne mennään?

Eilen iltalenkillä oli kuin unelma. Meni juuri sinne minne sanoin. Reipas lenkkikin oli eli varsinaista seisoskelua ei ollut ollenkaan.  Siis seisoskelulla tarkoitan tavanomaista jökittämistä ja paikallaan katselemista ja ihmettelemistä. Se oli mukavaa :)
Kuten myös äsken kun käytiin saattamassa Linda autolle töihin menoa varten ja sen jälkeen pieni lenkki sen jälkeen. Tällä kertaa tarkoituksella puikkelehdin tuolla kerrostalojen pihojen kautta, että tulee mutkia matkaan niin sanotusti :)

Ei siis olla mitenkään erityisesti opetettu, lähinnä vaan on nyt viime aikoina tullut sanottua sana sen mukaan minne mennään.. ehkäpä hän on sen sisäistänyt vain... tai sit vain kuvittelen.

:)

Tänään annoin uuden pehmolelun Titolle, muuten vain. Kyseessä oli Ikean pehmeän lutuinen koira, aavistuksen pienempi kuin Tito itse.

Muutaman vuoden ollut pölyttymässä nurkissa, kun löysin sen metrosta jonne Ikea oli jakanut niitä jonkun lastenpäivän tms. vuoksi.  Mitä sitä enää pitämään pölyttymässä, kun sille on parempaakin käyttöä :) Aikaisemmatkin Ikean pehmolelut ollut pojalla ahkerassa käytössä. Kuten rotta ja pupu/puppe kani. Tito kun ei riko niitä vaan mässyttää ja leikkii muuten, mikä on hyvä juttu. Toisin kuin on lukenut kovin monen muun pihiksen omistajan kirjoituksista heidän koiransa leikkimistyylistä.

Tito ja pehmokoira päiväunilla :)

Sairaslomalaiset.

Kirjottaja eli Heidi sekä Tito on viettänyt sairaslomaa yhdessä, toki Lindakin on tässä aikaa viettänyt meidän kanssa kun oli pitkät vapaat :)

Titolle annettu keskiviikosta asti yksi tabletti Rimadyl 20 mg:sta lääkettä.
Vaikuttaisi siltä, että oire alkaa helpottamaan. Ainakin vähemmän on ollut oikea takajalka ylhäällä koukussa kuin aikaisemmin.

Lenkit on ollut lyhyitä, jotka taitaa rassata vähän poikaa. Ymmärrettävää. Eikä ole päässyt leikkimään toisten koirien kanssa. Tänään tosin tuli poikkeus, kun oltiin Töölönlahdella lenkillä. Lenkki oli pisin lekurilla käynnin jälkeen, oli myös uusi paikka uusine hajuineen pojalle :)

Kuvassa olijat näyttävät siltä kuin joku kauhea mörkö (=minä?) olisi yllättänyt heidät takaapäin :D

Finlandia talon ihailua lahden toiselta puolelta.

Paljon on haisteltavaa matkan varrella, myös kävelysillalla. VR:n junakaan ei kiinnosta yhtään.

Töölönlahden vesi oli ilmeisesti sopivan lämmintä viilentääkseen tassuja?

Haa! Puu halennut keskeltä poikki ja kuvaaja halusi Titon poseeraamaan siihen, tosin semmoinen kuva ei onnistunut mikä oli tarkoitus :)

Voih. Voisko noi liikennevalot vaihtua vihreäksi, et päästään takaisin autoon?

Nyt sitten jatketaan vielä muutama päivä lyhyitä lenkkejä ja seurataan mitenkä Tito jalkaansa pitää. Toivotaan että jalassa on ollut vain pieni revähtymä ja oire helpottuu vielä lisää.

Lääkärissä käyty.

Eläinlääkäri totesi tutkimisen jälkeen, ettei tunnustellen tuntunut mitään vikaa olevan ja kaiken sinällään kyllä kunnossa. Joten hänkin veikkasi kyseessä olevan revähtymä.

Lääkkeeksi saatiin herkullisia maksan makuisia särkylääkkeitä 1 tbl päivässä viikon ajan. Ulkoilut on nyt jätettävä lyhyiksi, eikä saa päästää leikkimään toisten koirien kanssa ja muutenkin koittaa vähentää rasitusta. Jos ei viikon sisään oire mene ohi, niin ensi viikolla kuvataan ja katsellaan tarkemmin onko joku ahtautunut (en muista nyt minkä lääkäri sanoi sen olevan) mikä estää verenkiertoa tms.

Reipas poika oli kyllä eläinlääkärin luona. Tosin odottaminen oli tylsää, joten siitä annettiin tieto vinkumisella.

Kännykällä napattu kuva eläinlääkäriä odottaessa.

Nyt kun ilmat on alkanut viilentymään niin paljon, että nurmikot alkaa olemaan kuurassa tai ainakin kohmeessa aamulla ja illalla, on Titolla ollut ihmettelemistä ja haisteltavaa aina ulkona ollessa :)
Saas nähdä mikä on reaktio ensimmäisenä päivänä kun on lunta maassa, sitä odotellaan mielenkiinnolla :)
Toivottavasti pääsen näkemään sen ensimmäisen kerran tai tietysti me molemmat samaan aikaan. On se varmasti ihmeellistä :)

Titosta napattu tänään aamupäivällä kuva nauttimassa sohvalla auringosta.

Huolestua, ei huolestua...?

Ollaan tässä nyt pari päivää mietitty onko Titolla jokin ongelma toisessa takajalassa vaiko ei.

Aristelee jalkaansa seisoessaan eli pitää sitä silloin ilmassa koukussa, mutta ulkona kävellessä ja muutenkin leikkiessä tuntuu "unohtavan" että jalassa on jotain.
Levon jälkeen klinkkailee hetken aikaa vaivalloisesti kolmella jalalla, ei mieluisaa katseltavaa.

Jalkaa tunnustellen Tito ei inahda tai anna mitään muutakaan merkkiä kipeästä kohdasta.
Anturoiden välissä ei näyttäisi olevan mitään haavaa tai mitään kiveä tai tikkua mikä aiheuttaisi jotain oiretta.

Onko tämä oire siis vain pelkkää kasvukipua, sillä poika on taas parina viime päivänä syönyt enemmän kuin aikoihin ja muutenkin ollut levoton?

Joten kuumeisesti mietitään jatkuvasti, että soitammeko eläinlääkäriin ja varaamme ajan.
Sillon saisimme kyllä varmistettua ettei mitään ongelmaa ole ja voidaan jatkaa rauhassa päivä kerrallaan eteenpäin.

Nyt koitamme hieman rauhoitella Titoa ja sen intoa leikkiä ym. hyppiä, josko jalassa olisi vain jokin revähtymä (?) tms. joka vaatisi lepoa.

Alkaa kyllä tuntua siltä, että turvaudumme asiantuntijoihin ja varaamme ajan selvittääksemme asian..

 -- -- -- --

Yllättäen taas ulkona käynti oli suht normaalia menoa. Ainoastaan paikallaan ollessaan nostaa jalkaa ylös, muuten kävelee ja juoksentelee normaalisti. Tai ainakin siltä se näyttää.

Sisälle tultaessa oli niin kiire leikkimään pallolla, ettei ehtinyt edes haijastinliiviä ottaa pois päältä :D

Herra Tito

Tänään punnittiin poika. Painoa oli 7,7 kg.
Jotain tuon suuntaista ainakin.

Kumma, että painoa tulee vaikka tuntuu siltä ettei se syö tarpeeksi. Ilmeisesti silti syö :)

Tänään on kirjottaneen (Heidi) mielestä aika pojan tulla luokse, kun olisi tarve mennä ulos.
Ilmeisesti Titolla ei niin kova hätä ole, koska ei tule eteiseen valjaiden laittamista varten ilman herkkujen houkutusta. Useamman kuin yhden.
Joten. Antaa sitten olla.
Seuraavan kerran mennäänkin sitten ulos kun pitää lähteä ajelemaan kaverin luokse että mennään käymään Seurasaaressa kävelemässä.

Nyt Tito sitten ilmaisee itsestään pienellä vinkumisen ja murinan välimaastoisella äänellä, sekä käy välillä lelu suussa vieressä leikin toivossa. Sitäkään ei tapahdu. Olisi lähtenyt ulos silloin kun oltiin menossa.

Katsotaan nyt tuleeko pissat/kakat sisälle siivottavaksi vai ei.

--- ---

Toimituksen huomautus, että ei tullut mitään tarpeita sisälle. Hyvä.
Lopulta asettui nukkumaan viereen.