maanantai 29. huhtikuuta 2013

Agilitystä vähän.

Tänään oltiin periaatteessa agilityn B-kurssin viimeisellä tunnilla. Käytännössä meillä on vielä yksi kerta edessä, ehkä kesäkuun alussa, kun viime viikolla ei päästy tunnille.

Ei voi olla muuta kuin iloinen Titon puuhista tänään! :)
Oli aivan mahtavassa menossa, siis oikeasti. Aivan mahtavaa! :)

Tunnille mennessä olin hyvin epäileväinen hommien onnistumisesta, koska aamusta lähtien tuntuu että ollaan oltu niin eri planeetoilla. Aamulenkillä veti jatkuvasti ja siitäkös mulla alkaa hermo napsumaan nopeasti. Eihän siinä silloin auttanut muu kuin ottaa poitsu vierelle kävelemään ja heti kun vähän veti niin pysähdyttiin jne.... Back To Basics -päivä. Huoh.

Onneksi kuitenkin kaikki epäilykseni osottautui täysin vääriksi. Keppien pujottelut meni täydellisesti. Tunnin loppupuolella pujoteltiin jo kahdeksan kepin matka, ongelmitta. Minä sanon ohjaajallekkin siinä vaiheessa, että onkohan mulla oikea koira mukana? Ohjaajakin katsoi ihmeissään, kun Tito tekee hommat niin kuin pitääkin :D

Aina se vain osaa yllättää tai sitten se aamuinen molemmin puolinen känkkäily oli vaan hyvä asia :D

Agilityn jatkoa suunnitellaan sitten kesän jälkeen, nyt pidetään sitten kesätauko tästä. Koitetaan kesällä puuhastella muuta, kuten metsässä oleskeluun ja kallioilla kiipeilyihin ja hyppelyihin. Kunhan merivesi/järvivesi lämpiää, niin katsotaan innostuuko poitsu viime kesän veroiseen uimiseen, toivottavasti :)

Aamulenkillä oli myös kepakon heittelyä ja järsimistä.


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Lahden KV

Tänään lähdetiin aamupalan ja aamulenkin jälkeen ajamaan kohti Lahtea ja näyttelyä pitkästä aikaa.

Paikalla oli monta pihistä ja erityisesti Tito taisi ihastua nuoreen Hetaan (Nybygårds Xbox Xena), sen kanssa oli kiva hieman leikkiä. Enemmänkin olisi voinut, mutta nyt oli hieman väärä aika ja paikka sille. Ehkä sitä jokus päästään näkemään paremmalla ajalla ja pääsevät rauhassa leikkimään :)

Odottelua ennen kehään menoa.

Itse näyttely meni ihan hyvin. Nyt ei tarvinnut olla ihan sormi suussa kehässä, kun oli muita mistä katsoa mallia, sekä tuomari jolta sai selvät ohjeet liikkumiseen.
Eipä se kehässä olo kyllä meikäläistä jännitä yhtään, mikä on hyvä juttu. Eniten lähinnä jännitti se mitenkä Tito suostuu näyttämään hampaansa ;)
Hienosti antoi lopulta, todella ylpeä olen poitsusta! :) Harjoittelu ei siis ole mennyt hukkaan ;D

Seuraavassa sitten tuomarin, Elena Ruskovaaran arvostelu:

Mittasuhteiltaan oikea, keskivahva uros, erittäin hyvä pään malli. Vähän epätasainen hammasrivistö lievällä alapurennalla. Oikeailmeinen pää, eturinta pitää täyttyä tarpeeksi. Kulmautuneet (?, napit?? :D). Liikkuu jäykästi takaa ja lanne kaartuu liikkuessa liiaksi. Vähän kapeat liikkeet, keskipitkä (jokin)askel. 

Tuomari oli mielestäni mukava. Tarkkaan katsoi kyllä koiria ja yhdessä vaiheessa jo epäilin, että se tulee mittaamaan myös Titon säkäkorkeuden, kun yksi koira ennen meidän ryhmää mitattiin.
Oma mielipiteeni, kokemattomana näyttelyissä kävijänä, tuomarista on siis ihan hyvä.

Jatkosta en tiedä mitään, mutta tämän arvostelunkin perusteella voisi seuraavaa näyttelyä harkita varmaankin vasta myöhään syksyllä tai vasta ensi vuoden puolella. Titon pitää kehittyä vielä paljon, johon poitsulla on myös vuosi vielä hyvin aikaa.
Toki Jaana tekee lopulliset päätökset Titon näyttelyistä ja niihin menoista :)


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Aamulenkki.

Tänään mentiin käymään tuossa lähimetsässä aamulenkillä, kun ilma on mitä parhain.
Päästin koirat vapaaksi juoksentelemaan ja haistelemaan maastoa.
Tuli kaksi videotakin otettua.
Ensimmäisessä Tito etsii keppiä ja Werna pomppii siinä samalla ja kahtelee Titon puuhia.


Pian tämän videon jälkeen Werna pääsi kohtaamaan heikot jäät. Lammikko mikä oli vielä hennossa jäässä yön jäljiltä. Harmi kun enää siinä vaiheessa kuvannut ;D
Hienosti Werna juosta vipelsi niin, ettei vajonnut kokonaan jäihin ja selvisi suht kuivana koettelemuksestaan :D

Seuraavassa kuvaa näistä kahdesta jänöjussista pomppimassa metikössä :)


Nyt olla möllötellään muutama tunti ja sitten lähdetään ajelemaan kohti Inkoota.

Kiitoksia Jaanalle jälleen kerran koirasta, Werna-Wirnusta, jonka sain tänne miun ja Titon luokse "hoitoon" :)


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Viimeisiä viedään.

Huomenna koittaa päivä, kun lähdetään viemään Werna-Wirnu -mikälietä (joo, on välillä ongelmana saada sanottua nimi edes sinne päin ;D) takaisin kotiansa.

Aika on mennyt ihan hyvin, ei mitään erityistä mainittavaa ole.
Werna on mieltynyt makoilemaan miun vieressä jatkuvasti ja nuoleskelemaan naamaa, jos satun olemaan paikallani. Hyvin seuraa perässä jatkuvasti. Vähän liiankin hyvin :P
Yöt nukkuu joko jaloissa tai sitten ihan maha vieressä. Herkeämättä lähellä siis.

Ulkona kulkee innokkaana, välillä vähän pelokkaana, mutta ei pahasti. Normaalia semmoista siis. Askel on lennokas, hevosen liike tulee mieleen. Varsinkin etutassujen osalta :D
Tänään ennen iltaruuan saamista käytiin ulkona ja nähtiin sitten kissa. Sen omistaja oli sitä ulkoiluttamassa. Tito jäi tapittamaan paikalleen sitä, koska olisi halunnut päästä lähempää tuttavuutta tekemään. Werna katseli myös, mutta ei ihan niin innokkaana. Olisi halunnut lähteä jo liikkeelle nopeampaan tahtiin. Toki sekin sitten kiinnostui kissasta lisää, kun lähemmäksi päästiin ja varsinkin silloin kun kissa hyppäs maasta kiven päälle. Sillon molemmat ilmeisesti hämmästyi moista tempausta ja alkoi haukkumaan hieman :D

Näillä kahdella leikkihetket on yleensä ajoittuneet siihen, kun tullaan ulkoa sisälle. Muulloin eivät oikein innostu, tai siis Werna. Tito kyllä kovasti yrittää aina välillä :)
Tai aamulla kun herätään, silloin saattavat jonkin aikaa peuhata, mutta veikkaan Wernan haluavan ennemmin ulos tarpeilleen, kuin riehuvat vallattomasti vielä siinä vaiheessa.

Tänään annoin koirille aktivointilelut joita pyörittämällä saavat kuivattua naudanmahaa syödäkseen. Titohan tottuneesti vieritteli niitä, mutta Werna katsoi ihmeissään niitä, eikä tainut oikein hokasta että sen pitäisi liikuttaa niitä. Katseli ja liikkui Titon perässä, kun se teki työt ja söi herkut :)

Saanko nyt mennä syömään Titon nappulat, omat söin jo?

Tänään myös furminaattorilla ja harjalla hoidin turkit, molemmilta.
Kylläpä on ihanan pehmeää karvaa Wernalla Titon karvaan nähden! :)
Tai noh, tunteehan sen eron jo silittämälläkin, mutta vielä erityisen hyvin tunsi furminaattorin käsittelyn jälkeen.
Suht hyvin Werna antoi harjata, lähinnä ongelma oli se, että sen mielestä harjaamisen pitäisi onnistua selälleen maaten ja tassut kohti kattoa :D

Nyt jatkan leffan katsomista, Werna tottuneesti nukkuu vasemmalla puolella ja Tito oikealla. Mikäpä tässä on ollessa mulla :)



perjantai 19. huhtikuuta 2013

Lahden näyttelyyn vie tie.

Tänään tulla tupsahti postiluukusta ensi viikon lauantain Lahden koiranäyttelyn lappuset.

Vielä olisi siis viikko aikaa tehdä jotain poitsun kanssa sen eteen, tai noh, itse asiassa ei ole.
Titohan menee maanantaina päivällä jo hoitoon ja haen sen keskiviikkona illalla tai sitten torstaina päivällä vasta takaisin kotia.
No enpä jaksa turhaa stressiä asiasta ottaa. Menee miten menee, mutta parhaamme teemme silti! :)

Näyttelyyn on ilmottautunut huimat 18 pihistä, joten vipinää ja vilskettä on luvassa kehän ympärillä.


Tänään on niin kova tuuli ainakin täällä Laajasalossa, että Titokin ihmettelee ulkoa kuuluvaa tuulen tuiverrusta. Juuri äsken siirtyi sohvan toiseen reunaan katselemaan tarkemmin ulos.
Saas nähdä viitsiikö sitä lähteä käymään koirapuistossa, jos tuo ei tuosta laannu.
Pakko tosin olis mennä, kun alkaa vaikuttaa siltä että Tito ainakin tarvii kunnon juoksemista.
Tiedän kyllä, että poitsu ei oikein viihdy tuossa tuulessa ulkona. Tosin koirapuisto olis täysin eri asia.
Kahtellaan kahtellaan. Onhan tässä päivää vielä jäljellä paljon.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Titon ja Wernan puuhastelut.

Ensimmäinen yö meni meillä enemmän ja vähemmän levottomasti, sillä Werna ei meinannut niin millään rauhoittua aloilleen. Toki olisi ilmeisesti rauhoittunut heti, jos olisin antanut sen jäädä nukkumaan mun mahan päälle ja nuoleskelemaan naamaa. Jostain syystä en suostunut tähän ;)
Siitä syystä eilinen päivä oli enemmän ja vähemmän väsymyksen täyteinen.
Päivästä selvittiin ja välillä otettiinkin päiväunet kolmistaan tässä sohvalla. Kyljellään kun nukkui, niin molemmat pääsi viereen ;)
Tito edessä ja Werna takana, tyynyn päällä :D

Keskiviikkona päiväunilla.
Tänään ollaan myös aika paljon oltu levon kannalla. Ulkona toki ollaan käyty, mutta nyt iltaa kohden on alkanut kovasti satamaan ja tuulemaan, joten lyhyillä visiiteillä ollaan käyty. Onneksi päivällä oli ihan hyvä ilma vielä, niin käytiin tunnin kierros heittämässä.

Silloin myös Werna pääsi kokemaan jotain uutta ja jännää:



Ulkoilut sujuu silleen ja tälleen. Lähinnä ongelmana on Wernan pysyminen jalankulkuväylillä ;D Tytsy kun haluisi mennä sinne tänne ja tuonne. Tito sen sijaan kulkee entistä paremmin, sillä se tallustaa meikän vieressä. Mikä on erittäin harvinaista, kun kahdestaan ollaan liikenteessä :D
Okei, pitäähän se ymmärtää kun ei tytsy ole tottunut fleximiin ja tämmöiseen jalkakäytävä liikkumiseen.
Werna sai käyttöönsä Titon vanhat valjaat, sillä saan estettyä sen ettei hihna mene jatkuvasti mahan alle ja solmuun jalkoihin.
Valjaat saan laitettua kyllä ihan hyvin sinällään, mut pirhana kun Werna on innoissaan. Ei sen takia meinaa tulla mitään valjaiden laitosta, on siis muutamia asioita mihin olisi syytä paneutua tämän viikon aikana ;)

Ohi ajavat autot on ollut kummallisuuksia ja bussiakin katsellaan mielenkiinnolla kun pysähtyy viereen (jos satutaan olemaan pysäkin kohdalla). Tänään itse asiassa tuli mieleen, et jos saan jonkun kaverin innostumaan meidän seurasta, niin lähtisin käymään koirien kanssa bussi/metro ajelulla ennen sunnuntaita. Saa nähdä tuleeko toteutumaan.

Hissi on ollut Wernalle myös kovin jänskä asia. Ylvahan tottui jo samana iltana masiinaan, eikä mitenkään epäröiden sinne mennyt.
Werna taas on vähän pelokkaampi sen suhteen. Tänään, ja jo eilen myös, menee ilman kiskomista hissiin, eikä enää niin pelokkaan oloisena ole alas/ylös mennessä. Joten, hieman pidempi aika meni Wernalla asiaan totutellessa. Onhan Werna hieman vanhempi kuin Ylva, joten kyllähän sekin vaikuttaa asiaan. Tosin Ylva on paljon rohkeampi muutenkin, huiman paljon luonne eroa on näillä kahdella koiralla toisiinsa nähden.

Tämä parivaljakko ei ole niin leikkisiä toistensa kanssa, kuin mitä Tito ja Ylva oli. Tito kyllä yrittää aina välillä saada Wernaa innostumaan, mut tytsy ennemmin on miun vieressä.
Välillä tosin tulee pieni leikkihetki jonkin pehmolelun kanssa ja sitä kestää jonkin aikaa, ei kovin kauaa. Onneksi edes jonkin verran leikkivät :)



Pikku ahmatti meni ja otti sitten Titon rouhetikun, no eipä toi Tito sitä halunnut syödä, joten antaa mennä sitten ;)

Nyt illalla, iltaruuan jälkeen oli hieman tungosta mun syliin. Molempien olisi pitänyt päästä parhaalle paikalle. Sopu kyllä löytyy aina ja pääsääntöisesti Werna makoilee mun vasemmalla puolella ja Tito oikealla puolella. Kaikilla on hyvä olla sillon :)
Viime yönäkin siirryin jo keskemmälle sänkyä nukkumaan, kun Werna halus olla mahan vieressä nukkumassa ja Tito taas selän :D
Sopu sijaa antaa siis ;D



Juuri nyt ei tule mieleen mitään muuta kirjoitettavaa. Paljon on ollut kyllä asioita mielessä, mutta liian pitkälle venyttänyt kirjoittamista, niin alkaa muisti pätkimään.
Josko tässä loppuilta katsotaan leffaa, tai siis minä katson ja koirat nukkuu, ja sitten lähdetään käymään vielä ilta/yöpissalla. Sit nukkumaan, toivon mukaan pitkät yöunet että jaksetaan huomenan taas tehdä jotain :)



tiistai 16. huhtikuuta 2013

Jälleen pääsen seuraamaan kahden koiran elämää.

Tuli hyvä breikki töistä, joten otinpa jälleen kerran Jaanaan yhteyttä kysyäkseni liikeniskö taas yksi koira Helsinkiin "hoitoon" :)
Onnistuihan se ja tällä kertaa lähdettiin hakemaan vuoden ikäistä Wernaa (Nybygårds Wettiga Werna).

Jaanalta tuli just tekstiviesti, kun kuvaa olin ottamassa :D

Automatka lähti menemään niin kuin Jaana sanoikin, eli Werna aloitti oman pienen vinkumis konsertin kopassaan. Kerran jopa haukahti, mut jätti siihen kun murisin takaisin.
Niin kauan kun auton nopeus pysyi 90-100 km/h, oli takana hiljaista. Heti kun piti vähentää vauhtia, niin vinkumista alkoi kuulumaan, eli kovaa pitäisi ajaa ;)
Sitten puoli välissä matkaa menin vaihtamaan radioasemaa, ja sehän sitten taisi olla häiritsevä tekiä, koska Werna innostui siitä taas ääntelemään :D
Noh, kauan sitä ei kestänyt kun murahdin taas takaisin.

Kotipihaan tultiin ja otinpa Wernan ensin autosta. Sepä oli niin innoissaan ja vauhdissa, että vikkelänä tytsynä livahti häkistä ulos ja ohitseni ja lähti viipottamaan pihalla. Onneksi ei ollut ketään muita lähettyvillä, joten suht helposti tuli takaisin luokse.
Siitä sitten kävästiin pieni lenkki heittämässä, että saivat koirat tehdä tarpeensa ennen sisälle tuloa ja iltaruokaansa.

Ylvaan nähden Werna syö rauhallisesti, jopa pureskeleekin vähän napsujaan ;D
Tito sen sijaan taas nirsoili ruokansa kanssa, mut eiköhän se ala taas maistumaan, kun ravaa tytsyn kanssa pitkin poikin :)

Kohta lähdetään vielä käymään iltapissalla ja sitten voiskin alkaa jollain tavalla rauhoittamaan koiruuksia. Noh, eiköhän se onnistu helposti. Ainakin Titon osalta :P
Tällä hetkellä vetävät edes takaisin makuuhuoneen ja olohuoneen väliä lelu suussa.

Werna löysikin heti sisälle tullessa Titon luita ja on niitä nakerrellu samaan tapaan kuin Ylvakin, mutta ei ihan niin ärisevänä kuin pienempi Ylva :D

Palataan Titon ja Wernan puuhasteluihin seuraavassa päivityksessä taas.

Näin vaikea on vipeltäjistä ottaa kuvaa!!








torstai 11. huhtikuuta 2013

T-pentue 2 vuotta!

Onnittelut Titon sisaruksille: Konnalle, Tyralle ja Iinalle!! :)

Tito sai syödäkseen Maksalaatikko-Frolic-jogurttinappi-kanakierre-Jahti&Vahti -kakun tehtynä luun muotoiseen muottiin :D



Tuntuu maistuvan hyvin :)

Synttärisankari joutuu tänään silmähuuhteluun, kun näyttäisi uhkaavasti silmä tulehtuvan. Yritettään estää tulehduksen tulo, kun huomenna Tito menee serkulle viikonlopuksi hoitoon oman pienen irtioton ajaksi.


keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Elämää yhden koiran kanssa.

Arki palasi mun ja Titon luokse sunnuntaina, kun vietiin Ylva kotiansa Inkooseen.
Kiitos Jaanalle ja Ylvalle viime viikkoisesta hoitojaksosta :)

Asia on selvä, että toinen koira tulee talouteen.
Millon? Se jää nähtäväksi.
Sitten kun sopiva pentu syntyy ja kasvattaja (wink, wink Jaana ;) ) on halukas semmoisen luovuttamaan meidän perheeseen :)

Minä ja Tito jäämme odottamaan tätä innolla. Tito varmasti vielä enemmän kuin minä, sillä Ylvasta oli paljon seuraa ja iloa pojalle. Vaikka tytsy vähän pomottikin poitsua luu -asiassa ;)

Maanantaina aloitettiin Titon kanssa agilityn B-kurssi. Nyt saadaan rauhassa harjoitella asioita, kun kurssilla on Titon lisäksi yksi koira vain. Sama tyyppi kuin A-kurssilla, joten meillä on mukavat tunnit aina tiedossa :)

Keppien kanssa oli haastetta poitsulla, ei se oikein meinannu haluta mutkitella niitä vaan oikaista puolivälistä ;)
Lopulta hiljalleen Tito onnistui tehtävässä! :)

Tunnin pääharjoitus oli ohjaaminen ja valssaus, tai joku tommonen :P
Aloituskohdasta mentiin hyppyesteelle mikä piti koiran kiertää ja hypätä tulosuuntaan, siitä putkeen ja jälleen kierto toiselle hyppyesteelle, jossa miun piti "valssaten" ohjata Tito takaisin putkeen.
Hyvinhän se sujui, ei ongelmia. Paitsi mun valssauksessa ja pysyminen Titon vauhdissa mukana :D

Ohjaaja sanoi tunnin lopussa, että Tito on varmasti väsynyt kotona, kun oli nähnyt Titon otsalla kurtut jatkuvasta miettimisestä ja ihmettelystä, että miksi tuota namia ei nyt saanut jne.. :D
Tottahan se oli, että poitsu oli väsynyt! Itse yllätyin, että niinkin väsynyt oli lopulta :)

Kotona, agilityn jälkeen.


lauantai 6. huhtikuuta 2013

Elämää kahden koiran kanssa, osa 5

Tänään oli koirapuistopäivä. Lähdettiin sovitusti käymään Vuosaaressa koirapuistossa ja sen jälkeen kierrettiin pieni lenkki autolle.
Aluksi puistossa oli muutama muukin koira, mutta pian kaikki lähtivät pois ja jäimme omalla porukalla sinne.
Jonkin aikaa siellä oltiin, kunnes päätettiin lähteä pois ja kävelemään.

Tänään on Ylva vaikuttanut tosi väsyneeltä. On tainut olla rankka viikko Helsingissä pienelle.
Huomenna koittaakin aika viedä tytsy kotiansa Inkooseen.
Saas nähdä mitenkä Tito viihtyy huomisen jälkeen kotosalla, ilman leikkikaveria. Ainakin huomisesta eteen päin saa ihan rauhassa nakertaa luita, ei ole Ylva viemässä niitä pois ja vahtimassa muita ;)
Maanantaina onneksi meillä on agilitytunti, joten silloin on jotain ohjelmaakin tiedossa.












perjantai 5. huhtikuuta 2013

Elämää kahden koiran kanssa, osa 4

Tänään ollaan käyty autoilemassa vähän, koska kaupassa oli käytävä. Matkalla sinne otin kaverini Sonjan kyytiin, koska oli sovittu että käydään samalla vähän kävelemässä.

Kumpikin odottivat nätisti paikoillaan, Tito valjaissa ja Ylva omassa kopassaan.
Kaupassa käynnin jälkeen ajettiin sitten Kontulaan moikkaamaan kaveria joka viettää tänään syntymäpäiviään. Nähtiin sitä parkkipaikalla ja siitä sitten lähdettiin kävelemään kohti ostaria, kyllä, Kontulan ostaria!

Hyvin siitäkin selvittiin ja samalla näin kahta muutakin kaveria siellä, kun olivat menossa synttäreitä viettämään. Kovin oli paljon porukkaa liikkeellä, joten oli paljon ihmeteltävää ja haisteltavaa Ylvallakin.

Nyt täällä kotosalla on taas väsyneitä koiria. Tai Ylva taitaa olla enemmän, mut Titokin nukkuu, kun ei Ylvasta ole seuraa tällä hetkellä.




Huomenna olis edessä taas uusia alueita tutkittavaksi pikkuselle, kun sovin näkeväni kaveria Vuosaaressa iltapäivällä. Käydään siellä koirapuistossa ja sitten pieni lenkki perään ennen autolle menoa ja kotia tuloa.


torstai 4. huhtikuuta 2013

Elämää kahden koiran kanssa, osa 3

Täällä jatketaan eloa kolmistaan.
Tito alkaa hiljalleen ymmärtämään, että komennan Ylvaa, en sitä. Hyvä, hyvä.
Ylva kyllä edelleen pomottaa Titoa, joten vielä saa odotella hetkeä, että Tito sanoisi sen kovan sanan tytsylle. Sitä odotellessa.

Yö nukuttiin taas hyvin ja tänään pari tuntia pidempään kuin eilen. Ylva alkaa oppimaan mun ja Titon rytmiin hiljalleen ;)
Molemmat nukkuu hyvin lähellä minua, ellei kuuma tule. Tito ylempänä ja Ylva jaloissa. Sopuisasti, ei ongelmia ole. Aamuyöstä molemmat alkoi tulla oikein lähelle ja mielellään melkein peiton alle.

Heti herättyä käytiin ulkona, ettei pikkuinen tee tarpeitaan sisälle. Sen jälkeen oli aamupalan vuoro ja sit oli hetken leikkihetki, kunnes totesin että alkaa olemaan parempi lähteä ulos taas. Pissavaara alkoi uhkaavasti kasvaa.

Tänään lähdettiinkin sitten kävelemään koirapuistoon. Puistossa ei ollut kuin yksi koira, Pontus, omistajansa kanssa. Siitä ei ollut seuraa näille. Se on nimensä veroinen otus ja kova haukkumaan. Eikä mitenkään tottele omistajia, tai ainakaan tätä naista. Ei siitä harmia ole, mutta eipä nainen meinannut saada koiraansa lähtemään aitauksesta.

Tito ja Ylva sen sijaan juoksentelivat millon kepin tai kävyn perässä, kun heittelin. Ja milloin jahtasivat vuoron perään toisiaan, kun toisella oli keppi suussa. Hyvin meni siis reissu. Mikäs siellä oli ollessa kun aurinko paistoi ja oli kovin lämmintä, niin että epäilen käräyttäneeni naaman.

Tällä reissulla meni semmoiset kaks tuntia. Matkalla, melkein jo kotipihaan tullessa Tito löysi kepin ja sillä sitten alkoi leikkimään Ylvan kanssa.
Hieman epäreilu tilanne tietty oli, kun Tito on mulla flexissä ja Ylva lyhyessä remmissä.

Päädyin semmoiseen ratkaisuun Ylvan kohdalla eilen jo, että kokeilin Titon vanhoja valjaita ja ne sopi hyvin ja sitten remmiksi juoksuvyöhön tarkoitetun, joustavan remmin. Näin ollen on helpompi ja parempi kulkea näiden kahden kanssa. Tito kun menee nätisti, eikä välitä muista ihmisistä tuon taivaallista.

Tässä kaksi videota leikistä:



Pihaan tullessa oli posteljooni kiertämässä ja jakamassa postejaan ja Ylva näki ensimmäistä kertaa posteljoonin polkupyörän pihassa. Se aiheutti hieman jännitystä pienessä, ei paljon tosiaan, rohkea tyttö on! :)



Kotia tullessa optimistisesti kuvittelen näiden olevan väsynyt. Ja pah! :D
Ei kauan mennyt, kun leikki alkoi ja ravaaminen makuuhuoneen ja olohuoneen välillä. Painimista olohuoneessa, jossa otinkin sitten muutamia kuvia.

Pistetääs niitäkin tänne jakoon:








Tovin leikittyään alkoi se väsymys sitten lopulta tulemaan, jee!
Ensin Ylva kovin yritti jaksaa pitää päätä pystyssä ja silmiä auki, mutta kyllä se uni sieltä sitten tuli.
Kovin väsyneeltä vaikuttavat nyt molemmat. Juuri Tito havauhtui käytävän ääniin ja tietty Ylvakin nousi ylös, rojahti tosin kovin väsyneenä takaisin makuuasentoon :D





keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Elämää kahden koiran kanssa, osa 2

Eilen taisi olla Ylvan ensimmäinen, tai ainakin ensimmäisiä kertoja hississä.
Aluksi oli kovin jännittävää sinne meno ja sitten tulla pois ihan erillaiseen kerrokseen. Illan aikana tuli harjoiteltua muutaman kerran sitä hissillä kulkemista ja niinhän siinä sitten kävi, että illan viimeinen kerta oli jo kuin hissillä oltaisiin kuljettu koko pieni ikä :)

Rohkea ja kiinnostunut kaikista asioista on pieni Ylva :)

Ulkona mennä viipottaa innoissaan.
Eilen illalla hämärässä, kun kävin sen kanssa kahdestaan ulkona oli roskis kovin pelottava asia. Lähemmäksi roskista tullessa ei aikaillut vaan paineli suoraan roskikselle haistamaan ja toteamaan, että turha oli muffutella sille.

Hyvin mennyt tähän asti oikeasti. Ainoa pienoinen ongelma on tuo Titon mustasukkaisuus tms. Silloin kun komennan Ylvaa, outoa.
Äsken sain jopa Titon syömään ruokaansa, kun sille alkoi tulla pahaolo tyhjän mahan takia. Hyvä että söi! :)

Ylva sen sijaan on keskittynyt nyt lenkin jälkeen pureskelemaan tuota yhtä kumipallukkaa minkä sisällä on purupallo tms.
Seuraavassa netistä kopioitu kuva moisesta mitä tarkoitan ja perään pieni videoklippi tytsyn aherruksesta :)






Pistetään vielä lopuksi videota Titon ja Ylvan kävelytyylistä lenkin loppupuolelta:


Jatketaan päivityksiä, kun tulee jotain aihetta :)


Elämää kahden koiran kanssa.

Laitoin Jaanalle, Titon kasvattajalle, viime viikolla postia josko häneltä sais jonkun koiran "hoitoon" tänne mun luokse. Näin pääsisin katselemaan ja opettelemaan mitenkä sujuu kahden koiran elämä ja hoito samassa taloudessa, ja mikä tärkeintä, Tito saisi leikkikaverin.

Eipä ollut ongelma tässä asiassa. Lähinnä "ongelma" alkuun oli, että kenetkä valitsis :D
Alkukarsinnan ja pohdiskelujen jälkeen päädyin siihen, että joku joukon nuorista tulisi tänne ellei Jaana halunnut erityisesti jotakuta. Itselleni ei ollut niin väliä loppujen lopuksi.

Valituksi tuli viiden kuukauden ikäinen Ylva (Nybygårds Yngsta Ylva) :)

Tähystystä autosta ulos päästyä
Automatka meni hyvin, ei mitään äännähdyksiä tai mitään ylimääräistä liikehdintää. Reipas on ollut muutenkin koko ajan. Hassua seurata pennun eleitä ja menoa, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä :)
Huomaa mitenkä erillainen persoona Ylvalla on Titoon nähden siinäkin, että ulkona kaikkia ihmisiä pitäisi päästä moikkaamaan, eläimistä puhumattakaan. Häntä vispaten! :D
Hyvin on Ylva tottunut siis muihin ihmisiin ja eläimiin kotona ollessaan.




Ylva löysi kyllä heti sisään tultua Titon luut ja sai jopa poitsun juoksemaan niiden perässä. Ei kauaa tosin, mutta kuitenkin Tito ollut ihmeissään että mitä tää yks tekee täällä meillä.
Kovin reagoi voimakkaasti Tito kun komennan Ylvaa. Tällöin Tito hakeutuu lähelle minua korvat luimussa ja paniikin omaisessa tilassa täristen. Toivottavasti tämä stressi alkaa helpottaa Titon osalta pian.

Aamulla leikkivät oikein innokkaasti ja iloisesti, kunnes tuli ruoka-aika :P
Ylva kyllä veti imurin tavalla omansa, mutta poitsupa ei syönyt omaansa kun piti vahtia ettei pikkunen mene Titon kupille. No, olkoot nälissään sitten. Eiköhän se ruoka ala maistumaan illalla, kun nälkä alkaa olemaan kova.

Seuraavana kuvia aamun leikkihetkestä:





Hienot on hampaat! :D


Nyt täällä onkin ollut rauha maassa, kun molemmat nukkuvat tässä sohvalla. Tito ihan minun vieressä ja Ylva sohvan toisessa päässä tyynyn päällä :)

Kohta lähdetäänkin tutkiskelemaan mitä ulkoa löytyy tänään.
Aamulla aikasin jo käytiin ulkona ja Ylva tekikin kakan sinne, mutta epäilys jo lähtiessä oli suuri että olikohan käynyt pissalla sisällä. No olihan se, ja aamupalaa alkaessa tekemään huomasin että oli keittiön lattiallekin tullut pissa jossain vaiheessa. Epäilen että se oli jo illalta, mut ei voi tietää. Tämmöstä tää on pennun kanssa ;)



Powered By Blogger