sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Ruunaankoski

Käytiin aattona ulkoilemassa hieman Ruunaankoskella.
Oli sopivasti satanut edellisenä iltana lunta maahan muutama sentti, joten luonto oli talvisen näköinen.
Axukin pääsi matkaan mukaan ja vipeltämään vapaana. Ei ollut muuta väkeä liikkeellä.

Mitä nyt kaksi nuorta miestä nähtiin alkuun, jotka pikaseen kävivät tallustamassa hieman ja lähtivät pois. Vaatetuksen perusteella eivät olleet varsinaisesti ulkoilemassa vaan oli jokin muu piipahdus niillä.





Saatiin tallustella ihan puhtaalla lumella, joitain eläinten jälkiä vain näkyi lumessa.


<3



Kamerassa oli sellainen objektiivi mikä olisi tarvinnut kirkkaamman ilman, jotta kuvat olisi onnistunut joten kuten. Eikä nyt mitenkään fiksua ollut ottaa pitkää putkea, koska mitään ei voinut kuvata läheltä. Esim. Axua ;)

Muutoin Axun joulunvietto on mennyt hieman alakuloisena. Sillä on selvästi ikävä kaveriaan, Titoa. Poitsu ei ole juuri syönyt, herkutkaan ei ole oikein tehnyt kauppansa. Edes ydinluu ei ole kiinnostanut yhtään.

Aina kun kinkku on nostettu esille, on pojassa saatu liikettä. Se maistuis sille nimittäin paremmin kuin hyvin ;)


Paljon on maannut ja nukkunut, viettänyt aikaa sylissä ja muutoin lähellä.
Välillä innostui leikkimään Sinin kanssa, mutta heti leikin jälkeen takaisin maate vaan.

Mie ja Axu sohvanvaltaajina

"Rapsuta mua"

Tänään kun veljen perhe lähti kotiansa, alkoi Axu vinkumaan niiden perään. Olihan niistä paljon seuraa pienelle.


Sini käytti Axua nyt joka aamu ulkona, kun heräsi paljon aikaisemmin ja mie sain näin ollen nukkua pidempään. Tämä oli luksusta, harvinaista herkkua :)

Titolla kuulema menee hyvin, ei ole sillä ollut ongelmia minkään suhteen. Ei yhtään yllätä :)
Eilen alkoi pakkanen täälläkin kiristyä ja niin se on mummolassakin. Iskä sanoi, että jossain vaiheessa Tito ei ollut halukas mennä ulos, mutta sit iskä oli laittanut nutun Titolle päälle. Sen jälkeen ei ollut enää ongelmia ulkoilun kanssa :)
Onhan se iso ero tulla lämpimästä tuvasta kylmään ulkoilmaan, hieman kyllä yllätti että näin se poitsu on toiminut. Se kun on aina valmis lähtemään ulos.

Suunnitelma on se, että tiistaina lähdetään hakemaan Tito kotia, joten kohta pojat pääsee taas riehumaan keskenään. Tai ehkä Axu arvostaa sitä riehumista paljon enemmän kuin Tito :D

Olen yllättynyt siitä mitenkä Axu on tämän viikon viettänyt ja mitenkä se ei ole oikein innostunut mistään. Olisi ollut hyvä jo paljon aikaisemmin pitää näitä erillään, mutta Helsingissä asuessa se ei ollut niin yksinkertaista.

Toki jos olisin kotona ollut enemmän Axun kanssa, niin olisiko sillon Axu ollut reippaampi?
Omien tavaroiden/lelujen luona (oli mukana kyllä kaksi lempilelua + joululahjalelu).
Sitäpä en nyt tiedä, koska tarkoitus olisi hakea Tito samalla reissulla kun myö lähdetään kotia.

Toivottavasti tästä erosta oli nyt jotain hyötyä Axulle, enemmän kuin haittaa.
Pitää jossain vaiheessa tehdä uudelleen sama asia, mutta ehkä silloin oltaisiin kotona omissa ympyröissä. Jos siis tulee uusi tilaisuus toistaa tämä.

Oli alunperin tarkoitus kouluttaa Axu pilliin, mut kuinkas ollakkaan se jäi kotia. Namit lähti mukaan, mutta pilli jäi.
Sillä oli tarkoitus koittaa saada poitsu tottelemaan ulkona niin, että yhdestä puhalluksesta pysähtyy ja kahdesta tulee luokse.

Joulu on näin ollen jätetty taakseen ja yksi lahjoista oli Axu.
Sain nimittäin Axun kasvattajalta viestiä, että saan Axun omiin nimiini joululahjana :)

Kiitos Jaana :)

Nyt omistan virallisesti kaksi koiraa. Titon ja Axun :)

Enpä olisi muutamia vuosia sitten osannut arvata, että mie tulen omistamaan koiran tai koiria.
Niin se elämä heittelee yllättävällä tavalla ja jälkeen päin näkee kuinka asiat on muuttunut matkan varrella :)

Kohta vuosi 2015 loppuu ja vaihtuu uusi.

Mielenkiinnolla odotellaan ensi vuoden tapahtumia, toivon mukaan paljon hyviä asioita.
Suurin muutos tämän vuoden asioissa on ollut muutto Helsingistä Kuopioon.
En ihan näin isoja ja radikaaleja muutoksia tarvitse ensi vuodelle. Tästä on hyvä kuitenkin jatkaa matkaa. Koirat on viihtynyt uudessa asuinpaikassa, kuten myös minä. Uudet kuviot ympäröi meitä ja saa nähdä kuinka ne tulee vielä muuttumaan. Sillä oma fiilis on se, että vielä pitää tapahtua jotain. Mitä? En osaa sanoa sitä.

Toivotanpa näin ollen jo kaikille blogia seuraaville hyvää uutta vuotta, jos vaikka en päivitä mitään ennen sitä. Palataan linjoille viimeistään ensi vuonna uudelleen :)

 Oikein ihanaa uutta vuotta 2016!

Kuten kuvasta näkyy, on kuva reilun viiden vuoden takaa jo. Ei anneta sen häiritä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joululoma

Joululoma on alkanut. Harvoin viimeisen 11 vuoden aikana olen viettänyt lomaa joulun aikoihin. Pääsääntöisesti olen ollut joulut töissä ja siten viettänyt "joulun" Helsingissä. Tosin parina viime vuonna kylläkin on tullut otettua töistä lomaa joulun ja uuden vuoden aikoihin.
Nyt sitä lomaa on automaattisesti, kun koulussa ollaan. Aloitin pari päivää etukäteen loman, kun jätin menemättä maanantaina ja tiistaina kouluun. Maanantai olisi ollut vielä melkein normaali päivä, mutta enpä tuota olisi saanut kuin yhden labratyön kirjallisen osuuden tehtyä loppuun. En siis menettänyt paljon mitään siltäkään päivältä.

Sen sijaan, että olisin mennyt vielä kouluun maanantaina lähdettiinkin koirien kanssa käymään maalla isän ja Reetan luona. Oltiin nimittäin isän kanssa sovittu, että Tito menee viettämään joululomaa niiden luokse ja mie vietän Axun kanssa aikaa toisaalla.
Tämä on Axulle ensimmäinen kerta sen elämän aikana, kun se on niin sanotusti yksin, ilman toista koirakaveria.

Uskon, että tämä tekee Axulle hyvää ja oppii olemaan myös ainoana koirana kotona. Vaikka näin alkuun se on kovin orvon oloinen ja ei ihan täysin käyttäydy niin kuin olin etukäteen olettanut.
Maanantaina kun tultiin kotia, poitsu nukkui koko illan. Rennosti otettiin, en kyllä olisi uskonut että ilta menee niin rennosti. Piti nimittäin poitsu herättää myöhään illalla, että lähdetiin käymään vielä ulkona ennen varsinaisia yöunia.


Tito sen sijaan jäi mukisematta iskän luokse, se kun tykkää olla siellä ja juosta vapaana ja puuhastella. Varsinainen maalaiskoira se on.
Axu taasen ei halunnut todellakaan jäädä sinne. Aina oli lähtemässä ulos mukaan mun kanssa, kun olin itse menossa käväsemään. Autoonkin hyppäs heti, kun sen aika oli.

Reeta kyllä taas oli oikein onnensa kukkuloilla, kun mentiin. Reeta on siis oikein hyvin tottunut poikiin, kun ovat olleet siellä hoidossa nyt pari kertaa pidemmät ajat putkeen.
Taas piti tosin komentaa Reetaa, kun ärhenteli liikaa ja liian kovaotteisesti poikia. Mistä lie johtuu, sillä tämä käytös on tullut nyt parina viime kertana. Komentamisen jälkeen oli kyllä kunnolla. Alkuun kulki häntä alhaalla iskän komennuksen jälkeen.

Reeta sai juoksuhepulit, harvinainen näky :D

Käytiin heti kävelemässä kun pihaan päästiin ja läheisellä metsäaukeamalla oli jotain kovin kummallista ja pelottavaa mitä Tito alkoi haukkumaan. Lopulta sanoin, että mene katsomaan, haistamaan mikä se on ja lähdettiin kävelemään mysteeriä kohden:

"hau, hau"

Axukin tähystää parhaansa mukaan ;)


Siinä se nyt on, pelätin! :D
Axukin uskaltautui käymään lähellä :)





Kaverukset :)

Nyt myö ollaan Axun kanssa täällä Pohjois-Karjalassa, Lieksassa äitin luona joulua viettämässä. Tänään tuli veljen poppoo tänne, joten Axu saa seuraa enempi. Tähän asti Axu onkin vain makoillut, nukkunut, kulkenut perässä ja katsellut josko äiti sattuis antamaan jotain herkkua sille ;)

Oisin olettanut Axun iteksein jatkaneen samanlaista puuhastelua kuin mitä aina ennenkin, Titon läsnäollessa. Eli nakertaa luita aikansa kuluksi, kenties hieman leikkisi lelullaan. Mutta ei, eipä ole näin tehnyt. Parasta aikaa viihtyy Sinin sylissä oikein hyvin rapsuteltavana :)

Ulkoilu sujuu rauhallisemmin, kun Tito ei ole mukana. Axu kun ei ärise muille koirille, toisin kuin Tito. Samalla näkee kuinka eritavalla tämä kaksikko liikkuu ulkona.
Tito painelee menemään tiettyjä reittejä ja sillä on selvä ajatus jo ulos mennessään minne se haluaa mennä. Axulla ei ole mitään tämmöistä elettä. Se menee eteenpäin kunnes toisin sanotaan. Perusoletuksena siis suoraan mennään aina.

Olen epäillyt ettei Axu osaa kunnolla komentoja vasen, oikea, suoraa. Titolle nämä on päivänselviä asioita. Äsken ulkona huomasin kyllä, että kyllä se Axukin osaa. Ainakin oikealle käsky meni oikein, vasen oli hieman hakusessa.

Näin ollen täällä jatketaan eloa nyt Axun kanssa ihmetellen ja katsoen mitenkä poika jatkaa olemista. Varmaan ensi viikolla vasta menen hakemaan Titon takaisin kotia, joten hyvä aika on tässä meidän kahden puuhastella asioita.




Hyvää Joulua!
o<:)



maanantai 14. joulukuuta 2015

Eläinlääkärissä

Tänään tehtiin ensimmäinen käynti eläinlääkärin luona täällä Kuopiossa.

Tito oli se joka piti lähteä käyttämään, koska sillä on ollut jo pari viikkoa (ainakin) vasemmassa takatassussa, varpaiden välissä haava. Tai näin oletin. 


Kyseessä oli kuitenkin paise tms. mikä kuulema on monella koiralla hankala tapaus paranemaan ja saattaa uusiutua helposti, sekä tulla toisen varpaan väliin. Toivotaan, että tämä ei tule olemaan meidän kohtalo. 
Eläinlääkäri sanoi, että pahimmassa tapauksessa on jouduttu leikkaamaan paise pois. 

Saatiin ohjeeksi putsata tassua vedellä ja/tai Betadinella ja jos vielä saisin puristettua möhnää ulos, niin hyvä olis. Tämä ei onnistu nyt ainakaan, kun Tito antaa entistä huonommin koskea tassuun/tassuihin. 
Eilen yritin leikata kynsiä. Ei onnistunut ei niin yhtään. Tai no, yhdestä tassusta taisin saada leikattua. 

Samalla selvis miksi Tito alkoi nilkuttamaan etutassuaan viikonlopun aikana. Aluksi en huomannut tassussa mitään "vikaa", mut kynsiä leikatessa huomasin että sillä oli anturassa halkeama ja kovin kuivilta ja karheilta tuntui.
Tämmöstä ei olekkaan aiemmin ollut tai ainakaan näin pahana. 
Joten nyt on poitsu ulkona vähän vaisu ja kulkee hitaammin. Varsinkin, jos tiellä on soraa, se sattuu pahasti ilmiselvästi.  
Tämän takia yritetään välttää asfaltilla kulkemista mahdollisimman paljon + nyt jonkin aikaa mennään vähän lyhyempiä lenkkejä. 



Rasvata pitää tassuja ja vaikuttas siltä, että ruuan joukossa saa myös liian vähän tarvittavia rasvoja. 
Siitähän tämä anturoiden kuiva ja karhea olemus johtunee. 

Vielä palatakseni tassussa olevaan paiseeseen, niin Tito sai myös 10 päivän kuurin Kesium 200mg/50mg tabletteja, kaksi kertaa päivässä. 

Poitsu painoi muuten 10,3 kg. Paino pysynyt siis samoissa lukemissa nyt hyvän tovin :)
Ehkä aavistus "liikaa", mut korkeintaan parisataa grammaa. Omasta mielestä. 

Tämmöstä tänne tällä kertaa. 

Täällä aletaan odottamaan jo joululomaa. Virallisesti se alkaisi ensi viikon tiistaina, mutta taidan skipata suosiolla kaksi viimeistä koulupäivää, kun ei sillon ole mitään erikoista. 
Perjantai, olispa jo siis perjantai! :) Sit saan lomailla reilu kaksi viikkoa :)


Rentoa menoa ja oloa kaikille ja joulun odotusta :)


lauantai 5. joulukuuta 2015

Ulkoilua

Tässäpä maisemakuva eiliseltä ulkoilulta.
Käytiin siis kiipeilemässä ja laskeutumassa pitkin poikin Puijon rinteitä. 

Räntää satoi taivaan täydeltä, mut eipä se tahtia haitannut :)
Nyt on sitten pohkeet kipeenä, kun kumpparit jalassa paineli menemään. 

Tänään otetaan ihan rennosti ja lötköillään. 


Rentoa viikonloppua :)


Powered By Blogger