Piinaviikko

Työntäyteinen viikko vetelee viimeisiään ja sen huomaa myös koirista.

 

Iltavuorot, varsinkin lauantain ja sunnuntain iltavuorot ja niiden välinen "yötauko" jää todella lyhyeksi.

Työt kun tällä hetkellä loppuvat hieman yli kaksi yöllä perjantaina ja lauantaina jatketun liikenteen vuoksi (onneksi tämä loppuu vuoden vaihteessa). 

Nukkumaan pääsee vasta neljän aikoihin, kun on harmikseen kieltänyt koirilta yöpainit ja leikit ulkoilun ja ruokailun jälkeen. 

Tämä näkyy sitten koirien käytöksessä hyvin. Varsinkin tänään aamulenkillä. 

Jatkuvasti meinasivat aloittaa hihnassa painimisen. Niillä on kyllä lupa tähän, mutta vain parissa kohtaa lenkkipolkujen varrella. 

Tänään oli tehtävä poikkeus, jotta liikkumisesta tuli jotain. 

Näköjään kännykkäsovelluksella ei voi lisätä videota, niin lisätäänpä videon linkki :

http://youtu.be/T8g3lDXIZJg

Aamupainia, mut joutuu samalla tarkkailemaan ympäristöä paljon :P

Tosin videoon tallennettu leikki on aika kevyttä siihen kunnon menoon mitä oli myös. 

Yksi asia mitä olen miettinyt viime aikoina on se, että tuleekohan näiden kahden välille tulevaisuudessa jokin pahempi välienselvittely, vai pysyykö tämmöisenä?

Axun takia pidetty tauko koirapuistoista ja muista koirista lähensi näitä kahta paljon, nyt leikkivät keskenään ilahduttavan paljon :)

Toisaalta tiedän että Tito välttelee kahnauksia ja sillä on todella pitkä ja venyvä pinna ollut tähän asti Axua kohtaan. Ei taida olla kuin yksi-kaksi kertaa, kun on ärähtänyt kunnolla Axulle. Sillon viesti on myös mennyt perille heti :)

No. Enää kuusi tuntia töitä ja sit alkaa helppo viikko tai oikeastaan helpot kaksi viikkoa. Ehditään koirien kanssa taas tekemään jotain muutakin kuin pyöriä liian tutussa Laajasalossa :)

Rääpäle

Eilen tuli Axulle ikää jo yhdeksän kuukautta. Nopeasti se aika menee.

Moi! Olen Axu. Ikää 9kk

Seitsemän kuukautta sitten Axu siirtyi uuteen, ihmeelliseen maailmaan kasvattajan luota.
Kasvanut on paljon siitä hetkestä. Olipa ihmeellistä katsella noita keväällä otettuja kuvia.
Alkaa muistikin unohtamaan millanen rääpäle se on ollut, vain hetki sitten :)

Iso askel ja uudet ihmeellisyydet alkavat..

Tito 3v ja Axu 2kk tutustuu

Ensimmäisiä yhteisiä leikkihetkiä

Näin iso olen nyt.
Terveisin Axu :)

Nyt sitä tulee..

..lunta siis! Jee! :)

Ulos lähtiessä ei satanut yhtään, mutta kotia tullessa alkoi olemaan jo valkoista :)

Ennen kunnon lumisadetta käytiin mattolaiturin luona.
Mitä lie pikkunen miettii ja pohtii:

Kesällä joutsenperheeseen syntyi seitsemän poikasta, kuusi niistä on selviytynyt tänne asti :)

Mukavaa, talvista viikonloppua näiden kuvien myötä :)

Taas sairastetaan

Kyllä Axua nyt rasitetaan pöpöillä.

Eilen aamusta alkoi hiljalleen, loppuiltaa ja yötä kohden paheneva ripuli ja sitten illalla vielä tämän lisäksi oksentelu.
Viimeinen oksennus tuli 01-02 välillä yöllä, mutta sen jälkeen täällä nukuttiin pitkälle aamuun ongelmitta.

Tänään ei ole tullut oksennusta, tosin eipä poika ole juuri syötävää saanutkaan. Hiljalleen aloitetaan tämän ravinnon kanssa.

Apteekista kävin ostamassa Aptus Nutrisal -jauhetta, sekä Canikur Vet -tabletteja. Canikuria en ole tänään antanut, joten on nyt kaapissa varmuuden vuoksi.
Huono omistaja olen, kun ei näitä ole ollut aikaisemmin kaapissa. Erittäin huonossa jamassa on tää mun eläinten "lääkekaappi".
No, nyt asiaa on korjattu hieman lisää. Toivon kuitenkin ettei tätä tule tapahtumaan pitkään aikaan uudestaan.

Ihmetellä saa taas tätä koirien voimia ja jaksamista kaikesta huolimatta.
Jos itse olisin siinä määrin ripuloinut ja oksentanut mitä Axu eilen, en todellakaan olisi ollut niin reipas ulkoilemaan mitä pikkunen oli ja on ollut!
Ihmeellistä. Ei voi muuta sanoa.

Voin myös ihailla Axun suoriutumista illan oksentamisesta ja ripuloinnista.
Yhtään ripulia ei tullut sisälle, sillä hienosti ja tarpeeksi ajoissa ilmoitti eteisen ovella tarpeesta päästä ulos. Onneksi kuitenkin lähinurmmikko ei ole kaukana ovesta ja kaikki ripulit meni sinne.
Parit oksennukset sen sijaan jäi vain ulos, loput sisälle.
Tässäkin asiassa voin olla ylpeä Axusta, sen mitä siitä asiasta voi ylpeillä.

Ensimmäinen sisälle tullut oksennus tuli melkein olohuoneen matolle suoraan, mutta ehdin viskata justiinsa lakanan väliin. Tämän jälkeen Axu menikin aina eteiseen kakokaan ja sinne laitoinkin pussilakanaa suojaksi ja näin ollen lopun iltaa poitsu teki oksennukset vain kyseiseen paikkaan, suojatulle alueelle. Toki tämmöinen nestepitoinen oksennus menee lakanoiden ja pussilakanan läpi matolle, mutta muuta ei sillä hetkellä ollut aikaa etsiä ja laittaa. Pesuun siis joutaa matto, mutta ei niin pahassa kunnossa kuin jos ei olisi tehnyt lakanoiden päälle.

Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä Axun vointi. Nukkuu vieressä, mutta katsotaan mitenkä tuleva yö menee. Nyt illalla kun sai hieman syötävää ja on juonut tuota Nutrisal -vettä hyvin.

Ollaan nyt tässä rauhassa, kun käsky kävi.

Saisinko mäkin noita nappuloita, edes yhden pienen?

Ulkoilua

Tänään oli vuorossa Seurasaaressa kierros. Pari tuntia meni keposesti vaikka saari ei koolla ole pilattu :)

Yritetään käydä joka päivä tai edes muutaman kerran viikossa jossain uudessa paikassa lenkkeilemässä. Uusi paikka ei tarkoita sitä etteikö oltaisiin joskus käyty, vaan sitä että edellisestä kerrasta on jo hyvä tovi.
Syy tähän on tuo Axun pikku vaiva. Koirapuistot kun on kiellettyjä, niin tällä tavoin koitan saada niille uutta ja ihmeellistä. Eikä se nyt pahaksi minullekkaan ole :)

Mitähän tuolta tulee meitä kohti..

Joutsenethan ne

Aiemmin, toisella puolella saarta, Axu päätti lähteä metsästämään sorsia, joten poika pinko sit suoraan veteen niin että maha kastui ja tietty nuttu. No, eipä se tuntunut häiritsevän yhtään :D
Tässä vaiheessa poitsut oli 10m hihnoissa/liinoissa kiinni, mitkä oli yhteen solmittu. Koirathan ei saisi olla vapaana tuolla, joten ongelma ratkaistu tällä tavoin ;)

Ei ole vapaana ei ;)

Olipa mukava pitkästä aikaa käydä tuolla seurasaaressa kiertämässä. Ennen koirien tuloa elämään ja aikaa jolloin asuin Töölössä, oli tuo paikka miun yksi suosituimmista lenkkeilyalueista. Siellä tuli paljon käytyä koska siellä pääsi pakoon, niin hyvin kuin se Helsingin keskustan tuntumassa on, sitä jatkuvaa melusaastetta mitä tulee liikenteestä. Päivällä ja viikolla kun käy, niin ei ole paljon ihmisiäkään.

Tässä muita lenkkeilymaastoja ollaan käyty tallaamassa myös Rastilassa. Siellä pariin otteeseenkin. Viimeksi kun oltiin, lähtiessä alkoi satamaan täydeltä taivaalta ja manasinkin sitä ajellessani sinne. Toivoin, että sade lakkaisi koska ajomatkaan menee kotoa semmoiset 20 minuuttia. Axulla oli taas tuo nuttu päällä, mut Titolla ei ollut. Se lähinnä oli se syy potutukseen, koska tarkoitus oli käydä myös kaupassa lenkin jälkeen. Märät koirat takapenkillä ei oikein houkuttele, vaikka kaupassa käyntiin ei kauan menekkään.

Sitten tulikin mieleen että tuli ostettua alennuksista joskus kauan sitten Hurtan Storm -sadetakki mikä ei sitten oikein miellyttänyt minua käytettävyydessä ja siitä lähtien se on ollut autossa "varatakkina". No nytpä tuli käytettyä sitä ekan kerran Titolla ja täytyy sanoa, että hyvältähän se siinä näytti ja näkyipä poitsu illan pimeydessä :)

Kyseisenä kertana kierrettiin pimeitä polkuja pitkin, koska nykyteknologia antaa mahdollisuuden tähän eli olen hommannut flexiin led-lampun :D
Loistava keksintö ja tarpeellinen näillä synkillä ilmoilla. Näkee kerätä mm. ne kakat puskista, saati sitten kulkea pimeässä metsässä ongelmitta :)

Ja muuten. Lopulta kun sain ähellettyä tuon sadetakin Titon päälle autossa, niin eikös se sade sit loppunut :P

Käytiin myös lauantai iltana keskustassa kävelemässä kolmisen tuntia koirien ja kaverin kanssa.
Auto kaivopuiston rantaan ja siitä lähdettiin kävelemään kohti katajanokkaa missä tehtiin kierros ja pieni picnik, kun oli tuo oma syöminen jäänyt vähän vähemmälle kyseisenä päivänä. Kaupasta leipää ja sitä mutusteltiin koirien kera kaupan edustalla :D
Siitä matka jatkui Bulevardia pitkin hietalahden rantaan ja aikanaan löydettiin takaisin autolle. Mukava lenkki, vähän ihmisä kun taas ajoitti lähtönsä sopivaan aikaan.

Saa nähdä mikä on seuraava kohde minne mennään..

Poseerataan

Tänään lenkillä käydessä huomasin kivannäköisen kiven, jonka päälle hyppyytin koirat ja pakotin poseeraamaan. Pientä komentamista ja parin räppäsyn jälkeen molemmat vihdoin katsoi eteen päin ja näin sain sen mitä halusin.

Axustakin kasvaa kovaa vauhtia komea uros. Kyllä kelpaa kahden komian koiran kanssa liikkua ulkosalla.

Poijjaat on nyt viime päivinä lenkillä olleet kovin kiinnostuneita tutkimaan pusikoita ja kaivamaan löytämiään tunneleita, harmikseen saalista ei ole löytynyt.
Näitä ei vesisateetkaan häiritse ulkoilussa, mikä on kyllä hienoa, mut toisaalta en saa silloinkaan itselleen "lupaa" laiskotella ja tehdä lyhyttä lenkkiä. Vaikka kyllähän mie ittekkin tykkään ja olen aina tykännyt kävellä vesisateessa. Mitä kovempi, sen parempi.

Sateen ropinassakin on kiva kaivaa

Muutenhan täällä tämä syksy on mennyt huolestuneena ollessa ja ihmetyksenä, että mikä Axua vaivaa. Kuukauden verran tai jo hieman enemmänkin on Axusta tullut verta minkä havaitsi lakanalla ja peitolla olleilla läikkinä. Pitkään meni ennen kuin selvisi se syy mistä ja minkä takia sitä tulee, mut tämä asia selvisi viime perjantaina lopulta.
Eläinlääkärissäkin käytiin kahteen otteeseen, toinen oli kontrolli, koska ensimmäisellä kerralla pissanäytteestä löytyi bakteeri ja sitä on hoidettu lääkkeillä. Viikon kuurin jälkeen vaihtui toiseen lääkkeeseen, koska ensimmäinen ei tepsinyt kyseiseen bakteeriin. Huomenna on viimeinen päivä lääkettä, nyt pitää toivoa että tulehdus ei uusiudu.

Veri on peräisin Axun pippelistä. Sillä on pienen pieni haava/reikä siinä mikä vuotaa verta sitten, kun poitsu näkee ns. märkiä unia nukkueessaan. Joten hieman on haastavaa tämän estäminen.

Nyt yritetään pari viikkoa vältellä kaikin tavoin muita koiria, varsinkin narttuja juoksuineen, mutta täällä meilläpäin koiria on niin helvetisti, että hyvin haasteellista on.
Koirapuistotkin on kieltolistalla pari viikkoa ja tästä syystä Tito alkaa olemaan jo liian energinen/turhautunut, koska se sen juttu nyt on vaan saada juosta vapaana pallon perässä aina välillä. Se tarttis sitä purkaakseen omaa energiaansa.

Toki, jos aika ja energia miulla riittäs niin käyttäisin nämä erikseen ulkona, mut se ei nyt vaan oikein onnistu. Joten, katotaan mitä tästä sotkusta vielä tulee. Ainakin nyt jo Tito ärisee lenkillä muille koirille normaalia enemmän, että jippiajee.

Eikä kannata ehdotella mitään aktivointeja kotona, se ei nyt vaan riitä tuolle toiselle eli Titolle.
Axulle kyllä riittää ja se onkin täällä saanut puuhastella.

Voi kun pääsisin muuttamaan sinne jonnekkin minne mieli halajaa, olis nytkin vähän helpompaa tämä elo :P

Nyt on siis vauvojen asusteet päivittäisessä käytössä, että ei pääse bakteerit haavan kautta jylläämään ja tästähän Axu on kovin innoissaan ;)
Kaverilta on kaulurikin lainassa, mutta tää body taitaa olla fiksuin, koska se estää myös Titon pääsyn nuoleskelemaan Axun paikkoja.

Haisuli-Axu

"et ole tosissas tästä asusta?!"

Näillä mennään.