torstai 23. toukokuuta 2013

Havaintoja

Tarkoituksena on ollut kirjoittaa jo viime viikolla havaitsemiani asioita Titon olemisessa osteopatilla käymisen jälkeen. Haaveeksi on jäänyt, kun on ollut vähän kiirusta ja muuta puuhaa kuin koneella istuskelua. Nyt yritän saada vielä jotain kirjoitettua, ihan jo itsellenikin muistiksi.

Ensinnäkin heti käynnin jälkeen Titon aineenvaihdunta kiihtyi kovin, pissaa nimittäin tuli niin mahdottomasti seuraavan reilun vuorokauden aikana. Ajattelin jo, että kuinkahan se pärjää kotona sillä aikaa kun kävin töissä. Hyvin pärjäsi.

Myöskin Titon kävelytyyli on pysynyt pääosin suorana. Välillä huomaan liikkuessa takaosan olevan sivulle kääntyneenä. Nykyään välillä vasemmalle ja välillä taasen oikealle. Onneksi kuitenkin nopeasti asento palautuu suoraksi.
Voisiko liittyä jotenkin avautuneisiin lukkoihin ja siten kropan "opettelevan" sitä oikeaa asentoa, tiedä häntä?

Askeltaminen on kevyemmän oloista ja takajalat ottaa hieman pidempää askelta. Paikallaan ollessaan usein jalat on siellä taaempana, kun aikasemmin oli hyvin jämäkkänä suoraan lantion alla.
Muutenkin on energisemmän oloinen lenkillä ollessaan. Mikä toisaalta ei ole mikään ihme. Onhan se mukavampi liikkua vähemmän jumittuneena, itse kunkin.

Sitä en sitten tiedä kuvittelenko vaiko en, mutta vaikuttaa kuin oikean reiden lihakset näkyisi paremmin. Voihan se olla, että olen aikaisemmin vain kiinnittänyt muuhun olemiseen paljon enemmän huomioita ja siten nyt tuntuu tältä.

Kakka asia on myös muuttunut aikaisemmasta. Aiemmin Tito teki pieniä papanoita vauhdilla, mutta nyt tekee paremmin tarpeensa.
Tämäkin on näitä oisko vaiko eikö ois - juttuja, voihan se olla, että ennen osteopatille menoa Titolla vain oli jotenkin kakkiminen hankalampaa ja uloste kovaa?

Nyt alkaa pää lyömään tyhjää, joten paree lopettaa miettiminen. Tiedän, että taas jää kirjoittamatta jotain oleellista. Ei sille vaan voi mitään. Jatketaan juttua, jos jotain järkevän oloista tulee mieleen vielä.

Yksi asia vahingossa selvisi viime viikolla, mikä ihmetyttää ja toisaalta pistää naurattamaan.

Mulla on ollut ongelmia Titon kanssa ohittaa lenkillä ollessaan muita uroksia ulkoiluttavia sen jatkuvan remmirähinän vuoksi. Jostain syystä viime viikolla menin sanomaankin aikaisemman "ohi" käskyn sijaan "suoraan".
Tämän sanan Titon on jo pentuna sisäistänyt lenkillä ollessaan, kun tulee sanottua suunnaksi se vasen/oikea/suoraan.
No mitäs vielä. Nyt kun sanon tämän "suoraan" niin ohittaminen menee paljon paremmin! :D
Ei helevata sentään. Eli toisin sanoen itse olen käskyllä "ohi" ilmaissut Titolle, että rähiseppä nyt noille vastaantulijoille näin karkeasti sanottuna ;)

Fiksu jätkä! Tyhmä minä! ;D


Toimituksen lisäys vielä:

Juuri tultiin päivän/yön viimeiseltä pissilenkiltä ja vielä on kirjoitettava tästä tapahtumasta.

Parina viime päivänä Tito on reagoinut kovin hajuun mikä on ollut mm. heti meidän talon nurkalla, sekä matkan varrella.
Äsken vähän matkan päässä talostamme alkoi poitsu kovin haukkumaan ja niskakarvat nousi ja muutenkin olemus terävöityi. Syynä oli kettu ja sen jälkeen jättämä haju.
Pitkän matkaa haukahteli ja säntäili ja uhos tälle hajulle/otukselle (=kettu).
Hetkeksi sainkin poitsun rauhoittumaan, mutta ei mennyt kauaakaan, kun noin 100 metrin päästä meistä kettu juoksi tien ylitsi meistä pois päin ja eikös Tito alkanut tämän näköhavannoinin jälkeen entistä kovempaan meuhkaamiseen.

Jos vapaana olisi Tito ollut, niin se olisi mennyt ketun perään. Takaisin tulemisesta olisi vain voinut haaveilla, luoja vain tietää milloin olisin koirani löytänyt ja mistä.
Onneksi olen sen verran fiksu (eh), etten pidä Titoa vapaana ihan missä vain. Enkä myöskään näin pimeällä.

Mun on siis hyvin turvallista liikkua metsässä Titon kanssa, koska se kyllä haistaa hyvin kaukaa jo jonkin riistaeläimen ja aloittaa vastaavanlaisen meuhkaamisen.
Hienoa Tito!

En tosin usko Laajasalon asukkaiden kovin innostuneen äsköisestä mekastuksesta, jos joku siihen heräsi ;)

Hyvää yötä ja kauniita unia :)


3 kommenttia:

  1. Nämä koirien käyttäytymiseen liittyvät jutut on aina mielenkiitoisia, siksi luen ne tarkkaan. Jos luen niitä, jostakin kirjasta ns. teoriassa, ne eivät sisäisty eivätkä alaa "elää". Käytäntöön liitettynä kokemuksena menee jakeluun heti :D

    Meidän pihalla vieraili siili pari päivää sitten. Kåre meni nuuhkimaan nin läheltä, että sai piikistä kuonoon. Viggo tästä innostuneena teki koko naapurustolle selväksi, että pihalla on SIILI! Naapurin mummo oli takuulla hyvillään tästä. Hän ei erityisemmin koirista pidä ja kello oli jo yli kymmenen. Siedätyshoitoa tiukkapipoisille mummoille.... ;)

    VastaaPoista
  2. Juu, elävät esimerkit antavat niin paljon enemmin kuin pelkkä teoreettinen pähkäily.

    Meidän metsäpolulla kanssa käy kettu tai supikoira, joka päivä on tietyt paikat haisteltava kunnolla. Muutama kesä sitten ketusta näkyi välillä vilaus, samoihin aikoihin ja samoissa paikoissa säännöllisesti. Talvisaikaan se sama otus toimii "jätemyllynä" kun koirankakit katoilevat yön aikana. Siistiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihapiirissä, jopa kaupungissa, elää paljon erilaisia eläimiä. Yleensä liikkuvat pimeällä, että esim. kettuja näkee harvoin. Teillä tuntuu siellä olevan hyvin paikka-uskollinen kettu :)

      Meidän pihassa asuu oravapariskunta. Ja pulupariskunta myös... Kujerrusta kuullaan aamusta iltaan näin pesimäaikaan...

      Poista

Powered By Blogger