lauantai 4. tammikuuta 2014

2 0 1 4

Niin se vuosinumero taas vaihtui. Viime vuosi meni kyllä nopeasti, omasta mielestä. Taisin skipata muutaman kuukauden varmaan ihan huomaamatta.

Vuoteen 2013 mahtui Titon osalta oikean etutassun nyrjähdys, agilitykurssi, näyttelyssä käynti, osteopatilla käynti, karkaaminen ketun perään, lainakoiria, kastrointi.
Toki muutakin, mutta tässä nämä ehkä merkittävimmät asiat.

Saas nähdä mitä kaikkea tämä vuosi 2014 tuo tullessaan.

Vuosi sitten vuodenvaihde meni Titon osalta todella pahassa pelossa ja hermostuneisuudessa. Johtuiko uudesta asunnosta ja sen myötä rakettien pommitukset kuului paljon kovemmin kuin aikaisempina vuosina, vai mikä oli syynä. En tiedä.
Tästä syystä tein toimintasuunnitelman vähentääkseni poitsun pelkotilaa.
Päivällä hyvä väsytys puuhastelulla, jotta poitsu on sitten illan mahdollisimman väsynyt ja toivon mukaan rauhallisempi.

Suunnitelma toimikin oikein mainiosti.
Päivällä oltiin rajasaaressa puolisentoista tuntia puuhastelemassa ja sieltä sitten eläinkauppaan ostamaan uusi hiiri illan paukuttelua varten ja sitten sieltä vielä suoraan kaverin luokse kyläilemään. Siellä poitsu oli juuri nukahtamaisillaan, kun lähdettiinkin tulemaan lopulta kotia.

Väsynyt Tito
Paukuttelu kun alkoi ei Tito paljoa välittänyt. Hieman katseli ikkunaan ja kuunteli paukuttelua, mutta ei paljoa välittänyt. Tärinästä ja hermostuneisuudesta ei mitään merkkiä, toisin kuin edellisenä vuonna. Tuli kyllä hetki illan aikana, kun Tito hakeutui lähelle ja syliin ja seuraili jatkuvasti minua paikasta toiseen ja alkoi jopa hieman hermostumaan ja tärisemään, mutta lopulta aika nopeastikkin rauhoittui ja totesinkin yhdeksän aikaan illalla poitsun olevan sängyssä nukkumassa oikein rennosti, vaikka ulkona paukuteltiin sillä hetkellä jo kovasti :)
Asiaan varmaan auttoi myös minun ja kaverin rauhallinen puheensorina musiikin kera.

Illan suunnitelmana ei ollut mennä ulos Titon kanssa puolen yön aikaan, mutta nyt pääs käymään vaan niin, että oltiin ulkona puoli kahdentoista aikaan ja lopulta autossa juuri kun vuosi vaihtui.
Hienosti Tito käveli paukuista ja välkkeistä huolimatta!! Välillä kääntyi katsomaan minuun päin ja vähän korvat lerpallaan kysyen "tarviiko nyt hätääntyä?". Häntä pystyssä silti käveli ja luotti selvästi mun arviointikykyyn ulkoilussa.

Eipä paljon paremmin olisi voinut vuosi vaihtua Titon osalta :)
Toivottavasti seuraavatkin vuoden vaihteet menee vähintään yhtä hienosti.




Reippaana kävelemässä ja tarpeita tekemässä uuden vuoden yönä :)

Hyvää tätä vuotta sitten vain kaikille :)

Tänä vuonnakin ollaan sitten jo kokeiltu rajoja ja meikän sietokykyä rajojen haussa ;)
Käytiin ns. pientä "keskustelua" Titon kanssa koirapuistossa siitä saako se haukkua räksyttää jatkuvasti, kun "leikki" puistossa olleella frisbeellä.
Ite en jaksa räksyttäviä koiria ja sama kyllä koskee omaakin koiraa (onneks Tito ei hauku juurikaan).
Haukkua saa, jos siihen on syy, mutta se että sitä jatketaan jatkumistaan alkaa ärsyttämään.

KYLLÄ - Ei
Tätä siis selvittelin Titon kanssa ja poitsu joutui häviämään keskustelun lopulta ja poistuttiin koirapuistosta kävelemään pitkän kaavan mukaan kotia.

Yksi syy tälle käytökselle voi johtua uuden vuoden paukuttelusta. Tuona päivänä tuntui muutenkin siltä, että Tito kävi aivan ylikierroksilla.
Seuraavalla puistoreissulla nimittäin käytös olikin jo ihan erilainen, enkä usko kyseisen "keskustelun" vaikuttaneen siihen yhtään.

 



Tilasin sitten Titolle uuden nahkaisen pannan, kun sillä ei ole semmoista kunnollista "edustuspantaa". Toki asiaan vaikutti se, että tämän sai puoleen hintaan ;)
Toki myös tuo muoto ja kaulan ympärysmitta on juuri Titolle sopiva, aivan täydellinen siis. Nyt on hyvä lähteä kaupungille tuossa pannassa :)

Kaupungista puheenollen. Joulu kun vietettiin tuolla itä-rajalla niin epä voinut olla ajattelematta kuinka paljon täällä pääkaupunkiseudulla on saastetta ja muuta likaa.
Ei tarvitse kovin kummoista lenkkiä tehdä, kun Titon tassut on ihan mustassa paskassa.
Lieksassa ulkoillessa näin ei ollut, vaikka siellä tosiaan oli lunta, loskaa, soraa, hiekkaa, mutaa... kaikkea.

Niin haluan muuttaa pois Helsingistä.

Eipä hgissä näin puhtaana tulla sisälle.


4 kommenttia:

  1. Kuraa, kuraa ja vielä kerran kuraa. Sitä riittää. Välillä selviää pelkällä pyyhkimisellä, välillä joutuu kuramassut suihkuun. En minäkää lunta liiemmin kaipaa, mutta muutama sentti ihan valoakin tuomaan ois ihan jees. Kevättä odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevättä ja kesää odotellessa... sitä ennen olis kiva jos edes pikkiriikkisen sitä lunta olis :)

      Poista
  2. Ootko Heidi ehtinyt jo kirjoitella blogissa siitä, onko Tito muuttunut kastroinnin myötä? Jos et, niin mä kuulisin ainakin mielelläni, jos joitakin muutoksia olet/et ole havainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://titorudolf.blogspot.fi/2013/11/ciao.html

      Tuolla olen kirjoitellut muutoksista mitä tuli ja havainnut.
      Nyt ei enää ole kirjoituksessa olevaa remmirähinää, joten se on ohi, onneksi :)
      En muista oliko siellä mainintaa, että nykyään keskittyy myös paljon etsimään ja haistelemaan hiirien/myyrien pesiä maasta. Olis kiva, jos Tito pääsis kaivamaan ja kohtaamaan kunnolla otuksen jossain, niin näkis mitä poitsu sillon tekee.

      Poista

Powered By Blogger