lauantai 21. helmikuuta 2015

Mitäpä me?

No me nukutaan, syödään, käydään ulkona ja poitsut puuhaa jotain miun työpäivien ajan keskenään kotona. 

Millon löytyy sukka eteisestä tai matkalla olohuoneeseen. On tuota löytynyt Titon neule olohuoneesta, Axun bodysta puhumattakaan. 
Axu harrastaa tätä vaatekappaleiden liikuttamista paikasta toiseen. Ei kuitenkaan hajoita niitä. 

Kotia tullessa odottaa kaksi iloista, häntää vispaavaa koiraa.

Titolle riittää parit silitykset, jonka jälkeen äkkiä lelun kanssa sänkyyn odottamaan leikittäjää.
Axu taas haluaa paljon silittelyjä kera halien ja pusujen. Niin ne eroavat paljon toisistaan. 
Toki ennen tätä kaikkea molemmat istuu odottamaan ennen kuin saavat haluamansa huomion. 
Nyt alkaa Axukin pistämään heti pyllyn lattiaan, kun oven saan kiinni. Alkaa jo malttia löytymään :)

Toinen eroavuus on sylissä olo.

Axu hakeutuu syliin/kainaloon aina, kun on aika rauhoittumisen tai muuten vain ollaan. 
Tito ei syliin tule, ellen minä ole todella vihainen tai suutuksissani jollekkin jostain. Sillon se tulee hermostuneena syliin, kuin pakottaakseen minut rauhoittumaan. 
Muulloin se tyytyy makoilemaan miun vieressä, milloin missäkin, mut lähellä. 


Ulkona on myös eri asiat mitkä kiinnostaa. 

Vapaana ollessa Tito on niiden keppien/pallojen perään. Ne on mitkä kiinnostaa, ja tietty hiiren/myyrän kolot.
Axu taas. Se mieluiten katselee ja tuumailee. Välillä innostuu härnäämään Titoa ja sen leikkejä, kunnes taas aletaan seurailemaan ja katselemaan mitä ympärillä tapahtuu. Koirapuistossa leikkii todennäköisesti jonkun toisen koiran kanssa, jos niillä vaan synkkaa keskenään. 

Axu - Hiljainen pohdiskelija


Nyt kun on ollut pitkään kurakelejä, erot huomaa myös tassujen pyyhinnässä. 

Ensin on vuorossa Tito, vanhemman koiran "etuja". Tito vaan ei pidä tassuihin koskemisesta yhtään, joten pyyhkiminen on aina mitä on. Pääsääntöisesti menee kyllä ongelmitta, koska homma on vain hoidettava. 
Axu asettuu heti sisälle tultua Titon taakse odottamaan omaa vuoroaan, oikein hienosti ja nätisti.
Tito kun on valmis ja saanut "vapaa" käskyn, siirtyy Axu eteeni ja tassut pyyhitään ilman mitään ongelmaa. 
Molemmat kun valmiit, alkaa lähes joka kerta kunnon pystypainit ärinän kera, kunnes minä olen saanut vaihdettua vaatteet. Sit sännätään keittiöön odottamaan ruokaa, jos ruoka-aika kyseessä. Matkalla, jos eksyn vessaan niin hyvin pian tullaan katsomaan minne jäin kuppaamaan. 

Axu on omatoiminen itsensä viihdyttäjä. Tito ei. 

Jos Axulla tylsää, se kaivaa luun esiin ja nakertaa sitä tai alkaa leikkimään vinkulelulla. Sen lemppari on lateksikana/kalkkuna vai mikä lie. Tito inhoaa yli kaiken sen ääntä ja tietty Axu menee vinguttamaan sitä mahdollisimman lähelle, jolloin saan surkeita katseita Titolta asian tiimoilta ja se yrittää siirtyä kauemmaksi.
 
Tai jos Tito nukkuu peiton alla niin Axupa murahtaa vähän ja kopasee tassulla Titoa, et nousee leikkimään. Tää on aina yhtä hauska tilanne katsoa ja seurata :D

Niin ovat erillaisia, mutta täydelliset kaverit toisilleen <3 :)

Tulipa tällainen päivitys tällä kertaa. Olen joskus samaa teemaa kirjoittanut ja varmasti samat asiatkin, mut ei voi mitään. 


Mistä tuo ääni tulee??

Laitoin pitkästä aikaa netin kautta musiikkia soimaan ja kaiuttimet koneeseen kiinni :)

4 kommenttia:

  1. Meilläkin on kaksi ihan erilaista. Molemmat tyypillisiä pihakoiria mutta silti persoonallisia eroja löytyy paljon. Minusta se on todella rikasta, kun saa oppia tuntemaan kaikenlaisia koiria. Etenkin, kun ne jakavat jokapäiväisen arjen kanssani.

    Olen miettinyt sitäkin, että olisiko joku asia ollut helpompi, jos itsellä olisi ollut enemmän kokemusta. Luultavasti. Lähinnä Kårea ajattelen, koska se on ensimmäinen oma koirani. Siitä huolimatta meillä asuu kaksi onnellista kaveria, jotka on rakkaita perheenjäseniä :) Eikä niitä yhdessä opeteltuja juttuja unohda koskaan.

    Kivaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Näitä on mukava seurata ja niiden puuhia. Nyt alkaa huomaamaan entistä enemmän eroja, kun Axu alkaa olemaan jo "iso" koira :)

      Varmasti joissain asioissa olis ollut helpomaa, jos olisi ollut jo kokemusta koirista tai siis omasta koirasta, mut hyvinhän tuota olet pärjännyt ja hienot koirat kasvattanut :)

      Ite aina välillä mietin, että onko mulle vain osunut tämmöiset "helpot" koirat vaan. En näe itseäni yhtään hyvänä ja loistokkaana koiran kouluttajana/kasvattajana, mut tämmöset näistä on tullut, tai siis Titosta. Axuhan on vielä vaiheessa :D

      Lennokasta sunnuntaita teille myös! Toivottavasti siellä ei niin pahasti tuule kuin täällä kuitenkaan :)

      Poista
  2. Ihanat pojat sulla siellä, erilaiset ja silti samanlaiset, ainakin samanrotuiset=)
    Sunnuntaita meiltäkin toivotellaan kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ainakin selvää, et samanrotuiset on. Muutoin onkin sitten niin erillaiset, mutta kuitenkin samanlaiset. Hassua! :D

      Mukavaa sunnuntaita teille myös! :)

      Poista

Powered By Blogger