Viikonloppureissu

Käytiin viikonloppuna pohjois-karjalassa, Lieksassa, miun äitin luona piipahtamassa.
Lauantaina lähdetiin Ruunaankoskille ulkoilemaan äitin, veljen ja veljentytön kanssa, ja tietty koirat oli mukana :)

Reissussa meni lähes viisi tuntia, kun tallusteltiin Siikakosken ja Murrookosken alueella valokuvaten,  maisemia kahtellen, sekä makkaraa grillaten ja jälkkäriksi vielä lämmitettiin pieniä kanelipullia ritilällä. Nam, oli hyvää :)

Alkumatkasta pidin molemmat koirat kiinni, mutta aika pian päästin ensin Titon vapaaksi ja sille heiteltiin keppiä. Itse asiassa keppi lensi koko reissun ajan, joten Tito nautti vapaana olosta ja pomppimisesta maastossa keppejä etsien. Väsymyksestä ollut tietoakaan, eikä kyllä yllätä yhtään. Tuommoinen jänis se on aina ollut ja tulee olemaan :)

Axun pidin tarkoituksella kiinni alkuun ja lähes puoliväliin asti, sillä en luota siihen niin paljon että olisin varma siitä, että saisin sen kiinni heti halutessani.
Lopulta päästin Axunkin vapaaksi, että sai liikkua reippaammin ja kun totesin ettei siellä metsikössä liikkunut meidän lisäksi juuri ketään muita ihmisiä. Käytännössä pari ihmistä vain nähtiin ja enimmät tulikin vastaan vasta siinä vaiheessa kun oltiin jo menossa autolle ja oltiin lähellä niitä.

Mukava reissu oli ja mieleen tuli, että olisi kiva tehdä vastaavanlaisia "patikointeja" enemmänkin. 

Siikakosken silta

Mitäs ihmeen tyyppejä tuolla alhaalla on kuvaamassa? (veli siellä oli)

Päivä oli sumuisen utuinen ja siitä syystä pientä tihkusadetta alkoi "satamaan" laavulla ollessamme. Keli silti oli aikas mukava, vaikkei aurinko paistanutkaan :)

Lämmittelyä ja ihmettelyä taukopaikalla

Hienosti pojat kulki koko matkan vaikka vapaana olivatkin. Axukin pysyi hyvin näköetäisyydellä, paitsi lopussa, kun veli meni polkua ensimmäisenä. Silloin koirat olisi halunnut pysyä sen tahdissa. Etujoukoissa kun on oltava ;)
Hyvin silti jäivät odottamaan paikoillensa, kun huutelin niiden perään. Täytyy olla tyytyväinen niiden edesottamuksiin metikössä :)
Loppuilta menikin sitten niillä nukkuessa :D
Edelleen on huomattavissa hienoista väsymystä, mikä on hyvä vaan. Pitkiä koulupäivä on nyt edessä muutama ja näin ollen en ehdi paljon niiden kanssa olemaan.

Muutoin elo täällä Kuopiossa on mennyt hyvin.
Tito, mun henkilökohtainen opaskoirani, osaa jo kaikki reitit täällä ja ilmaisee selvästi minne haluaisi mennä milloinkin :)
Tällä hetkellä yksi halutuin kohde on tuo lähimetsä, kun viimeksi sinne kävellessä löytyi pallo polun varrelta ja sitä Tito kantoi innolla suussaan hyvän matkaa, kunnes päästiin paikkaan missä olen pitänyt näitä vapaana tai ainakin Titoa. Axun kohdalla pitää olla vähän tarkempi tämän asian suhteen vielä. Tämän reissun lopuksi jätin pallon nimittäin erään puun oksien väliin odottamaan seuraavaaa kertaa ja Titohan muistaa tämän asian oikein hyvin ;)
Saa nähdä löytyykö pallo vielä samasta kohtaa, kun seuraavan kerran sinne menemme. Olen varma, että Tito vetää kovaa vauhtia tämän kyseisen puun luokse. Toivottavasti pallo on siellä, eikä kukaan muu ole huomannut ja napannut matkaansa.

Nyt on aika käydä ulkona pikaseen ja sitten painua nukkumaan. Öitä.

Opiskellaan

Mulla on neuvonantaja aina auttamassa..

Voisitko mitenkään tehdä jotain muuta. Vaikka mun kanssa??

Terveisin:

-tylsistynyt Axu-

Yritä tässä nyt opiskella asioita mistä oon ihan pihalla (olivat käytännössä nämä kaikki käsitelleet jo ennen kuin mie aloitin opinnot) ja koe lähestyy kovaa vauhtia. 

Mikä hienointa tänään. 

Tito tuli syliin ihan omaehtoisesti :)

Se ei ole mikään sylikoira ollut koskaan. 

Mukavaa viikonloppua :)

Lomamatka

Käytiin tänään poikien kanssa syyslomamatkalla. Pitäähän sitä lomalla vähän reissata.

Käytiin nimittäin päiväreissu tekemässä maalla iskän ja Reetan luona :)

Olipa ihanan iloinen Reeta ulkona iskän kanssa, kun pihaan saavuttiin. Kovaa ja iloisena tuli Reeta auton luokse ja voi sitä iloa ja juoksua, kun pojat pääsi autosta ulos :)
Vajaa kaksi viikkoa sitten hain pojat vasta kotia, joten kovin pitkä ero ei kaveruksilla ollut.

On se vain hienoa katsoa äärettömän iloisia koiria, joista näkee sen niin hyvin ja helposti :)

Pian pihaan tultua lähdettiinkin koirien kanssa kävelemään tielle ja Tito varsinkin pääsi juoksemaan kovaa! :)

Kaverukset vauhdissa, ei niin värikkäässä maisemassa.
Niin se syksy alkaa olemaan pitkällä ja väriloisto poissa tältä vuodelta.

Kovaa tullaan ja iloisella mielellä :)

Titon tutuksi tullut tyyli odottaa meitä hitaimpia :)

Pieni, vaaniva pantteri puskassa ;)

Pihassa oli sitten aika leikkiä ensin kepin/palikan kanssa, kunnes se hävis heinikkoon ja Tito huomasi risan lelun roikkuvan rungossa:

Vielä hieman ennen lähtöä käytiin kävelemässä tiellä ja edelleen vauhtia riitti paikoitellen koirien kesken:

Päivä teki tehtävänsä ja väsymys alkoi vallata koiria, ainakin Axua ja Reetaa. Tito nyt jaksais puuhastella vaikka koko päivän niin halutessaan :)

Kotonakin on ollut kovin uneliasta karvakasaa, joten hyvää teki päiväreissu pojille :)

Savolaiset tervehtii

Täällä sitä savon sydämessä ollaan eli Kuopiossa. Kaikki kolme.

Matkalla maalta kaupunkiin

Pojat kävin hakemassa viime viikon lauantaina isän luota kotia, uuteen kotiin.
Maalla pojat oli kuukauden.
Kahtena viikonloppuna mie kävin siellä olemassa ja aina oli iloisia koiria vastassa.
Yhtenä viikonloppuna en sinne mennyt, kun silloin olin Helsingissä tavaroidenhakureissulla.
Sainpa kuulla isältä, että Axu oli kyseisenä perjantaina odottanut minua oven edessä muutaman tunnin :/ Niin ikävä pikkusella oli minua ja kenties sitä tuttua ja turvallista kotia?

Mitenkä ihmeessä Axu on osannut "laskea" päivät ja odottaa sitä tiettyä hetkeä milloin minä tulisin ovesta sisään. Ihan niin kuin kahtena edellisenä viikonloppuna olin tehnyt?
Eläimet on ihmeellisiä, yllätyksellisiä.

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa

Kotia tultua pojat kiersi ja haisteli paikkoja. Ihan niin kuin oletinkin tapahtuvan.
Silloin ei vielä ollut tavarat paikoillaan, vaan säkkejä ja laatikoita joka puolella. Isoimmat huonekalut oli paikoillaan vain.
Eipä sen puoleen, ei ne tavarat ole vieläkään paikoillaan. Tänään sain vasta verhot ikkunaan.
Kiirettä ei ole ollut, kun kaikissa ikkunoissa on kaihtimet ;)

Palatakseni vielä viime viikon lauantaihin, niin koirat pysyi hyvin lähellä jatkuvasti. Varsinkin Axu seurasi minua kaikkialle jatkuvasti. Hetkeksikään ei päästänyt silmistään.
Vieläkin pikkunen seurailee mitä teen, mutta ei ihan niin paljon ja niin kiinni minussa ole.

Jostain syystä oletin, että Tito olisi ollut rennompi näistä kahdesta täällä uudessa paikassa, mutta toisin kävi. Kovin oli hermostunut ja ihmeissään silmin nähden. Kenties hieman peloissaankin.
Tämä yllätti minut, tosin sitten tuli mieleen asioita mitkä saattoi johtua tähän käytökseen.
Titohan oli reilun vuoden iässä nähnyt eron ja siten muuttoprosessin jo, joten kenties tämä sekamelska laatikoiden ja säkkien joukossa toi mieleen asioita siltä ajalta ja kaiken kruunas se, että olin "hylännyt" heidät isän luokse pitkäksi aikaa.
Sen jälkeen vasta Tito rauhoittui, kun näki minun laittavan keittiön kaappeihin astioita paikoilleen JA seinäkellon seinälle. Ehkä tuo kellon tikitys on tuttu ja turvallinen ääni sille?
Tiedä häntä, mutta nyt on mulla kaksi rauhallista ja hyvällä mielellä olevaa koiraa täällä vaikka kaikki tavarat ei ole paikoillaan vielä.

Viikko meillä on mennyt totutellessa arkeen ja poikien tietty siihen, että mie olen lähtenyt joka aamu kouluun. Kaikki on mennyt kyllä hyvin ja sain kuulla, ettei pojat olleet haukkuneet sisällä ainakaan silloin, kun tästä muuttaneet asukkaat oli kerhohuoneelta kantaneet tavaroita omaan asuntoonsa (muuttivat viereiseen rappuun). Edellinen asukas oli miun naapurille sanonut myös, että mie olen toivonut että ilmottavat heti jos kuulevat täältä meteliä :)
Toivottavasti näissä merkeissä ei tavata naapureita. En usko. Sillä olivat nämä olleet Helsingissäkin ihan hiljaa silloin, kun olin poissa kotoa. Koskaan ei vaan voi olla täysin varma kun ympäristö muuttuu.

Itse en ole nähnyt seinänaapureita, enkä ole kehdannut käydä pimputtelemassa ovikelloja. Huomenna olis pihatalkoot täällä niin kai miun pitäs sinne mennä. Ikinä en kyllä ole osallistunut semmoisiin, mut täällä savossa on vähän erillainen ilmapiiri noin muutenkin :D

Ai millaisessa paikassa myö asutaan nyt sitten?
Talo on pienkerrostalo, päättyvän tien päässä. Jokaisesta ikkunasta on näkymä kallavedelle, puiden välistä. Hiljainen on talo. Enpä voi olla tyytyväisempi! Minä joka tarvisen ja haluan, että oma koti on rauhallinen ja että saan siellä olla ihan hiljaisuudessa. Siis niiden naapureiden taholta myös.

Näkymä makkarista ensimmäisenä aamuna

Yksi asia mitä ihmettelin ensimmäisinä päivinä tai yönä. Täällä on pimeätä. Ei kajasta katu- ja pihavalot ikkunoista!! Mulla on siis asunto talon kulmassa ja metsään/järvelle päin. Ainoastaan parvekkeen edessä on osittain toisen talon kulma. Ei ole pihavalot siis tuomassa valoa sisään. Toisin kuin Helsingissä valot kajasti aina sisälle, vaikka viidennessä eli ylimmässä kerroksessa asuttiinkin.

Talon vierestä lähtee lenkkipolut ja lähimetsä on ihan vieressä. Siellä ollaankin jo kaksi kertaa käyty rymyämässä. Järvi kun on vieressä, niin mikäpä on ihanampaa kuin kulkea rantaa pitkin metsän siimeksessä ja hiljaisuudessa :)
Tänään tosin tuli mieleen, kun käytiin kulkemassa kokonaan uusi reitti, että nämä kulkuväylät mitä tästä menee vierestä on todennäköisesti talvella hiihtolatuna. Joten henkilökohtaisesti toivon, että lunta tulee vähän ensi talvena ;P
En nimittäin hirveästi halua koko talvea kävellä tien veressä kävelytiellä..

"Ei me nyt ehdittäs poseerata, olis parempaakin tekemistä!"

Koirapuistokin on lähellä, mutta se on aika ankea. Totuttiin liian hyvään laajasalossa asuessa :P
Joku päivä lähdetään etsimään toinen koirapuisto mikä on tällä samalla alueella, mut huomattavasti kauempana.

Axu patsastelee puistossa

Eilen aamulla sain räpsittyä kännykällä pari kohtalaista maisemakuvaa tästä meidän "takapihalta" ja meidän aamulenkin varrelta:

Sitten mulla on ollut häiriötekijöitä, kun on pitänyt lukea kokeisiin:

"Leiki mun kanssa"

"Mie haluun olla siun sylissä"

Näihin tunnelmiin ja kuviin.
Hyvää syyslomaa mulle ja pojille, sillä loma alkoi tänään! :D
Hyvää syksyn jatkoa teille muille :)