perjantai 9. lokakuuta 2015

Savolaiset tervehtii

Täällä sitä savon sydämessä ollaan eli Kuopiossa. Kaikki kolme.

Matkalla maalta kaupunkiin

Pojat kävin hakemassa viime viikon lauantaina isän luota kotia, uuteen kotiin.
Maalla pojat oli kuukauden.
Kahtena viikonloppuna mie kävin siellä olemassa ja aina oli iloisia koiria vastassa.
Yhtenä viikonloppuna en sinne mennyt, kun silloin olin Helsingissä tavaroidenhakureissulla.
Sainpa kuulla isältä, että Axu oli kyseisenä perjantaina odottanut minua oven edessä muutaman tunnin :/ Niin ikävä pikkusella oli minua ja kenties sitä tuttua ja turvallista kotia?

Mitenkä ihmeessä Axu on osannut "laskea" päivät ja odottaa sitä tiettyä hetkeä milloin minä tulisin ovesta sisään. Ihan niin kuin kahtena edellisenä viikonloppuna olin tehnyt?
Eläimet on ihmeellisiä, yllätyksellisiä.

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa
Kotia tultua pojat kiersi ja haisteli paikkoja. Ihan niin kuin oletinkin tapahtuvan.
Silloin ei vielä ollut tavarat paikoillaan, vaan säkkejä ja laatikoita joka puolella. Isoimmat huonekalut oli paikoillaan vain.
Eipä sen puoleen, ei ne tavarat ole vieläkään paikoillaan. Tänään sain vasta verhot ikkunaan.
Kiirettä ei ole ollut, kun kaikissa ikkunoissa on kaihtimet ;)

Palatakseni vielä viime viikon lauantaihin, niin koirat pysyi hyvin lähellä jatkuvasti. Varsinkin Axu seurasi minua kaikkialle jatkuvasti. Hetkeksikään ei päästänyt silmistään.
Vieläkin pikkunen seurailee mitä teen, mutta ei ihan niin paljon ja niin kiinni minussa ole.

Jostain syystä oletin, että Tito olisi ollut rennompi näistä kahdesta täällä uudessa paikassa, mutta toisin kävi. Kovin oli hermostunut ja ihmeissään silmin nähden. Kenties hieman peloissaankin.
Tämä yllätti minut, tosin sitten tuli mieleen asioita mitkä saattoi johtua tähän käytökseen.
Titohan oli reilun vuoden iässä nähnyt eron ja siten muuttoprosessin jo, joten kenties tämä sekamelska laatikoiden ja säkkien joukossa toi mieleen asioita siltä ajalta ja kaiken kruunas se, että olin "hylännyt" heidät isän luokse pitkäksi aikaa.
Sen jälkeen vasta Tito rauhoittui, kun näki minun laittavan keittiön kaappeihin astioita paikoilleen JA seinäkellon seinälle. Ehkä tuo kellon tikitys on tuttu ja turvallinen ääni sille?
Tiedä häntä, mutta nyt on mulla kaksi rauhallista ja hyvällä mielellä olevaa koiraa täällä vaikka kaikki tavarat ei ole paikoillaan vielä.


Viikko meillä on mennyt totutellessa arkeen ja poikien tietty siihen, että mie olen lähtenyt joka aamu kouluun. Kaikki on mennyt kyllä hyvin ja sain kuulla, ettei pojat olleet haukkuneet sisällä ainakaan silloin, kun tästä muuttaneet asukkaat oli kerhohuoneelta kantaneet tavaroita omaan asuntoonsa (muuttivat viereiseen rappuun). Edellinen asukas oli miun naapurille sanonut myös, että mie olen toivonut että ilmottavat heti jos kuulevat täältä meteliä :)
Toivottavasti näissä merkeissä ei tavata naapureita. En usko. Sillä olivat nämä olleet Helsingissäkin ihan hiljaa silloin, kun olin poissa kotoa. Koskaan ei vaan voi olla täysin varma kun ympäristö muuttuu.

Itse en ole nähnyt seinänaapureita, enkä ole kehdannut käydä pimputtelemassa ovikelloja. Huomenna olis pihatalkoot täällä niin kai miun pitäs sinne mennä. Ikinä en kyllä ole osallistunut semmoisiin, mut täällä savossa on vähän erillainen ilmapiiri noin muutenkin :D

Ai millaisessa paikassa myö asutaan nyt sitten?
Talo on pienkerrostalo, päättyvän tien päässä. Jokaisesta ikkunasta on näkymä kallavedelle, puiden välistä. Hiljainen on talo. Enpä voi olla tyytyväisempi! Minä joka tarvisen ja haluan, että oma koti on rauhallinen ja että saan siellä olla ihan hiljaisuudessa. Siis niiden naapureiden taholta myös.

Näkymä makkarista ensimmäisenä aamuna

Yksi asia mitä ihmettelin ensimmäisinä päivinä tai yönä. Täällä on pimeätä. Ei kajasta katu- ja pihavalot ikkunoista!! Mulla on siis asunto talon kulmassa ja metsään/järvelle päin. Ainoastaan parvekkeen edessä on osittain toisen talon kulma. Ei ole pihavalot siis tuomassa valoa sisään. Toisin kuin Helsingissä valot kajasti aina sisälle, vaikka viidennessä eli ylimmässä kerroksessa asuttiinkin.

Talon vierestä lähtee lenkkipolut ja lähimetsä on ihan vieressä. Siellä ollaankin jo kaksi kertaa käyty rymyämässä. Järvi kun on vieressä, niin mikäpä on ihanampaa kuin kulkea rantaa pitkin metsän siimeksessä ja hiljaisuudessa :)
Tänään tosin tuli mieleen, kun käytiin kulkemassa kokonaan uusi reitti, että nämä kulkuväylät mitä tästä menee vierestä on todennäköisesti talvella hiihtolatuna. Joten henkilökohtaisesti toivon, että lunta tulee vähän ensi talvena ;P
En nimittäin hirveästi halua koko talvea kävellä tien veressä kävelytiellä..


"Ei me nyt ehdittäs poseerata, olis parempaakin tekemistä!"

Koirapuistokin on lähellä, mutta se on aika ankea. Totuttiin liian hyvään laajasalossa asuessa :P
Joku päivä lähdetään etsimään toinen koirapuisto mikä on tällä samalla alueella, mut huomattavasti kauempana.

Axu patsastelee puistossa
Eilen aamulla sain räpsittyä kännykällä pari kohtalaista maisemakuvaa tästä meidän "takapihalta" ja meidän aamulenkin varrelta:



Sitten mulla on ollut häiriötekijöitä, kun on pitänyt lukea kokeisiin:

"Leiki mun kanssa"

"Mie haluun olla siun sylissä"
Näihin tunnelmiin ja kuviin.
Hyvää syyslomaa mulle ja pojille, sillä loma alkoi tänään! :D
Hyvää syksyn jatkoa teille muille :)




4 kommenttia:

  1. Onpa ihania kuvia! Upeat maisemat ja lenkkipolut. Onnea uuteen kotiin ja terveisiä pojille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Kyllä täällä kelpaa ulkoilla. Meri vaihtui järveksi meillä :)

      Poista

Powered By Blogger