Viikonloppureissu

Käytiin viikonloppuna pohjois-karjalassa, Lieksassa, miun äitin luona piipahtamassa.
Lauantaina lähdetiin Ruunaankoskille ulkoilemaan äitin, veljen ja veljentytön kanssa, ja tietty koirat oli mukana :)

Reissussa meni lähes viisi tuntia, kun tallusteltiin Siikakosken ja Murrookosken alueella valokuvaten,  maisemia kahtellen, sekä makkaraa grillaten ja jälkkäriksi vielä lämmitettiin pieniä kanelipullia ritilällä. Nam, oli hyvää :)

Alkumatkasta pidin molemmat koirat kiinni, mutta aika pian päästin ensin Titon vapaaksi ja sille heiteltiin keppiä. Itse asiassa keppi lensi koko reissun ajan, joten Tito nautti vapaana olosta ja pomppimisesta maastossa keppejä etsien. Väsymyksestä ollut tietoakaan, eikä kyllä yllätä yhtään. Tuommoinen jänis se on aina ollut ja tulee olemaan :)

Axun pidin tarkoituksella kiinni alkuun ja lähes puoliväliin asti, sillä en luota siihen niin paljon että olisin varma siitä, että saisin sen kiinni heti halutessani.
Lopulta päästin Axunkin vapaaksi, että sai liikkua reippaammin ja kun totesin ettei siellä metsikössä liikkunut meidän lisäksi juuri ketään muita ihmisiä. Käytännössä pari ihmistä vain nähtiin ja enimmät tulikin vastaan vasta siinä vaiheessa kun oltiin jo menossa autolle ja oltiin lähellä niitä.

Mukava reissu oli ja mieleen tuli, että olisi kiva tehdä vastaavanlaisia "patikointeja" enemmänkin. 

Siikakosken silta

Mitäs ihmeen tyyppejä tuolla alhaalla on kuvaamassa? (veli siellä oli)

Päivä oli sumuisen utuinen ja siitä syystä pientä tihkusadetta alkoi "satamaan" laavulla ollessamme. Keli silti oli aikas mukava, vaikkei aurinko paistanutkaan :)

Lämmittelyä ja ihmettelyä taukopaikalla

Hienosti pojat kulki koko matkan vaikka vapaana olivatkin. Axukin pysyi hyvin näköetäisyydellä, paitsi lopussa, kun veli meni polkua ensimmäisenä. Silloin koirat olisi halunnut pysyä sen tahdissa. Etujoukoissa kun on oltava ;)
Hyvin silti jäivät odottamaan paikoillensa, kun huutelin niiden perään. Täytyy olla tyytyväinen niiden edesottamuksiin metikössä :)
Loppuilta menikin sitten niillä nukkuessa :D
Edelleen on huomattavissa hienoista väsymystä, mikä on hyvä vaan. Pitkiä koulupäivä on nyt edessä muutama ja näin ollen en ehdi paljon niiden kanssa olemaan.

Muutoin elo täällä Kuopiossa on mennyt hyvin.
Tito, mun henkilökohtainen opaskoirani, osaa jo kaikki reitit täällä ja ilmaisee selvästi minne haluaisi mennä milloinkin :)
Tällä hetkellä yksi halutuin kohde on tuo lähimetsä, kun viimeksi sinne kävellessä löytyi pallo polun varrelta ja sitä Tito kantoi innolla suussaan hyvän matkaa, kunnes päästiin paikkaan missä olen pitänyt näitä vapaana tai ainakin Titoa. Axun kohdalla pitää olla vähän tarkempi tämän asian suhteen vielä. Tämän reissun lopuksi jätin pallon nimittäin erään puun oksien väliin odottamaan seuraavaaa kertaa ja Titohan muistaa tämän asian oikein hyvin ;)
Saa nähdä löytyykö pallo vielä samasta kohtaa, kun seuraavan kerran sinne menemme. Olen varma, että Tito vetää kovaa vauhtia tämän kyseisen puun luokse. Toivottavasti pallo on siellä, eikä kukaan muu ole huomannut ja napannut matkaansa.

Nyt on aika käydä ulkona pikaseen ja sitten painua nukkumaan. Öitä.