Muutoksia

Pitkästä aikaa tällä sivustolla ja jotain kirjoittamassa meidän elosta.
Aika paljon on tässä ollut kaikkea minkä vuoksi jäänyt päivitykset kokonaan. Sitähän se elämä on. Välillä on tasaisen tappavaa, toisena hetkenä taas tapahtuu sen minkä kerkee.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että ollaan poikien kanssa muutettu taas. Puolen vuoden tauon jälkeen.
Kuopion asunto ja asuinalue oli kyllä ihana ja lähes täydellinen, mutta välillä pitää tehdä muuttoja muiden syiden takia. Olisin kyllä halunnut asua Kuopion puolella, siellä kun on niin hyvät ulkoilumahdollisuudet järvien rantoja pitkin ja noin muutoinkin.

Muutettiin semmoiset 35 kilometriä pohjoisempaan, Siilinjärvelle.
Asustetaan nyt isommassa, kaksi kerroksisessa asunnossa. Ei tosin kolmistaan vain seurana on myös miun isä ja sen koira Reeta. Muutettiin siis samaan asuntoon sillä isäni kunto on sen verran heikko ettei pysty kunnolla asumaan enää maalla.

Reetalle on ollut totuttelua monen vuoden metsässä elon jälkeen tähän tämmöiseen elämiseen ja varsinkin siihen, että ulkona pitää olla hihnassa aina.
Toisten koirien kohtaaminen on ollut haasteellista, koska tyttö alkaa kovin haukkumaan ja vetämään niitä kohden. Hiljalleen kyllä tämäkin alkaa sujumaan paremmin.
Se on huomattu kun Reeta saa haukkumisestaan ja riekkumisestaan huolimatta käydä haistelemassa koiria, rauhoittuu selvästi sen jälkeen. Eräänä aamuna kohdattiin uusi koira jonka omista antoi koirien tehdä tuttavuutta ja hyvinhän se sujui. Tultiin vielä lopussa uudelleen vastaan ja tällöinpä Reeta ei enää haukkunut ja vetänyt, koska oli jo tavannut tämän yksilön. Hienot kehut tyttö sai silloin :)

Muutoin toi ulkoilu kolmen koiran kanssa on omalta kohdalta ollut enemmän ja vähemmän hermoja rassaavaa! En vaan käsitä mitenkä ihmiset pärjää remmillä useamman koiran kanssa! Ite ärsyynnyn siitä (ja varsinkin Titoa häiritsee myös), kun ne menee solmuun tassuihin ja mahan alta ja ja ja... joten jonkin aikaa tätä kokeiltuani siirryin siihen, että Axu on flexissä ja Reeta ja Tito on remmissä. No ei se tämäkään oikein sujunut. Nyt sujuukin hyvin, kun pojat on omissa flexeissä ja Reeta on remmissä. Se kulkee lähellä muutenkin ja sillä on helpompi pitää se aioissa kun kohdataan muita koiria. Nyt on paljon rennompaa ja miellyttävämpää menoa kaikilla ollut.
Ollaan kokeiltu systeemiä missä kaksi koiraa on jakokappaleella yhdessä jne. Ei toimi meillä. Tai mulla :P

Ulkoistin ulkoilutuksen alussa niin, että Reeta ja Tito ulkoilutti toisiaan ;)

Kukin tyylillään ja nyt alkaa löytymään se meidän tyyli, onneksi :)

Sitten tässä vietettiin jo hyvä aika sitten Titon synttäreitäkin!
Poitsu täytti jo viisi kokonaista vuotta!! :)

Onnittelut T-pentueelle! :)

Tästä päivästä ei ole edes kuvaa, kun poika sai parhaan synttärilahjansa edellisenä päivänä jo, kun pääsi pitkästä aikaa maalle lomailemaan asunnon remonttia karkuun :)

Muutoin täällä alkaa arki rullaamaan hiljalleen normaalisti. Pojat nyt ei ole mitenkään erityisesti tästä muutosta ottanut itteensä. Lähinnä sillon, kun piti pakkailla tavaroita Kuopion kämpällä aiheutti mietitystä ja ihmettelyä.

Axu: "voisinko saada sen luun"?

Uudessa asunnossa onkin ihmeellistä ollut se, että nyt niillä on "oma" takapihan käytössä. Saisi vain nurmikko kuivua ja kasvaa mahdollisimman pian, ettei tulis savea sisälle enää. Ikkunoistakin näkee ensimmäistä kertaa liikettä ja talon vierestä kun joku kävelee, kuuluu askeleita. Niihin pojat alkuun reagoi paljonkin. Nyt alkaa olemaan tämänkin asian tiimoilta asia rauhoittunut. Ei tarvitse enää jokaista liikettä mitä näkee tai kuulee reagoida :)
Ollaan siis poikien kanssa asuttu aina ylimmässä kerroksessa mistä näkynyt lähinnä taivasta, puiden latvoja ja ehkä toisten talojen kattoja ja yläkertoja.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä asiana :)

Axu suoritti maanantaina hyväksytysti Kennelliiton kaverikoira toimintaan kuuluvan arvion hienoin tuloksin. Kaikki ihastui jälleen kerran tähän pikkuiseen rääpäleeseen :)

Näin olleen miulla on vielä yksi käynti ilman Axua suorittamatta ja sen jälkeen lähdetään Axun ja ohjaajan opastamana ensimmäiseen varsinaiseen kaverikoira toiminta tapahtumaan.
Meidän pitää käydä Axun kanssa kuusi kertaa eri käynneillä ennen kuin Axu saa Kaverikoira huivin kaulaansa ja saadaan itsenäisesti, ryhmässä käydä vierailemassa eri vainhainkodeissa, palvelutaloissa tms. missä Kuopion kennelpiiri vierailee.
Näitä käyntejähän ei saa yksin mennä tekemään. Pitää aina olla 1-5 muuta koirakkoa mukana paikassa. En voi siis käydä omissa haluamissani paikoissa silloin kun minusta siltä tuntuu. Kaikki on aina ennalta sovittua paikkojen kanssa.

Tässäpä pienuudessaan meidän tapahtumia.
Nyt onkin aika lähteä ulos käppäilemään.


Mukavaa ja rentoa viikonloppua! :)

Vehnätön valinta

Osallistuin netissä vehnättömään Hau-Hau Champion Super Premium -koiranruokatestiin ja onnetar suosi minua ja Axua. Näin ollen päästiin kokeilemaan tätä uutta ruokaa.

Saatiin viime viikon lopulla paketti kotia, mutta eilen vasta aloitin kokeilun koirille, kun oltiin reissussa enkä halunnut rasittaa koirien hoitajaa ylimääräisellä asialla.

Pojat tutustuu paketin sisältöön.

Nappulat on Hau-Hau Champion kana-perunaa.
Eilen aloitin laittamalla tuttujen nappuloiden joukoon näitä uusia, mutta koirat ei edes maistanut niitä. Ei huolinut edes kädestä antaen. Titon kohdalla tämä ei kyllä yllätä, kun se ei ns. ruokanappulaa tykkää ottaa "herkkuna".
Tänään oli myös aamuruuan yhteydessä tarjolla tätä nappulaa, mutta vieläkään ei kelvannut kummallekkaan. Nappulat jää kupinpohjalle.

Hieman yllättää ettei Axukaan ole niitä maistellut. Se kun helpommin kelppuuttaa mitä vain, ainakin maistamisen verran.
Pitää selvästi kokeilla jotain muuta tapaa, että saan pojat edes maistamaan ja siten ehkä alkavat jopa syömäänkin niitä.

Meillä ei siis ole alkanut tämä kokeilu kovin hyvin, mutta yritetään jotenkin saada pojat maistelemaan ja syömään. Josko saataisiin jotain parempaa kerrottavaa vielä :)

Paketin mukana tulleet hammastikut kyllä kelpaa oikein hyvin :)

Rääpäleen juhlapäivä

Rääpäle, tuo rakas pieni koiruus. Axu, Axutin, Axelsson.
Mitä kaikkia nimiä sitä nyt pieni omaakaan, mut niinhän se menee et rakkaalla koiralla on monta nimeä :)

Tänään tämä pieni koiruus täytti kaksi vuotta! :)

Syntymäpäivän kunniaksi kaivoin muutaman kuvan noin kahden vuoden takaa, kun Axu oli kovin pieni. Niin pieni ettei enää oikein osaa kuvitellakkaan, jos ei olisi kuvia olemassa :)

Tässä Axulla ikää 6 viikkoa, vielä kasvattajan luona kasvamassa :)

Tässä vaiheessa Axu on juuri tullut uuteen kotiin :)

Nokinenä + muurahaiset korvalla kiipeilemässä :)

Laiturilla haistelemassa merituulta :)

Nyt onkin aika palata todellisuuteen ja näyttää miltä rääpäle näyttää tällä hetkellä, kera Titon :D

"Meille alkais nämä kuvausjutut riittämään jo" ;)

Täällä on herkut syöty ja leikit leikitty, ainakin hetkeksi. Poikien aika ottaa pienet unet.


* * * * *


Aikaisemmin päivällä luin sähköpostit ja siellä olikin yllättävä tieto.

Axu (ja mie) on valittu testaamaan Hau-Hau Super Premiumin vehnättömiä tuotteita :)
Saadaan kuukauden ruuat postitse näillä näkymin viikon sisällä.

Jännä nähdä mitenkä ruoka maistuu Axulle ja tietty Titolle.
En mie pysty antamaan niin että toinen vain syö.

Hetki sitten kävin myös sähköpostin vilasemassa ja nyt oli sitten viesti odottamassa, että professori Hannes Lohen koiragenetiikan tutkimusryhmä haluaa koiran käyttäytymiskyselyn vastausteni perusteella Titolta verinäytteen, jotta voisivat sitä käyttää jatkotutkimuksissaan.

Listalta löytyy yhteistyökumppanit, eläinlääkärit siis, täältä Kuopiosta, mutta hinnasta ei ollut mainintaa. Ainakaan pikasesti luettuani. Pitää selvitellä tuota hintaa, sillä meikäläisen opiskelijabudjetti on aika niukka. Ei olis paljon varaa ylimääräistä pistää menemään, vaikka tämä asia on aika hieno ja tärkeä. 

Joten kaikenlaista on tänään ollut Axun syntymäpäivän kunniaksi :D

Onnittelut Axun sisaruksille myös! :)

Sunnuntai ajelulla

Käytiin sunnuntaina moikkaamassa iskää ja Reetaa mummolassa pitkästä aikaa.
Riemuhan siitä repesi koirien kesken, vauhtia riitti :)

Muutaman kuvankin otin, mutta aika huonosti onnistui jälleen kerran. En näköjään enää osaa kuvata kunnolla, tosin valoa olisi voinut olla enemmän. Sitä auringonpaistetta olisi tarvittu :)

Näin ollen tällä päivityksellä muistutetaan, että ollaan me täällä vielä olemassa.

Titon tassuhan operoitiin sillon pari viikkoa sitten ja tikit otettiin pois viime viikolla. Se reissu kävikin sitten kuntoilusta!

Poitsu nimittäin riuhtoi niin kauheasti tassuaan ja itseään, että jouduttiin pyytämään eläinlääkäri avuksi. Minä ja hoitaja pideltiin Titoa ja lääkäri otti lopulta ne tikit pois.

Nyt olen miettinyt, että mitenköhän tulevaisuudessa kaikki rokotusreissut menee tuon osalta, kun se alkaa jo pöydälle nostettaessa venkuroimaan.
Todennäköisesti tulen ehdottamaan onnistuisko se rokotus vaikka lattialla tai sitten niin, että Tito on mun sylissä. Viimeksikin kun rokotettiin niin siitä meinannut tulla mitään ja nyt kun tuli tämä tassuongelma, niin eläinlääkäripelko tms. vahvistui entisestään :/

Onneksi tassu vaikuttas olevan ihan kunnossa nyt, mitä nyt karvoja puuttuu. Toivotaan, että ne kasvaa nopeasti takaisin.
Sunnuntaina tosin taisi tassusta haava vähän aueta kovassa hangessa, kun en laittanut mitään suojaa.
Tossu ei olisi pysynyt kuitenkaan siinä ja en sitten viittinyt sidettäkään laittaa kastumaan siihen.
Pitää siis vielä seurailla ja putsata sitä ja toivoa ettei sinne kehity taas samaa tulehduspesäkettä.

Nämä löpinät saa tänään riittää, joten seuraavassa parit kuvat karvaotuksista :)

Kaikilla oma suuntansa ja menonsa :D

Ei näitä kavereita paljon tarvinnut kuva, kun menivät omia menojaan takaisin pihaan ;)

:P

Mukavaa viikoa kaikille :)

Pinkkiä päivään

Niinhän siinä sitten kävi, että oli parempi leikkauttaa Titon vasemmasta takatassusta, varpaiden välistä tulehtunut paise/patti.

Käytiin viime viikolla uudelleen eläinlääkärissä, kun tassu paheni ja Titon yleisestä olemuksestakin näki sillä olevan kipuja. Tällöin sai uuden 10 päivän  lääkekuurin tulehdukseen. 

Ulkona ei ole viihtynyt juurikaan ja tarpeita tekee nihkeesti. Toki osasyy on ollut se, että täällä Kuopiossa on ollut jo pidemmän aikaan kireää pakkasta. Ei paljon ole ollut alle 20 pakkasasteen. 

Vielä tänään ja huomenna on lähemmäs -30, mutta sitten pitäisi täälläkin alkaa lauhtumaan. Koirien kannalta olisi hyvä. Ei olla pitkiä lenkkejä tehty pariin viikkoon. 

On näissä pakkasissa jotain hyvääkin ;)

Nimittäin nyt mulla on ollut "pakastin" käytössä ;D

Mulla ei siis ole pakastinta ollenkaan, joten nyt olen voinut hyödyntää parveketta sekä pakkasta ja saanut pidettyä siellä koirille Much Barf -pullia :)

Herkkuhetkiä ovat saaneet siis viettää pari viikkoa jo. 

Palatakseni taas asiaan, niin eilen tämä tassuoperaatio tehtiin ja leikkauksen jälkeen tassuun laitettiin kolme tikkiä mitkä käydään poistattamassa 10 - 12 päivän kuluttua. 

Pojan kun menin hakemaan niin vastassa oli uninen ja tokkurainen koiruus. Pinkillä siteellä! ;)

Reippaasti Tito silti lähti kävelemään autolle, kun olin pukenut pojan. 

Kotona oli hieman hölmistynyt ja ei oikein tiennyt nukkuako vai ei. 

Peittelin Titon parin viltin alle heti ja lähdin käyttämään Axun ulkona. 

Kotia tullessa poitsu oli oven edessä odottamassa kuitenkin. 

Ei muuta kuin uudelleen peittelemään ja asetuttiin kaikki kolme sohvalle, jotta sais Titon olemaan peittojen alla ja sen kropan lämpötilan nousemaan normaaliksi. 

Ilta meni ihan hyvin. Välillä nukui, piippaili ja olis ollut halukas leikkimään. En kuitenkaan suostunut tähän hommaan. Ruokakin maistui hyvin ja sai tehtyä ulkona ison pissan. 

Yö meni hieman levottomasti ja muutamia kertoja heräsin Titon vinkunaan. 

Aamulla annoin kipulääkkeen ja sitten vasta käytiin ulkona. Hyvin teki tarpeensa kylmästä ilmasta huolimatta :)

Ruoka maistui ja muutoinkin vaikuttaa varsin pirteältä :)

Nyt vain toivotaan, että tassu paranee hyvin ja ongelmitta. 

Tänään piti vaihtaa töppönen, kun eläinlääkärissä laitettu alkoi luisumaan pois tai ainakin venymään paikaltaan. 

Aika verinenkin se oli, että eipä tuo pahitteeksi ollut vaihtaa. 

Uusi suoja ei ehkä ole ihan niin hyvä kuin alkuperäinen, mutta suojaa paremmin kuin ei olis mitään. 

Tältä näytti tassu siteen poiston jälkeen. Saas nähdä mitenkä tuon yhden vaalean kynnen kanssa käy, kun on noin vinossa. Ei se noin vino ole aiemmin ollut. 

Tämmöinen paketti tuli ite kyhättyä. 

Nyt joudun ilmeisesti menemään ostamaan kaulurin, kun en sitä kotoa löydä mistään. Ilmeisesti olen muuton yhteydessä heittänyt sen sittenkin roskiin. Hitto. 

Huomenna menen kouluun, niin olis pakko laittaa kauluri ettei Tito vedä sidettä pois ja mene nuolemaan haavaa.

Tosin nyt se ei ole juurikaan kiinnittänyt huomiota tuohon sidokseen, joten se saattas antaa sen olla rauhassa. Ehkä. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Heippa! :)

Jääkausi 2016 avattu

Tänään uskaltauduin koirien kanssa järven jäälle kävelemään, kun siellä hiihti, luisteli ja käveli moni muukin innoissaan :)

Tänään oli ensimmäinen kerta tänä "talvena", kun oikeasti tuntui että on talvi!
Aurinko paistoi hienosti horisontissa, aavistus lunta oli jään päällä ja mikä ihmeellisintä, en ole varmaan ikinä kävellyt niin tasaisella jäällä, järven päällä, kuin mitä tänään! :)
Jos harrastaisi retkiluistelua tai nyt ylipäätään luistelua, olisi nyt aivan mahtavan hyvä sitä harrastaa ihan luonnonjäällä.
Pakkasta oli mukamas jotain -15, mutta ei se kyllä tuntunut niin kylmältä. Tai sitten ei ollut luottamista sääpalveluun.

Tässäpä pieni video poikien tepsuttelusta jäällä:

Olin ajatellut kotoa lähtiessä, että käydään pienellä lenkillä. No, se vähän venähti. Menikin semmoset kaksi tuntia. Oli niin hyvä ja hieno ilma, eihän sitä nyt voinut tehdäkkään lyhyttä kierrosta :)
Ei myö nyt koko aikaa siellä jäällä sentään kuljettu, koska mulla oli ihan tavalliset kengät. Ei Icebugsit :D

Axu maisteli lunta ja jäätä melkein heti :)

Reippahasti mennään eteenpäin :)

Kyllä noissa maisemissa kelpas kulkea :)

Mulla tuli semmoinen fiilis, että tämä oli Axun ensimmäinen kerta jäällä kävelyä.
En usko, että oltiin viime talvena Helsingissä jäällä ollenkaan. Koska en muista yhtään menikö se meri edes jäähän. Jotenkin tuntuu siltä, että se pysy sulana lähes kokonaan tai oli niin heikot jäät ettei sinne uskaltanut mennä.
Kauanhan sitä sai täälläkin odottaa, mutta nyt kun pakkaset tuli, meni järvi nopeasti jäähän ja käsittääkseni on aika paksukin jo.
Asiaa edesauttanut se, että ei ole ollut lunta nimeksikään veden pinnalla, joten jäätyy hyvin ja vahvasti nyt :)

Voi kun olisi sellainen potkukelkka. Sillä olis hyvä mennä mun tuolla ja pojat pääsis vipeltää paljon nopeampaa tahtia.

Kotia tultua ja aamupalan syötä alkoikin pojat peuhaamaan keskenään. Siitä on hyvä tovi, kun viimeksi ovat painineet keskenään :)

Alkuun se oli tuota pientä ärinäpainia, mutta kuvaamisen jälkeen touhu muuttui paljon paremmaksi ja ärinä jäi kokonaan pois.
Aina ihmettelen sitä, että koirat yrittää ottaa toista takajalasta kiinni. Purra sitä, vaikka eivät oikeasti pure. On niillä huvinsa, ei voi muuta sanoa :D

Siinäpä blogin vuoden ensimmäinen päivitys.
Koitetaan jatkaa päivittelyä jatkossakin.

Ruunaankoski

Käytiin aattona ulkoilemassa hieman Ruunaankoskella.
Oli sopivasti satanut edellisenä iltana lunta maahan muutama sentti, joten luonto oli talvisen näköinen.
Axukin pääsi matkaan mukaan ja vipeltämään vapaana. Ei ollut muuta väkeä liikkeellä.

Mitä nyt kaksi nuorta miestä nähtiin alkuun, jotka pikaseen kävivät tallustamassa hieman ja lähtivät pois. Vaatetuksen perusteella eivät olleet varsinaisesti ulkoilemassa vaan oli jokin muu piipahdus niillä.

Saatiin tallustella ihan puhtaalla lumella, joitain eläinten jälkiä vain näkyi lumessa.

<3

Kamerassa oli sellainen objektiivi mikä olisi tarvinnut kirkkaamman ilman, jotta kuvat olisi onnistunut joten kuten. Eikä nyt mitenkään fiksua ollut ottaa pitkää putkea, koska mitään ei voinut kuvata läheltä. Esim. Axua ;)

Muutoin Axun joulunvietto on mennyt hieman alakuloisena. Sillä on selvästi ikävä kaveriaan, Titoa. Poitsu ei ole juuri syönyt, herkutkaan ei ole oikein tehnyt kauppansa. Edes ydinluu ei ole kiinnostanut yhtään.

Aina kun kinkku on nostettu esille, on pojassa saatu liikettä. Se maistuis sille nimittäin paremmin kuin hyvin ;)

Paljon on maannut ja nukkunut, viettänyt aikaa sylissä ja muutoin lähellä.
Välillä innostui leikkimään Sinin kanssa, mutta heti leikin jälkeen takaisin maate vaan.

Mie ja Axu sohvanvaltaajina

"Rapsuta mua"

Tänään kun veljen perhe lähti kotiansa, alkoi Axu vinkumaan niiden perään. Olihan niistä paljon seuraa pienelle.

Sini käytti Axua nyt joka aamu ulkona, kun heräsi paljon aikaisemmin ja mie sain näin ollen nukkua pidempään. Tämä oli luksusta, harvinaista herkkua :)

Titolla kuulema menee hyvin, ei ole sillä ollut ongelmia minkään suhteen. Ei yhtään yllätä :)
Eilen alkoi pakkanen täälläkin kiristyä ja niin se on mummolassakin. Iskä sanoi, että jossain vaiheessa Tito ei ollut halukas mennä ulos, mutta sit iskä oli laittanut nutun Titolle päälle. Sen jälkeen ei ollut enää ongelmia ulkoilun kanssa :)
Onhan se iso ero tulla lämpimästä tuvasta kylmään ulkoilmaan, hieman kyllä yllätti että näin se poitsu on toiminut. Se kun on aina valmis lähtemään ulos.

Suunnitelma on se, että tiistaina lähdetään hakemaan Tito kotia, joten kohta pojat pääsee taas riehumaan keskenään. Tai ehkä Axu arvostaa sitä riehumista paljon enemmän kuin Tito :D

Olen yllättynyt siitä mitenkä Axu on tämän viikon viettänyt ja mitenkä se ei ole oikein innostunut mistään. Olisi ollut hyvä jo paljon aikaisemmin pitää näitä erillään, mutta Helsingissä asuessa se ei ollut niin yksinkertaista.

Toki jos olisin kotona ollut enemmän Axun kanssa, niin olisiko sillon Axu ollut reippaampi?
Omien tavaroiden/lelujen luona (oli mukana kyllä kaksi lempilelua + joululahjalelu).
Sitäpä en nyt tiedä, koska tarkoitus olisi hakea Tito samalla reissulla kun myö lähdetään kotia.

Toivottavasti tästä erosta oli nyt jotain hyötyä Axulle, enemmän kuin haittaa.
Pitää jossain vaiheessa tehdä uudelleen sama asia, mutta ehkä silloin oltaisiin kotona omissa ympyröissä. Jos siis tulee uusi tilaisuus toistaa tämä.

Oli alunperin tarkoitus kouluttaa Axu pilliin, mut kuinkas ollakkaan se jäi kotia. Namit lähti mukaan, mutta pilli jäi.
Sillä oli tarkoitus koittaa saada poitsu tottelemaan ulkona niin, että yhdestä puhalluksesta pysähtyy ja kahdesta tulee luokse.

Joulu on näin ollen jätetty taakseen ja yksi lahjoista oli Axu.
Sain nimittäin Axun kasvattajalta viestiä, että saan Axun omiin nimiini joululahjana :)

Kiitos Jaana :)

Nyt omistan virallisesti kaksi koiraa. Titon ja Axun :)

Enpä olisi muutamia vuosia sitten osannut arvata, että mie tulen omistamaan koiran tai koiria.
Niin se elämä heittelee yllättävällä tavalla ja jälkeen päin näkee kuinka asiat on muuttunut matkan varrella :)

Kohta vuosi 2015 loppuu ja vaihtuu uusi.

Mielenkiinnolla odotellaan ensi vuoden tapahtumia, toivon mukaan paljon hyviä asioita.
Suurin muutos tämän vuoden asioissa on ollut muutto Helsingistä Kuopioon.
En ihan näin isoja ja radikaaleja muutoksia tarvitse ensi vuodelle. Tästä on hyvä kuitenkin jatkaa matkaa. Koirat on viihtynyt uudessa asuinpaikassa, kuten myös minä. Uudet kuviot ympäröi meitä ja saa nähdä kuinka ne tulee vielä muuttumaan. Sillä oma fiilis on se, että vielä pitää tapahtua jotain. Mitä? En osaa sanoa sitä.

Toivotanpa näin ollen jo kaikille blogia seuraaville hyvää uutta vuotta, jos vaikka en päivitä mitään ennen sitä. Palataan linjoille viimeistään ensi vuonna uudelleen :)

 Oikein ihanaa uutta vuotta 2016!

Kuten kuvasta näkyy, on kuva reilun viiden vuoden takaa jo. Ei anneta sen häiritä.