Juoksemista ja kuvaamista

Tänään Tito "pääsi" olemaan valokuvattavana, ikinähän en siitä mitään kuvia räpis. En edes joka päivä ;)

Päivälenkillä oli mukava ilma ulkona, vaikkei aurinko paistanutkaan.
Tyyntä (myrskyn edellä?) ja kovin sinistä...

Päivän kuvausteemana oli yrittää ottaa poitsusta kuvaa, kun juoksee keppi suussa luokse. Halusin siis kovin aktiivista toimintaa saada ikuistettua.
Noh, tämähän tiesi sitä, että Tito pääsi juoksentelemaan tovin pitkin kalliota. En usko sitä haitanneen tämänpäiväinen teema kovinkaan paljoa ;)
Pitänee huomenna pitää helppo päivä poitsulla ja yrittää hieroskella sen lihaksia. Tänään liikkeessä näkynyt taas poikittaista liikettä takaosasta, joten jumia on... hitsi vieköön.

Tapana on juksata Tito heittelyn ohella. Joutuu tarkkailemaan heitänkö vaiko en.
Aina aluksi poitsu on niin intopinkeenä hommasta, että saan monta kertaa juksata sitä ennen kun jää katsomaan minne heitän kepin.

On se vain mukava katsella poitsua, kun se on niin innoissaan asiasta.

Olisipa ihmisetkin yhtä innostuneita aina sillä hetkellä olevista asioista, välittämättä mistään muusta.

Korvat elää aina omaa elämäänsä.
Sillon kun Titolla alkaa olemaan lämmin/kuuma, molemmat korvat kääntyy ympäri :)
Toki pelkästä vauhdistakin kääntyvä kovin helposti.

Täältä tullaan!! :)

Tässä mä taas on, lisääää, kiitos.

Vauhtia piisaa ja hyvin hallitusti kuitenkin juoksee kalliota alas ja ylös. Tosin onhan tämä kallio kovin tuttu Titolle jo pennusta lähtien.
Välillä kuitenkin pitää rajoittaa juoksentelua ja hetkeksi pysähtyä ja alkaa valmistautumaan jatkamaan lenkkiä. Silloin voi napsia sitten paikallaan olevia kuvia rauhassa (tai ainakin melkein).

Lähempänä kotia tänään oli meidän tai Titon ihmetys.
Ihmetystä aiheutti tikka, joka nakutteli valopylvään päässä. Sitä siinä sitten kummasteltiin hyvä tovi, minulla hymy herkeässä :)
Tällä kertaa eron nakutteluun teki sen, että lintu näkyi oikein hyvin tolpassa.

"Öm, mikä toi tuolla on? Nakuttelee ja tiputtelee päälle jotain".

"Voitas Tito mennä jo... tule, mennään kotia...."

MÄ HALUUN TON TIKAN, KIITOS :)

Iltalenkin aikana mietiskelin sitä, että onkohan asfaltti kylmempi kuin kadun reunassa oleva kivi/katukivetys (mikä lie)?

Nyt kun oli pakkasta iltalenkille mennessä jo muutamia asteita, niin taas kiinnitin kotia tullessa huomiota siihen, että Tito käveli sillä noin 10 cm levyisellä kivetyksellä mielummin kuin asfaltilla.
Tosin saattohan se myös johtua siitä, että on hiekoitus taas aloitettu.
Nykyäänhän täällä ainakin levitetään tosi terävää kivimurskaa jalkakäytäville :/

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää....