Päevää

Pieni blogin aktivointi viimein, varsinaisen asian kirjoittelen lähipäivinä.
Liittyen Titon vaivoihin mitä ollut tässä kesän mittaan.

Nyt kuitenkin pitkähkö video tältä päivältä, kun keppi hukkui ;)

Mukavaa ja antoisaa kesänjatkoa, ainakin kelien puolesta :)

Kissanpäivät

Kaveri haki Titon tänään aamupäivällä päivähoitoon, koska hän halusi poitsun hoiteisiinsa.
Tämähän passaa mulle aina oikein mielelläni, varsinkin kun on työpäivä kyseessä :)

Molemmille hyvä. Tito saa seuraa ja kunnon väsytystä ja mie saan pientä rentoilua aamuvuoron jälkeiseen aikaan.

Käyn poitsun hakemassa kotia tuossa illemmalla vasta, koska sain aikasta kivan viestin kuvan kera töistä päästyäni:

Hyvin siis Tito ja kaverin kissa(t) tulee nyt toimeen!!! =)
Tämä on ensimmäinen kerta, kun näin on päässyt käymään :)

Ei mulla sitten muuta ollutkaan :D

Metsäkoirat

Lomalla kun ollaan oltu, niin tietenkin mentiin Heidin isän luokse savon metsikköön "lepäämään".
Jotkut lepäs ja jotkut ei ;)

Paikalla oli tällä kertaa Titon lisäksi kaksi muuta koiraa.
Isän sekarotuinen Reeta, iältään n. 4 vuotta ja sitten tämä uusin tulokas, veljentytön ja hänen kumppanin Mosku, 14 viikkoinen Beaglen -pentu :)

Reeta & Mosku :)

Näillä veijareilla oli aikamoinen meno ja meininki heti siitä hetkestä, kun Tito pääsi autosta ulos! :D
Ei ollut mitään epäselvyyksiä siitä tulevatko kaikki toimeen keskenään vaiko ei.
Reetasta tulikin sitten hyvin pian se NeitiJohtajatar, joka paimensi näitä poikia aina välillä.
Kuulema eräällä kävelyreissulla millä en ollut mukana, oli Reeta joutunut oikein kunnolla komentamaan poitsuja rauhoittumaan. Tito oli totellut nopeasti, mutta Mosku oli ollut vähän enemmän jääräpäisempi. Se kyllä tuli huomattua koko viikonlopun aikana, että Moskulla on luonnetta! :D

Kyllä se niin vain on, että pihakoira on "pihakoira" ;)
Tito otti kyllä kaiken irti siitä olosta, kun pystyi (ja annoin sen olla) täysin vapaana metsän keskellä olevalla paikallamme. Ei paljoakaan sitä kiinnostanut lusmuta sisällä ja mitä pidemmälle viikonloppu eteni sen hanakammin halusi ulos ja ilman seuraakin :)
Siellä se teki mitä teki. Välillä oli täysin itekseen siellä ja kaikki muut sisällä. Ilmeisesti vain pihassa ollut ja yrittänyt nappailla itikoita/kärpäsiä/paarmoja, kenties leikkinyt kepillä... ei voi tietää, kun en ollut aina paikalla :D

Hyvin viihtyi siis ja pois lähtiessä ei ollut niin hanakasti haluamassa autoon kyytiin, vaan ilmeisesti olisi halunnut jäädä iskän ja Reetan seuraksi mielummin :P

Hups! Välillä voi käydä vähän köpelösti :D

Välillä pitää tankata nestettä, sopivan kokoisesta astiasta :)

Ja vähän jäähdytellä

Mitä lie kaverukset miettii? :)

Mosku tykkää kyllä emännästään <3

Kaverukset levolla <3 :)

Terveystarkastus

Tänään oli Titon rokotuspäivä ja samalla halusin lääkärin tekevän vähän tarkempaa tarkastusta kuin vain kuunnella sydäntä ja hiplata pintapuolisin.
Syy tähän on Titolla jatkuvasti pahemmaksi käyvä kakan "pihtaaminen" ja muutenkin olemuksessa on tavallisuudesta poikkeavaa hermostuneisuutta (ulkona lenkillä) ja takaliston kaartumista alaspäin, sekä pientä ilmeestä huomaavaa alakuloisuutta.

Anaalirauhasta on epäilty tässä jo tovin ja siitä ei ollut kysymys tällä kertaa. Rauhaset oli lähes tyhjät, jotain positiivista sentäs.

Poitsu kuvattiin, koska halusin tietää ettei sen rakenteessa ole jotain häikkää.
Ei ollut nähtävillä mitään poikkeavaa ja itsekkin näin kuvat ja näin kuinka hienot välit oli selkärangan nikamissa ja lonkan seutukin näytti hyvältä. Mitä nyt tämmöinen maalikko asiaan vain osaa sanoa.
Näin ollen voin turvallisin mielin varata Titolle jonkun koirahierojan luota ajat sarjahoitoon, sekä jossain välissä uuden käynnin osteopatille. Josko näillä keinoin alkaisi olemus muuttumaan normaaliksi. Titollahan on lihasjumia edelleen.

Nyt viikon ajan annan Titolle kerran päivässä Loxicom 1,5 mg/ml olevaa nestettä.
Päädyin nesteeseen, koska tablettienkin kanssa on hankaluuksia poitsun nirsoilun vuoksi. Nyt voin ruikkasta nesteen suoraan suuhun.

Lomalla ollessamme Mirva Hiekkavirta hieroi poitsun lihakset, kun olimme Muuramessa :)
Silloinkin kyllä selvisi selvästi ne kipeät kohdat Titosta.
Kiitoksia vain Mirvalle vielä kerran tästä :)
Mirva opiskelee työnsä ohella koirahierojaksi, joten ei ihan tietämätön asiasta ole.

Tiedän toisaalta, että "turhaan" kuvattiin Tito tänään (nyt jälkikäteen taas hyvä sanoa), mutta toisaalta nyt voin rauhassa ajatuksista, että sillä olisi jotain rakenteeseen liittyvää ongelmaa.
Tito kun kuitenkin on aika rämäpää ja menee mistä menee ja vauhdilla.
Mistäs tiedän ettei silloin, kun lähti omille teilleen muutama viikko sitten, olisi jotain tapahtunut (no eipä ollut), mutta ehkä se ravaaminen täysiä metsässä ketun perässä jumitutti entisestään paikkoja? :P
Sekä tiedän että lomalla pääsi peuhaamaan paljon savossa, vapaana, ja oli koirakaveria. Kaikki tämä on ollut kovakoetus kropalle myös.

Painoahan Titolla oli puntarilla tänään 8,5 kg, mikä on vähemmän kuin aikaisemmin.
Kropaltaan kyllä näyttää sopusuhtaiselta, ei liian laihalta, joten eipä tuossa mitään. HonkkeliKonkkelihan se on ollut pennusta lähtien ja isän puoleltaanhan on tämmöistä olemusta olemassa muutenkin :)
Painoa varmasti pääsi tippumaan reissun aikana, kun eihän tuo syönyt kovin kummoisesti. Oli parempaakin tekemistä ;)

Komistuksesta kuva puolentoista viikon takaa :)

Niin kuin ennen vanhaankin

Ennenkin lapset leikkineet kävyillä, niin myös edelleen, tosin kyseessä koiruus nimeltä Tito :)
Tästä kävyn kanssa leikkimisestä videota hieman alempana.

Täällä Lieksassa on niin hienoja isoja puistoja, mutta missään ei näy ketään. Saadaan ihan rauhassa olla kaikkialla :)

Harmi, että tulin kipeäksi. Jäänyt kiertämiset minimiin.
Tänään iltalenkki oli viikon ensimmäinen pidempi, jos Haminan reissua ei lasketa, eli noin puolitoista tuntia. Senkin alku oli meikäläisen osalta huteraa, mutta matkan edetessä ihan ok olo oli :)
Mitä nyt kylmää hikeä pukkas varsinkin kierroksen lopuksi, kyllä tää tästä ;D

Huomenna matka jatkuu jo tuonne pohjois-savoon, keskelle ei mitään, mutta ilokseni sain tänään tietää seurasta joka tuleekin sinne koko viikonlopuksi. Jee! :)
Nimittäin tämä pieni (tai ei kai enää niin kovin pieni ole?! :D) Mosku -beagle emäntänsä kanssa, sekä tietty miun (Heidin siis) toinen veli :)

Saas nähdä minkälainen show tulee olemaan Titon, Moskun ja Reetan välillä :D

Matkalla

Lähdettiin eilen Titon kanssa suorittamaan tämän kesän suomen kierrosta.
Näin alkuun otettiin vaatimattomasti suoritettavaksi noin 560 kilometrin matka iltapäivän ja illan aikana. Tämän matkanvarrelle oli kylläkin sovittu pihistreffit Mian, Kåren ja Viggon kanssa Haminassa :)

Kotoa startattiin melkein tunti myöhemmin kuin olin suunnitellut eli lähempänä kolmea iltapäivällä ja perille tultiin siinä noin puoli kahdentoista aikaan, eli perillä oltiin niin kuin olin ajatellutkin aikaisempien reissujen pohjalta.

Matkan antoisin kohta oli kyllä Hamina ja siellä Mian ja koirien kanssa kävely ja koiruuksien välisen kemian seuraaminen.

Aluksi poitsut muris ja äänteli toisillensa, mutta kauan ei mene kun sopu ja ymmärrys niiden välillä oli selvä :)

Mian kanssa vitsailtiin, kun mie kiinnitin huomiota Kåren ja Viggon kokoon.
Viggokin on Titoa noin vuoden nuorempi ja silti äijä on rotevampi kuin Tito! :D
Vitsinä mm. se että Haminan vedessä tai ruuassa on jotain lisäravinnetta, jota mun pitää hommata Titolle ;D

Näin kuljettiin ensimetrit.

Titon ja Viggon pystypainia.

Nuuhkista :D

Sulassa sovussa ja paljon tällä tavalla mentiin :)

Haminassa kiertelyyn, kaarteluun ja jutusteluun sai helpostti menemään noin puolitoista tuntia, joten tällä tavalla Tito jaksoikin pötkötellä kaikessa rauhassa reilun kolmen tunnin verran takapenkillä, kunnes alkoi levottomammin liikehtiä ja elehtiä että tauko vois tehdä hyvää.

Matkalla tehtiinkin, Haminan jälkeen, vain yksi tauko Kontioniemellä ja siinähän oli oikein oiva paikka myös kävellä ja Titon tehdä tarpeitaan :)

Kontioniemen taukopaikkaa.

Näin ollen yksi osuus meidän lomamatkasta on takana ja me jatketaan oleskelua täällä itä-suomessa muutaman päivän ajan. Jää nähtäväksi kauanko ollaan, koska itse tulinkin sitten kipeäksi. Toivottavasti menee näiden parin päivän aikana ohi, ettei alkuperäistä matkasuunnitelmaa tarvitse muutella juurikaan.

Karkulainen

Jep.
Tito otti ja lähti.

Oltiin metsässä lenkillä, tutussa paikassa. Heittelin keppiä ja yhtäkkiä poitsu ottaa jalat alleen ja lähtee haukkuen menemään jonkin perässä, oletettavasti ketun.
Ei mene kauaakaan kun en enää kuule haukuntaakaan yhtään. Perkele.

Huutelen, mutta ei mitään. Reilun tunnin pyöriskelen alueella mistä se lähte juoksemaan, hätä kokoajan lisääntyen.
Jossain vaiheessa otan pariin kaveriin yhteyttä, että pääsevätkö jeesaamaan ja tulemaan etsimään. Ensin niin, että katsovat olisko Tito mennyt kotia.

Sonjalle ja Piialle kiitokset avusta, vaikka heilläkin pitkä päivä jo takana.

Kiersin meidän lenkkipaikkoja pari tuntia huudellen, mutta ei vilaustakaan. Ei inahdustakaan. Sitten menin käymään kotona vaihtamassa sukat ja kengät kuiviin ja otin toisen kaverin kyytiin ja lähdettiin autolla hakemaan Sonja vanhan kämpän luota, josko Tito olisi sinne mennyt. Ei ollut Sonja nähnyt eikä kuullut sielläkään siitä mitään.

Joten, ei muuta kuin auton nokka kohti lähimaastoa minne poitsu ampas ja taaaas kiertämään ja huutelemaan.
Tässä samalla viimein soitan Jaanalle ilmoittaakseni ikävästä asiasta, että Tito on karannut enkä löydä sitä mistään!

Kiitos Jaanalle tuhannesti rauhoittavista ja rohkaisevista sanoista, vaikka vaikea niitä oli uskoa. Paha mieli oli Titon katoamisesta.
Olet aivan loistava kasvattaja, joka rauhallisesti antaa ohjeita ja sanoo mitä pitäisi tehdä kun itse olin hätää kärsimässä.

-Kiitos-

Tästä puhelusta ei sitten kovin kauaa mennytkään, kun tieto oli Jaanalle tullut missä Tito on!
Kiitos mikrosirun mistä löytää omistajan tiedot, vaikka Titolla olikin valjaat missä sen nimi ja lapun toisella puolella minun puhelinnumero.

Ihanaa, joku ihana nainen oli ottanut Titon hoiviinsa lähellä katoamispaikkaa kotipihassaan jo noin puolen tunnin päästä siitä, kun oli lähtenyt minun luota karkuun!!!

Itse sen sijaan kiereskelin yli neljä tuntia. Ihan sama. Sain poitsun takaisin hyvässä kunnossa.
Tämä joka oli Titon ottanut hoiviinsa, oli saanut kovin Titolta pusuja ja Tito saanut paljon rapsutuksia tämän naisen perheessä, sekä ruokaa :)
Poitsulla ollut mitään hätää koko aikana.

Jälleen yksi ihminen kiinnostui tästä koirarodusta tämän onnekkaan (ehheh) tapahtuman vuoksi.
Voi olla, että Jaana saa jonkinlaisen yhteydenoton tältä naiselta, jonka nimeä en edes huomannut kysyä!
On kuulema koulutukseltaan mm. ongelmakoirakouluttaja, mutta ei tee kyseistä työt vaan muuta.

En voinut olla suosittelematta tätä rotua, mutta painotin ettei kannata pitää vapaana ;)
Itse en meinaa päästää Titoa vapaaksi muualla kuin koirapuistossa tästä eteen päin!!
Saa nähdä mitenkä lomareissulla tuolla savossa käy, lähteekö sieltä pitkin metsiä juoksemaan jos on vapaana? Vai onko se oikeasti hommattava joku hervottoman pitkä köysi minkä päässä se on kiinni... tätä jään pohtimaan vakavasti.
Eikä pahitteeksi ole lähteä tottelevaisuutta opiskelemaan todenteolla, koska Tito millään tavalla kiinnittänyt huomiota mun huutoihin.

Opetus minulle. Titolle vain varmaan jokin jännä ja hauska metsäjuoksu ja kivojen ihmisten rapsutuksista nauttimista :P

Kovin kyllä nainen kehui Titon hyvää kuntoa ja luonnetta, näin niin kuin ulkoisesti.
Ei voinut niin mitensäkkään olla kulkukoira jne :)

Nyt on kyllä tämä loppuilta ollut kovin väsynyt kokemusten jälkeen Tito. Lähes tulkoon vain nukkunut. Kohta käytän iltapissalla ja sitten ansaitulle yölevolle, kummatkin. Kyllä uni maittaa nyt mullekkin!!

Toimituksen huomautuksena lisään vielä:

Eilen viimeiselle pissalenkille lähtiessä tajusin katsoa sitä lappua missä Titon nimi ja mun puhelinnumero. No pahahan kenenkään oli mulle soittaa, kun numero oli pyyhkiytynyt pois.

Joten opetus numero 2: Tarkista säännöllisin väliajoin yhteystietolappuset pannoista/valjaista!!

Turvallista viikonloppua kaikille! :)