Voi mitenkä mukavaa.
Suurin ongelma on ulos lähteminen. Siis tarkemmin kerrottuna kiinni laittaminen.
Ulos kun pitäisi mennä niin hänpä ei tule luokse vaikka kui iloisesti ja ihanasti ja vaikka mitenkä päin hyppien riemuiten rauhallisesti jne. jne. jne.... pyytää/käskee/toivoo.
Aivan toivotonta puuhaa.
Tito ilmoittaa parvekkeen oven eteen menemällä haluavansa ulos/ruokaa/leikkikää minun kanssa eli siis pitää itse osata päivän tapahtumien mukaan tietää mikä näistä kolmesta on kyseessä milloinkin.
Jos päivän mittaan on huonosti syönyt, niin silloin pitää antaa ruokaa kuppiin lisää.
Pissahätäkin tosiaan ilmoitetaan samassa paikassa, mut ehkäpä alan pikkuhiljaa huomaamaan jotain eroa näissä ilmeissä/olemuksissa.
Sillä ei ole mitään merkitystä onko juuri aikaisemmin käyty ulkona vai ei, se vaan pitää osata tulkita koirasta.
Nyt on siis kaivettu taas Pennun kasvatus -kirja esiin ja alettu lukemaan sitä uudelleen, myös nettiä on käytetty hyväksi hakemalla eri sivustoja missä kirjoitetaan murrosikään liittyvää.
Ohjeena on oikeastaan suoraan sanottuna se, että aletaan opettamaan ns. kaikki uudestaan alusta lähtien, melkein ainakin. Voihan huoh. Noin vuoden verran voipi tämä vaihe kestää? Voikun ihanaa! =)
"A B C, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen..."
(tämä nyt tuli vaan mieleen tässä justiinsa :D )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti