Työntäyteistä viikkoa vietetään, joten blogin päivittäminen ollut heikoilla. Nyt töissä ehdin vähän naputella jotain pientä tekstin tynkää. Mahdollisesti jotain kuvaa lisään myöhemmin, jos on onnistuneita (en ole vielä edes vilassut kamerasta niitä).
Eli asiaan.
Tiistaina käytiin Lohjalla eläinlääkärissä kasvattajan Jaanan toiveista kuvauttamassa pojan lonkat, sekä tarkastuttamassa polvet.
Polvet oli lekurin mukaan hyvät ja tiukat (0/0).
Lonkkien tulokset selviää sitten joskus, kun Kennelliitto ilmoittaa viralliset tulokset.
Eläinlääkäri kyllä mainitsi jo kuvauksen jälkeen Titolla näkyneen, muistaakseni oikeassa, lonkassa jotain.
Todennäköisesti ei tule Titon elämää haittaamaan, mutta "suvun" jatkamiseen huonoa tietoa. Kuten myös se, että Titoskan purenta on epätasainen. Ei hyvä ei.
Kuvauksen jälkeen jäin miettimään oliko viime syksynä ollut revähtymä (tai niin oletimme) syynä tähän. Jälkiviisaana jäin miettimään miksei tullut kuvattua poitsun lonkkaa jo silloin. Tosin silloin eläinlääkärikin veikkasin revähdyksen olleen kyseessä, kun jalka liikkui ja tuntui ihan normaalilta.
Kaikesta huolimatta on Tito meille maailman rakkain koira mitä vaan voi olla <3 :)
Sitten keskiviikkona oli toinen kerta yhdistyksen järjestämää jäljestystä ja tällä viikolla oli kyseessä verijälki.
Välineiksi saattiin pullo laimennettua verta (naudan), vedellä kostutettu sieni jonka ympärille oli sidottu naru, naudan sydäntä, sekä tietenkin roskapussi.
Jälleen kerran potkittiin merkkikepin eteen maahan kohta mihin tuli aloituspaikka verelle. Paikan päälle laitettiin sieni ja se kostutettiin hyvin molemmilta puolilta verellä. Korostaen sienen kulmia.
Sitten alettiin jälleen vetää rauhallisesti sientä kohti toista merkkitikkua. Merkkitikulle tehtiin taas potkimalla paikka peltoon, johon kipattiin sitten loput jämät verestä mitä oli jätetty pulloon ja naudan sydämen palaset.
Sen jälkeen sieni ja veripullo roskapussiin, ettei ripotella verta pitkin peltoa ja näin ollen sotketa verijälkeä sinne ja tänne.
Jäljen teon jälkeen keskusteltiin lisää verijäljestä jonkin aikaa (puolisen tuntia?), jonka jälkeen aloitettiin homma kaksi koiraa kerrallaan.
Titon vuoron tullessa lähdin hakemaan poitsua autosta, jossa totesin poitsun kenties nukkuneenkin hetken, koska silmät oli sen verran sikkuralla. Hyvä juttu :)
Autosta kun pääsi ulos, oli Tito into pinkeenä menossa sinne tänne. Lähemmäksi peltoa tullessa nousi nenä koholle, joten poitsu haistoi veren selvästi. Selvästi myös Tito tiesi tällä kertaa mikä oli homman nimi. Viime viikolla kun meni tonnikalan jälkeä seuratessa vähän seisoskeluksi ja ihmettelyksi.
Tällä kertaa poitsu nopeasti meni haistelemaan aloituspaikkaa ja siitä välittömästi lähti seuraamaan jälkeä. Loppuosassa käväsi jäljen ulkopuolella haistelemassa, mutta selväsi haisteli eikä alkanut harhailemaan muuten vaan. Tämä harhailu johtui ehkä tuulesta?
Kuitenkin hetken jäljen ulkopuolella haistelun jälkeen palasi jäljelle ja lähti seuraamaan hajua kohti saalista eli naudan sydäntä.
Paljon haisteli sen jälkeen palkkiota, mutta lähti kuitenkin haistelemaan merkkitikun jälkeen vielä josko jälki olisi jatkunut. Ei jatkunut, joten palasi takaisin saaliin luokse ja söi ehkä yhden palan naudan sydäntä.
Enempää ei syönyt sillä vaikutti, että Tito oli todella ylikierroksilla syömistä ajatellen. Se ei haittaa, sillä kouluttajat sanoivatkin jälleen että koira saa tehdä saaliilleen mitä haluavat. Syödä sen, pissata päälle, kieriä päällä tai olla sen enempää huomioimatta.
Ensi viikolla on sitten makkarajälki ja sitä varten saatiin kotiläksyksi herkkuruudun harjoittelua.
Eli tehdään nurmikolle kepeillä neliö jota tallotaan hyvin jonkin aikaa ja sen jälkeen ripotellaan pieniä nameja ruutuun.
Haetaan koira ja mennän lähelle, toivotaan koiran menevään hajun luo (kengistä jää omistajan kengän haju) ja silloin kehutaan paljon. Lähdetään sen enempää huomiota ruudun luota, kun vielä jonkin verran on nameja jäljellä maassa, että koiralle jäisi päähän jonkinlainen mietintä asiasta.
Ensi viikkoa siis odotellessa. Sitä ennen on vielä tänään perjantaina rally-tokoa illalla, saas nähdä kuin siellä menee. Siitä sitten enemmän myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti