Makkarajälki.

Amatöörit harjoittelee etukäteen! ;)
Eli siis meillä jäi Titon kanssa tekemättä kotitehtävä ennen tämän illan kurssia.
Se ei haitannut poitsua. Itse olin kuitenkin hieman epäileväinen kuinka homma lähtee sujumaan.

Huoli oli turhaa. Titon kun hain autosta otti poika jälleen kunnon nuuhkaisun nenä ylhäällä löytääkseen paikan minne mennä :D
Intoa puhkuen pellolle kohti tämän illan jälkeä eli makkarajälkeä.

Välineinä oli pussiin valmiiksi pilkotut makkaranpalat, sekä aloituskolmiota varten apukepit. Siinä se.

Jälkeä alettiin tekemään aloituskepin eteen kolmio joka tallottiin tasaiseksi, jotta jää omasta kengästä hyvä haju. Siihen sitten tiputeltiin jonkin verran makkaran paloja ja korostaen kolmion kärkeä mistä alettiin sitten jälkeä tekemään omin jaloin.
Eli siis kova polkaisu maahan pienin askelein niin että maa vähän rikkoutuu, mutta ei niin paljon kuin lopetuspisteeseen tehty jälki. Sitten jokaisen tehtyyn askeleeseen tuli yksi makkaranpala jalan noston jälkeen. Eli siis selkävaivaisena "todella mukavaa" puuhaa mennä kumarassa ja kierteellä, kun se makkara piti sinne taaimmaisen jalan jälkeen tipauttaa ;P
Lopuksi siis potkittiin taas lopetusneliö peltoon ja siihen kipattiin loput makkaranpalat palkkioksi.

Hetken aikaa turistiin taas ryhmänä ennen kuin ensimmäiset koirat haetiin hommiin. Tällä kertaa eka pari oli Tito ja Pablo.

Tito siis autosta lähtien näytti olevan todella tietoinen mikä oli taas homman nimi.
Intoa puhkuen mentiin autolta pellolle, moikattiin muut kurssilaiset ohimennen ja sitten nopsaan kohti omaa jälkeä.

Ei mitään odotteluja ja mietintää ollut sen jälkeen kun oma hihna vaihdettiin jäljestysliinaan.
Poitsu lähti välittömästi menemään kohti aloituskolmiota, haisteli ja söi osan makkarasta ja välittömästi lähti seuraamaan tekemääni jälkeä. Osan makkaran matkalla söi, osan jätti syömättä. Ei kertaakaan lähtenyt harhailemaan jäljeltä vaan pinkoi vauhdilla kohti "saalista".
Ohjaaja jopa kehoitti minua antamaan Titolle lisää liinaa, että se saa mennä pidemmällä liinalla omassa rauhassa (= vauhdilla).

Siis aivan mahtavan upeasti meni! :)
En olisi uskonut tämän iltaisen jutun sujuvan näin mallikkaasti. Todella ylpeä olen Titosta!!
Kyllä tässä tuntuisi olevan laji mistä Tito pitää todella paljon.
On siis alettava harkitsemaan tämän lajin jatkoa vakavasti.

Ensi viikolla koko ryhmänä päädyimme tulokseen, että verta sen olla pitää eli viimeinen kurssikerta on verijälki, mutta tällä kertaa jälki tehdään metsään. Haastetta kaikille koirille paljon, sekä tietysti ohjaajille :)

Innolla ensi viikon keskiviikkoa odottaen siis! :)