Tonnikalaa etsimässä.

Eilen alkoi Espoon Luukissa yhdistyksen neljän kerran nenänkäyttökurssi.

Hieman jännittyneenä lähdin (Heidi) poitsun kanssa ajelemaan, kun paikka oli ihan outo ja asiakin oli ihan uusi.
Onneksi oltiin perillä hyvissä ajoin eli semmoset 45 minuuttia etuajassa, niin ehdin käyttää Titoa hyvin pissalla ennen kuin satuin vahingossa löytämään Marin ja Ullan parkkipaikalta.

Aluksi esiteltiin toisemme ja kerrottiin hieman taustaa mitä ollaan puuhasteltu koiriemme kanssa ja miksi olemme tulleet kurssille.
Me oltiin sinne menty ihan mielenkiinnosta ja siitä syystä, että katsellaan tässä mitä mikin homma on ja mitenkä se voisi sopia meille. Olisiko mahdollisesti asia mitä jatkossa voisi harrastaa jonkin verran :)

Tutustumisen jälkeen koirat joutui odottamaan autossa sen aikaan, kun me ihmiset saimme kuulla tarkemmin jäljestyksen saloista ja sen varsinaisen jäljen tekemisen pellolle.

Tällä ensimmäisellä kerralla oli kyseessä tonnikala.
Välineiksi saimme tonnikalaa purkissa, sukkahousun sukka ja roskapussin.

Jokainen meni omalle merkilleen, kaksi keppiä pellolla, joiden väliin piti mahdollisimman suoraan tehdä jälki edellä mainituilla asioilla.
Eli sukkahousu kerättiin kasaan ja sukan päähän kipattiin purkista tonnikala. Sitten varsi ylös ja hitaan hitaasti vedettiin sukkaa pitkin heinikkoa kohti toista keppiä. Näin on tonnikalajälki vedetty ja lopuksi merkattuun kohtaan kaadettiin sukassa ollut tonnikala palkkioksi koiraa varten.

Mainittu roskapussi tarvittiin roskia varten eli tonnikalanpurkkia ja sukkahousuja varten, ettei tonnikalan nestettä ole pitkin peltoa ja siten häiritse koiraa tämän kyseisen jäljen seuraamisessa.

Sitten annettiin jäljen hieman "maustua" eli imeytyä ennen kuin kaksi ensimmäistä koiraa pääsi työn touhuun.
Nämä kaksi ensimmäistä oli Tito ja Ullan koira Pablo :)

Heti alkuun Tito kyllä haisteli ja maisteli kohtaa mistä tonnikalan jälki lähti, lähti metrin verran seuraamaankin sitä, mutta sitten ei enää oikein tiennyt mikä oli homman nimi. Katseli myös mitä ihmettä ne muut ihmiset siellä vähän kauempana seisoskelee ja katselee, sekä katseli että mitä se Pablo tekee siellä omalla "radallaan".

Ai niin joo. Tietty aluksi kaikki pihikset söi ensimmäiseksi ruohoa pellolta "alkupalaksi" :D

Hieman Tito oli ihmeissään siitä ettei liikuttu (minä ja ohjaaja) kun poitsu lähtikin haistelemaan muuta kuin jälkeä, eikä hänkään päässyt liikkumaan pitkälle.
Liina (saimme sellaisen kurssin vetäjiltä, jäljestysliina siis) kun tässä alkuvaiheessa piti pitää suht lyhyellä eli oliskohan meidän tapauksessa ollut vajaa kaksi metriä löysää liinaa/hihnaa.

Kovasti aina kehuja kun Tito liikahtikin hajun suuntaan ja varsinkin jos alkoi haistelemaan. Näin edettiin kunnes taas Tito pysähtyi katselemaan ja ihmettelemään kaikkea muuta.

Sillon siis oli tarkoitus olla ihan hiljaa kun koira puuhatelee ihan muuta, eikä yritä mitään vihjailla koiralle, että mitä sen pitäisi tehdä. Tämän takia lähinnä se ohjaaja oli siinä vieressä, koska itse olisin jotenkin yrittänyt muuten saada Titoa haistelemaan jäljen kohdalta.

Sitten Tito jäi katsomaan että mitä ihmettä Pablo teki omalla paikaallaan (söi tonnikalaa ja kehuttiin paljon) ja jotenkin Pabloa seuraamalla Tito alkoi itse miettimään asiaa ehkä hieman enemmän ja alkoi sen jälkeen seuraamaan jälkeä hyvin loppuun ja lopuksi löysi palkkioksi jätetyn tonnikalan merkiltä! :) Hyvä Tito! Paljon kehua sai sen jälkeen :)

Tito syö löytämänsä tonnikalat merkiltä :)

Tästä tämä asia lähtee käyntiin. Kaikki koirat oli vähän ihmeissään aluksi että mitä tässä nyt pitäisi tehdä, mutta kaikki koirat aikanaan löysi palkkionsa :)

Ensi kerralla olisi kuulema verijälki (eli jotain lihaa kenties tai luu on palkkiona?), kolmannella kerralla makkara. Neljännellä kerralla jotain... selviää sitten varmaan kolmannella kerralla vasta :)

Kurssille mennään vaikka taivaalta tulis kuinka rankasti vettä alas.
Se tietty tulee olemaan luultavasti muutaman koiran kannalta hieman epämiellyttävää, mutta kaikkeen on totuttava.

Enempää kuvia ei oikein ole jakaa, kun jostain kumman syystä ei pystynyt kuvaamaan samalla kun yritti itsekkin keskittyä asiaan ohjaajan ohjaamana ;)

Tämän jäljen jälkeen käytiinkin sitten Titon, Nooan ja Pablon kanssa koirapuistossa loppuväsytys tekemässä. Iso olikin se Luukin koirapuisto! :) Tilaa oli ja paljon.

Ensimmäisessä videossa Tito ja Nooa menee portille odottamaan Pabloa, kun oli saapumassa puistoon meidän jälkeen :)

 Tässä vielä vähän poikien juoksua :)