Terveystutkimusta ja verijälkeä.

Työntäyteistä viikkoa vietetään, joten blogin päivittäminen ollut heikoilla. Nyt töissä ehdin vähän naputella jotain pientä tekstin tynkää. Mahdollisesti jotain kuvaa lisään myöhemmin, jos on onnistuneita (en ole vielä edes vilassut kamerasta niitä).

Eli asiaan.
Tiistaina käytiin Lohjalla eläinlääkärissä kasvattajan Jaanan toiveista kuvauttamassa pojan lonkat, sekä tarkastuttamassa polvet.

Polvet oli lekurin mukaan hyvät ja tiukat (0/0).
Lonkkien tulokset selviää sitten joskus, kun Kennelliitto ilmoittaa viralliset tulokset.
Eläinlääkäri kyllä mainitsi jo kuvauksen jälkeen Titolla näkyneen, muistaakseni oikeassa, lonkassa jotain.
Todennäköisesti ei tule Titon elämää haittaamaan, mutta "suvun" jatkamiseen huonoa tietoa. Kuten myös se, että Titoskan purenta on epätasainen. Ei hyvä ei.

Kuvauksen jälkeen jäin miettimään oliko viime syksynä ollut revähtymä (tai niin oletimme) syynä tähän. Jälkiviisaana jäin miettimään miksei tullut kuvattua poitsun lonkkaa jo silloin. Tosin silloin eläinlääkärikin veikkasin revähdyksen olleen kyseessä, kun jalka liikkui ja tuntui ihan normaalilta.

Kaikesta huolimatta on Tito meille maailman rakkain koira mitä vaan voi olla <3  :)

Sitten keskiviikkona oli toinen kerta yhdistyksen järjestämää jäljestystä ja tällä viikolla oli kyseessä verijälki.
Välineiksi saattiin pullo laimennettua verta (naudan), vedellä kostutettu sieni jonka ympärille oli sidottu naru, naudan sydäntä, sekä tietenkin roskapussi.

Jälleen kerran potkittiin merkkikepin eteen maahan kohta mihin tuli aloituspaikka verelle. Paikan päälle laitettiin sieni ja se kostutettiin hyvin molemmilta puolilta verellä. Korostaen sienen kulmia.
Sitten alettiin jälleen vetää rauhallisesti sientä kohti toista merkkitikkua. Merkkitikulle tehtiin taas potkimalla paikka peltoon, johon kipattiin sitten loput jämät verestä mitä oli jätetty pulloon ja naudan sydämen palaset.
Sen jälkeen sieni ja veripullo roskapussiin, ettei ripotella verta pitkin peltoa ja näin ollen sotketa verijälkeä sinne ja tänne.

Jäljen teon jälkeen keskusteltiin lisää verijäljestä jonkin aikaa (puolisen tuntia?), jonka jälkeen aloitettiin homma kaksi koiraa kerrallaan.
Titon vuoron tullessa lähdin hakemaan poitsua autosta, jossa totesin poitsun kenties nukkuneenkin hetken, koska silmät oli sen verran sikkuralla. Hyvä juttu :)

Autosta kun pääsi ulos, oli Tito into pinkeenä menossa sinne tänne. Lähemmäksi peltoa tullessa nousi nenä koholle, joten poitsu haistoi veren selvästi. Selvästi myös Tito tiesi tällä kertaa mikä oli homman nimi. Viime viikolla kun meni tonnikalan jälkeä seuratessa vähän seisoskeluksi ja ihmettelyksi.
Tällä kertaa poitsu nopeasti meni haistelemaan aloituspaikkaa ja siitä välittömästi lähti seuraamaan jälkeä. Loppuosassa käväsi jäljen ulkopuolella haistelemassa, mutta selväsi haisteli eikä alkanut harhailemaan muuten vaan. Tämä harhailu johtui ehkä tuulesta?
Kuitenkin hetken jäljen ulkopuolella haistelun jälkeen palasi jäljelle ja lähti seuraamaan hajua kohti saalista eli naudan sydäntä.
Paljon haisteli sen jälkeen palkkiota, mutta lähti kuitenkin haistelemaan merkkitikun jälkeen vielä josko jälki olisi jatkunut. Ei jatkunut, joten palasi takaisin saaliin luokse ja söi ehkä yhden palan naudan sydäntä.
Enempää ei syönyt sillä vaikutti, että Tito oli todella ylikierroksilla syömistä ajatellen. Se ei haittaa, sillä kouluttajat sanoivatkin jälleen että koira saa tehdä saaliilleen mitä haluavat. Syödä sen, pissata päälle, kieriä päällä tai olla sen enempää huomioimatta.

Ensi viikolla on sitten makkarajälki ja sitä varten saatiin kotiläksyksi herkkuruudun harjoittelua.
Eli tehdään nurmikolle kepeillä neliö jota tallotaan hyvin jonkin aikaa ja sen jälkeen ripotellaan pieniä nameja ruutuun.
Haetaan koira ja mennän lähelle, toivotaan koiran menevään hajun luo (kengistä jää omistajan kengän haju) ja silloin kehutaan paljon. Lähdetään sen enempää huomiota ruudun luota, kun vielä jonkin verran on nameja jäljellä maassa, että koiralle jäisi päähän jonkinlainen mietintä asiasta.

Ensi viikkoa siis odotellessa. Sitä ennen on vielä tänään perjantaina rally-tokoa illalla, saas nähdä kuin siellä menee. Siitä sitten enemmän myöhemmin.

Uimista ja rally-tokoa.

Eilen oli Titolla uimapäivä Nooan kanssa koirauimalassa.

Ennen uimaan menoa mentiin sovitusti Puotilan koirapuistoon purkamaan poikien suurimmat riehumisraivoamis hommelit. Hyvin pojat sen hoiti, kuten kuvista näkee ;)
Kaikesta huolimatta pojat tulee erittäin hyvin toimeen, jos joku nimittäin kuvien perusteella kuvittelee ihan jotain muuta :)

Reilu puoli tuntia meni koirapuistossa enemmän ja vähemmän kuratassuna ollessa, mutta onneksi autoon mennessä viimeistään kurat kuivas ja rapis turkista pois.
Vaikka eihän se mitään olisi haitannut vaikka olisikin kuraa ollut, koirat kun oli suihkutettava ennen uimaan menoa. Ihan niin kuin ihmisetkin tekee ennen kuin menevä uimaan uimahallissa.

Seuraavassa sitten kuvia Titon uimisesta ja lopuksi sitten vielä muutama video, olkaapa hyvä :)

Ou nou. Liikaa leluja. Minkä valitsis?!

Pieni lepotauko tekee hyvää.

Tällä kertaa mustekala sai jäädä.

Tito & Nooa rinta rinnan uimassa :)

...Go..! :)

Valinnan vaikeus, mutta Nooan luu -lelu oli kyllä Titon suosikki :)

Uitettu koira.

Vielä mä tän jaksoin hakea.

Ei enää. Please.

Nyt riitti Titolle, mutta hyvin poitsu jaksoi uida! :)

Sitten vielä lupaamani videot:

Tässä ensimmäisessä on Nooan taidonnäytettä :)

Sekä tässä vielä Nooa polskuttelee menemään :)

Tässä pätkässä onkin sitten molemmat näkyvillä :)

Lopuksi vielä Titon taidonnäytettä :)

Keskiviikon jäljestys, eilinen puistoilu ja uiminen taisi vihdoin vaikuttaa Titon energiaan niin että tänään oli aika väsynyttä meininkiä. Paljon on nukkunut. Hyvä niin, sillä tänään alkoi reilun puolentoista kuukauden tauon jälkeen Rally-tokon (linkki vie youtube videoon mistä pystyy katsomaan mitä tämä kyseinen laji käytännössä on) jatkokurssille.

Tällä kertaa kurssilla onkin hyvin rauhallista ja saadaan hyvää opetusta, sillä Titon lisäksi on yksi toinen koira vain. Tämä toinen parivaljakko vaikuttaa aika pitkälle edistyneeltä, sillä siinä koira saa olla vapaana kun radan suorittavat. Me ei sentäs sitä tehdä, kun ei Tito välttämättä tottele ja pysy hallinnassa niin hyvin. Tosin voisi joku kerta kokeilla vapaana oloa, kun ensimmäisen kerran tekee radan läpi. Silloin poitsulla on yleensä todella virittynyt olo hommaan ja homma eteen hyvin, jos meikä osaa asiansa. Tänään minun osalta oli hakusessa vähän asiat, mutta loppua kohden parantui :)

Tito edelleen tekee ohjaajan mukaan todella hyviä ja jämäkkiä istumisia ja kyllä seuraa minua hyvin. Nyt pitäisi vain alkaa siirtymään vaiheeseen, jolloin namikäsi on korkeammalla ja kenties vähemmän palkitsisi, että saadaan vauhtia radan suorittamiseen ja Titon ote ei herpaannu kun minä mietin ja pähkäilen mitä pitäisi tehdä, sekä kaivan namia taskusta ;)

Mukavaa oli kyllä mennä jatkamaan tuota rally-tokoa.
Rentoa meininkiä, mutta samalla joutuu käyttämään aivoja.
Kaikki muut asiat unohtuu tunnin ajaksi :)

Mukavaa yhteistä tekemistä minun ja Titon välillä. Molemmat tykkää.
Tito ehkä senkin takia, kun saa herkkuja silloin ;D
Tänään ostin nakkia, jotta sain sitä poitsulle namiksi. Se oli ehkä vähän liian hyvää herkkua sillä poitsu hyppi vähän liikaa ylös saadakseen nakkipalan, mutta oli ainakin hyvin kiinnostunut minusta ja mun käskyistä ;D

Joten nyt on alkanut toimelias kuukausi Titolla. Kunhan jäljestys ja rally-toko on suoritettu, päästään kaikki ansaitulle kesälomalle pian sen jälkeen. Sitä odotellessa ;)

Tonnikalaa etsimässä.

Eilen alkoi Espoon Luukissa yhdistyksen neljän kerran nenänkäyttökurssi.

Hieman jännittyneenä lähdin (Heidi) poitsun kanssa ajelemaan, kun paikka oli ihan outo ja asiakin oli ihan uusi.
Onneksi oltiin perillä hyvissä ajoin eli semmoset 45 minuuttia etuajassa, niin ehdin käyttää Titoa hyvin pissalla ennen kuin satuin vahingossa löytämään Marin ja Ullan parkkipaikalta.

Aluksi esiteltiin toisemme ja kerrottiin hieman taustaa mitä ollaan puuhasteltu koiriemme kanssa ja miksi olemme tulleet kurssille.
Me oltiin sinne menty ihan mielenkiinnosta ja siitä syystä, että katsellaan tässä mitä mikin homma on ja mitenkä se voisi sopia meille. Olisiko mahdollisesti asia mitä jatkossa voisi harrastaa jonkin verran :)

Tutustumisen jälkeen koirat joutui odottamaan autossa sen aikaan, kun me ihmiset saimme kuulla tarkemmin jäljestyksen saloista ja sen varsinaisen jäljen tekemisen pellolle.

Tällä ensimmäisellä kerralla oli kyseessä tonnikala.
Välineiksi saimme tonnikalaa purkissa, sukkahousun sukka ja roskapussin.

Jokainen meni omalle merkilleen, kaksi keppiä pellolla, joiden väliin piti mahdollisimman suoraan tehdä jälki edellä mainituilla asioilla.
Eli sukkahousu kerättiin kasaan ja sukan päähän kipattiin purkista tonnikala. Sitten varsi ylös ja hitaan hitaasti vedettiin sukkaa pitkin heinikkoa kohti toista keppiä. Näin on tonnikalajälki vedetty ja lopuksi merkattuun kohtaan kaadettiin sukassa ollut tonnikala palkkioksi koiraa varten.

Mainittu roskapussi tarvittiin roskia varten eli tonnikalanpurkkia ja sukkahousuja varten, ettei tonnikalan nestettä ole pitkin peltoa ja siten häiritse koiraa tämän kyseisen jäljen seuraamisessa.

Sitten annettiin jäljen hieman "maustua" eli imeytyä ennen kuin kaksi ensimmäistä koiraa pääsi työn touhuun.
Nämä kaksi ensimmäistä oli Tito ja Ullan koira Pablo :)

Heti alkuun Tito kyllä haisteli ja maisteli kohtaa mistä tonnikalan jälki lähti, lähti metrin verran seuraamaankin sitä, mutta sitten ei enää oikein tiennyt mikä oli homman nimi. Katseli myös mitä ihmettä ne muut ihmiset siellä vähän kauempana seisoskelee ja katselee, sekä katseli että mitä se Pablo tekee siellä omalla "radallaan".

Ai niin joo. Tietty aluksi kaikki pihikset söi ensimmäiseksi ruohoa pellolta "alkupalaksi" :D

Hieman Tito oli ihmeissään siitä ettei liikuttu (minä ja ohjaaja) kun poitsu lähtikin haistelemaan muuta kuin jälkeä, eikä hänkään päässyt liikkumaan pitkälle.
Liina (saimme sellaisen kurssin vetäjiltä, jäljestysliina siis) kun tässä alkuvaiheessa piti pitää suht lyhyellä eli oliskohan meidän tapauksessa ollut vajaa kaksi metriä löysää liinaa/hihnaa.

Kovasti aina kehuja kun Tito liikahtikin hajun suuntaan ja varsinkin jos alkoi haistelemaan. Näin edettiin kunnes taas Tito pysähtyi katselemaan ja ihmettelemään kaikkea muuta.

Sillon siis oli tarkoitus olla ihan hiljaa kun koira puuhatelee ihan muuta, eikä yritä mitään vihjailla koiralle, että mitä sen pitäisi tehdä. Tämän takia lähinnä se ohjaaja oli siinä vieressä, koska itse olisin jotenkin yrittänyt muuten saada Titoa haistelemaan jäljen kohdalta.

Sitten Tito jäi katsomaan että mitä ihmettä Pablo teki omalla paikaallaan (söi tonnikalaa ja kehuttiin paljon) ja jotenkin Pabloa seuraamalla Tito alkoi itse miettimään asiaa ehkä hieman enemmän ja alkoi sen jälkeen seuraamaan jälkeä hyvin loppuun ja lopuksi löysi palkkioksi jätetyn tonnikalan merkiltä! :) Hyvä Tito! Paljon kehua sai sen jälkeen :)

Tito syö löytämänsä tonnikalat merkiltä :)

Tästä tämä asia lähtee käyntiin. Kaikki koirat oli vähän ihmeissään aluksi että mitä tässä nyt pitäisi tehdä, mutta kaikki koirat aikanaan löysi palkkionsa :)

Ensi kerralla olisi kuulema verijälki (eli jotain lihaa kenties tai luu on palkkiona?), kolmannella kerralla makkara. Neljännellä kerralla jotain... selviää sitten varmaan kolmannella kerralla vasta :)

Kurssille mennään vaikka taivaalta tulis kuinka rankasti vettä alas.
Se tietty tulee olemaan luultavasti muutaman koiran kannalta hieman epämiellyttävää, mutta kaikkeen on totuttava.

Enempää kuvia ei oikein ole jakaa, kun jostain kumman syystä ei pystynyt kuvaamaan samalla kun yritti itsekkin keskittyä asiaan ohjaajan ohjaamana ;)

Tämän jäljen jälkeen käytiinkin sitten Titon, Nooan ja Pablon kanssa koirapuistossa loppuväsytys tekemässä. Iso olikin se Luukin koirapuisto! :) Tilaa oli ja paljon.

Ensimmäisessä videossa Tito ja Nooa menee portille odottamaan Pabloa, kun oli saapumassa puistoon meidän jälkeen :)

 Tässä vielä vähän poikien juoksua :)

Hyvää maanantaita

Tässä video Titosta ja sen leikistä, olkaa hyvä :)

Sosiaalinen viikonloppu.

Tämä viikonloppu on oltu aika sosiaalisia.

Lauantaina käytiin Vuosaaressa, Uutelan koirapuistossa kuokkimassa näkövammaisten palveluskoirien treffeillä, josta saatiin tietää Heidin työkaverin kautta.

Siellä Titolla olikin paljon haisteltavaa ja ihmeteltävää, kun paria koiraa lukuunottamatta kaikki muut oli leikattuja. Hyvin paljon kävi haistelemassa ja ihmettelemässä mitä ne oikein oli ;D
Pääsi myös hieman leikkimään muutaman palveluskoiran kanssa, varsinkin sai isompiin koiriin vähän vauhtia juoksemisella. Vauhtia piisas titomaiseen tapaan :)

Tänään sunnuntaina lähdettiinkin sitten ajamaan kohti Riihimäkeä, jossa odotti kaksi poikakoiraa Titoa.

Aluksi saivat pojat sellasen rähinän pystyyn mitä en ole Titon kohdalla aiemmin kohdannut!
Eipä siinä sitten muu auttanut kuin lähteä kävelemään porukalla, että pojat hiljalleen rauhoittuivat ja kelpuuttivat toisensa. Ei kovin pitkälle tarvinnut kävellä, kun hyväksyvät pusut oli vaihdettu :)

Sen jälkeen olikin suht rauhallista kävellä kierros omakotitaloalueella ja pihaan tullessa pientä komentamista lukuunottamatta kaikki leikki keskenään ja erikseen hyvin :)
Titolla oli tilaa juoksennella vapaana, vahtia naapureita ja leikkiä pallon kanssa, yllätys ;)

Hauskaa on Titolla ollut viikonloppuna, iltaisin myös on ollut hyvin väsynyt. Hyvä! :)

Eilen, lauantaina, alkoi myös Heidin ja Titon yhteinen laatuaika Lindan lähdettyä Tukholman risteilylle.

Kotia kun tulin sataman ja kaupassa käynnin jälkeen, olikin vuorossa Titon ulkona käyttäminen. Lenkin päätteeksi oli vielä kaiken huipuksi naapuritalojen koiria ulkona leikkimässä, joten Tito liittyi iloiseen ryhmään mukaan. Siinä vierähtikin sitten tunnin verran, kun Tito sai leikkiä parhaillaan neljän koiran kanssa :)
Yksi näistä koirista on noin kuusi kuukautta vanha villakoira, mutta aika arka. Hiljalleen sekin alkoi rohkaistua ja vähän elehtiä siihen malliin, että voisi leikkiä. Vielä ei kuitenkaan Titon kanssa tule leikistä mitään, kun poitsu on niin vilkas ja nopea liikkeissään. Pikkunen Koko (tai coco?) -nimeltään ei uskalla niin rohkeaa menoa. Eiköhän tähänkin asiaan saada hiljalleen parannusta kesän aikana. Uskon näin :)

Näin meillä tämä viikko.
Ensi viikolla alkaa keskiviikkona yhdistyksen nenäkäyttökurssi, jota mielenkiinnolla odotan. Saas nähdä mitenkä se tulee sujumaan. Ainakin Titon jatkuvat haistelun yms. perusteella voisi olla Titolle sopiva väsytysjuttu ;)
Perjantaina olisi tarkoitus jatkaa Rally-tokoa, mutta tällä hetkellä on vain kaksi ilmottautunut. Kolme tarvittaisiin vähintään, että kurssi alkaa. Joten nyt on pistettävä peukut pystyyn, että ilmottautumisia tulisi! Olisi harmi, jos ei päästä jatkamaan sitä. Sen verran mukavaa se oli :)

Tässä vielä kuvasatoa sunnuntailta :)
Lauantaina unohtui kamera kotia ja joitakin kuvia on kännykässä. Pitää ne vilasta vielä jossain välissä, et onko mitään julkaisukelpoista.

Sisu ja Tito odottaa...palloa tietty! :)

Vaalea koira oli Into ei Unto :D Sori Päivi, unohdan nimet niin helposti :/

"tässä olis tää pallo, voisitko niin mitenkään?"

Päivi istuttaa koiria, että saavat vähän herkkua :)

Hyvin tottelee :)

Nyt vähän tanssia ennen kuin saa namia ;D

Hienosti odotetaan taas :)

Sisällä Tito pääsi elämänsä ensimmäisen kerran nojatuolin päälle katselemaan maisemia :D

Lälläslää, täällä ollaan! :D

Päivän piristys.

Tito sai pitkästä aikaa uuden lelun.

Narunalle

Tuli paketti Saksasta mikä sisälsi nallen lisäksi vähän herkkua, toisen "turvavyön" autoon (ei tarvii enää rahdata hihnanpätkää kodin ja auton väliä vaan voi molemmilla olla autoissaan omat.
Vesi-/ruokakupin (muurahaissuojalla :D) lomaa varten, ei pääse muurahaiset kiipeämään poitsun sapuskoihin ;D Ja mitäs vielä muuta. Ainiin frisbee oli myös. Ja niin merilevää. Josko sillä edesautetaan poitsun hampaiden hyvänä pysyminen (pihisryhmästä tämäkin idea).

Ruokaa ei saatu tilattua lisää, eikä vieläkään ole tullut niille varastoon sitä. Kohta alkaa loppua nappulat, joten joutuneeko taas käydä vähän kalliimmalla ostaa lähieläinkaupasta.

Että tämmöstä.

Tässä vielä pieni pätkä Titon ja uuden narunallen kohtaamisesta.
Toimituksen huomautus: nalle repsottaa jo toisesta tassustaan ;)

Eilisestä vielä vähän.

Eilen vietettiin vappua kotona ollen.
Saatiin vieraaksemme Vikke ja Ranja.

Titokin sai paljon leikkiä päivän aikana, kun oli uudet tyypit leikittämässä ja jotka ei ole ns. kyllästynyt jatkuvaan leikkimiseen ;)

Välillä vähän syötiin hyvin ja sitten lähdettiinkin ulkoilemaan lähimaastoon ja hiekkakentälle.

Tito pääsi vapaaksi kalliolle, jossa viipotti menemään omia menojaan ja seuraten samalla myös mitä Ranja teki :)

Illalla poitsu olikin sitten toivotusti hyvin väsynyt päivän tapahtumista.
Yöpaitaakin kun menin vaihtamaan ei Tito reagoinut millään lailla, yleensä sentään nostaa päätään vähän katsoakseen mitä tapahtuu :D

Vauhdilla hyppien ylös kalliota :)

Samalla tavalla vauhdilla myös alas kalliota :D

Tennispallon perässä on hauska juosta :)

Ilmaliitoa pallon perässä

Sekä valtava hyppy pallon kiinni saamiseksi :)

Jeeeeeee!!!! :D

Laitettiin Titolle 10 metrin kenttähihna valjaisiin kiinni, josko poitsu olis päättänyt lähteä yllättäen jonkin muun asian perään. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta parempi olla varautunut asiaan kuin pelätä pahinta koko ajan. Kaikki saa rauhassa olla leikin tiimellyksessä :)

Tänään aamulla Tito ja Linda kävi pallon perässä juoksemassa tunnin verran (sillä aikaa Heidi on nukkunut oikein sikeästi), joten aamuväsytys hoidettu ja Heidi saa viettää suht rauhallista vapaapäivää. Ihanaa! :)

-- --

Ps.
Tito ilmoitettu Koirakoilu Kompassin Rally-Tokon jatkokurssille :)
Kurssi alkaa 11.5. jos tulee tarpeeksi osallistujia, tällä hetkellä Tito on toisena ilmottautujana siinä.